Martin Paasi
Indeksirahastojen suosio on jo ohittanut aktiivisesti hallinnoitujen rahastojen suosion. Aktiivisesti hallinnoiduissa rahastoissa on enää alle puolet kaikesta maailman rahastovarallisuudesta. Indeksirahasto on niin sanottu passiivisesti hallinnoitu ja siksi huomattavasti kustannustehokkaampi sijoittamisen muoto. Sen sijaan, että rahaston varoja hallinnoi salkunhoitaja tai tiimi, rahastoon kertyvät varat sijoitetaan suoraan samoin painoin jonkin indeksin mukaisiin osakkeisiin.
Indeksirahastojen suosio perustuu armottomaan logiikkaan siitä, että maksamalla vähemmän saat enemmän.
Indeksirahastokriitikoiden suosikkihokema on jo pitkään ollut, että sitä mukaa kun indeksirahastojen suosio yleistyy, osakekurssien hinnanmuodostuksen laatu heikkenee. Kun yhä harvempi raha sijoittuu markkinoille pitkällisen yritysanalyysin seurauksena, osakekurssien laatu heikkenee ja hinnoitteluvirheet yleistyvät. Tämä taas tarkoittaisi, että osakeanalyysin säntillinen suorittaminen ja yksittäisten sijoituskohteiden poimiminen tulisi kasvavassa määrin kannattavammaksi.
Ja näinhän se tietenkin olisi. Jos indeksirahastosijoittamisen yleistyminen johtaa huonompaan hinnanmuodostukseen, silloin yritysanalyysistä, osakepoiminnasta ja aktiivisesti hallinnoiduista rahastoista tulisi kasvavassa määrin kannattavampaa tekemistä. Kysymys kuitenkin kuuluu, huononeeko hinnanmuodostus indeksirahastojen suosion seurauksesta? Voi olla. Mutta siinäkin tapauksessa ei välttämättä ihan niin suoraviivaisesti kuin voisi kuvitella.
Indeksirahastojen suosion myötä myös indeksirahastojen vaihtoehtojen kirjo on kasvanut. Nykyään julkisesti seuratuimpien indeksien lisäksi indeksirahastoja on synnytetty seuraamaan mitä yksityiskohtaisempien kriteerien perusteella koottuja indeksejä. Nykyään markkinaindeksien kuten S&P 500, DAX ja OMXH25 lisäksi rahastot seuraavat vaikka millaisista ominaisuuksista koottuja osakeportfolioita, eli indeksejä. Tässä esimerkiksi megatrendejä seuraavia indeksirahastoja.
Koska indeksirahastojen suosion myötä myös indeksirahastojen räätälöinti on yleistynyt räjähdysmäisesti, räätälöityjä indeksirahastoja löytyy paitsi megatrendien osalta myös parhaista osingonmaksajista-, uraanin ympärillä hääräävistä- tai pienistä ja halvoista (small cap value) yrityksistä koostuvien indeksien suunnalta. Kun ennen vanhaan sijoituskohteiksi poimittiin yksittäisiä yrityksiä, nykyään käytetään enenevässä määrin haravajärjestelmää jonkin ilmiön hyödyntämiseksi.
Ennen vanhaan osattiin välttää yksittäisen yrityksen epäsystemaattista riskiä hajauttamalla sijoitukset useaan kohteeseen, jolloin portfolioteorian mukaan jäljelle jää markkinoiden yleinen (“systemaattinen”) riski kannettavaksi. Nykyään tekemistä on tavallaan viety pidemmälle räätälöimällä tätä jäljelle jäävää systemaattista riskiä omien markkinanäkemyksien mukaisesti. Enää ei niinkään sijoiteta yksittäisiin yrityksiin vaan yksittäisiin ilmiöihin.
Aivan kuten yksittäiset yritykset, myös yksittäiset ilmiöt ovat aika ajoin halpoja ja kalliita. Ja vaikka (hieman yleistäen) edelleen saatetaan ensiksi ostaa jotakin ilmiötä syleilevää indeksirahastoa ja sitten tehdä osakevalintaa valitsemalla pois huonoiksi tai kalliiksi katsomansa yritykset, lähestymistapa on eri. Yhtälailla tämä tarkoittaa, että hinnanmuodostusta edelleen tapahtuu myös indeksisijoittamisen seurauksesta. Ei välttämättä yritystasolla, mutta kylläkin ilmiötasolla.
Jossain vaiheessa – indeksisijoittamisen yhä yleistyessä – päädytään tilanteeseen, missä yksittäisten osakkeiden hinnoittelun taso alkaa hapertumaan. Siitä alkaakin sitten osakepoiminnan uusi nousukausi. Tekoälyn siivittämänä.
