Tiedätkö, minkä verran yksityispankkipalvelusta maksat?

Kirjoitus on julkaistu alunperin 14.1.2019, mutta päivitetty 26.4.2019.

Miksi palveluntarjoajien kotisivuilta ei löydy edes viitteellistä tietoa yksityispankkien hinnoittelusta, ihmetteli yksi viime keväiseen yksityispankkitutkimukseeni osallistuneista sijoittajista. Kysymys on hyvä. Outoon vaitonaisuuteen olen törmännyt itsekin kerätessäni tietoja yksityispankeista. Osa niistä ei halua kertoa hinnoistaan mitään julkisuuteen.

Yksityispankeilla on myös paljon asiakkaita, jotka eivät osaa kertoa, millä perusteella he palvelusta maksavat. Epätietoisuutta selittää se, että yksityispankit laskuttavat asiakkaitaan silkkihansikkain. Laskujen lähettämisen sijasta palkkiot vähennetään asiakkaan tililtä tai pankkiirin hoidossa olevista varoista. Veloitusperusteet on toki asiakkaan kanssa ennalta sovittu.

Käytäntö ei palvele asiakkaiden etua, koska näkymättömiä palkkioita on vaikea vertailla. Siksi on erinomaista, että MiFID II -sääntely pakottaa yksityispankit tekemään selkoa kaikista asiakkailta veloitettavista palkkioista. Sääntely tuli voimaan viime vuonna. Se tarkoittaa, että kulujen pitää näkyä viimeistään viime vuotta koskevissa vuosiraporteissa. Raporteista pitää selvitä kokonaiskulut ja niiden vaikutus varojen kumulatiiviseen tuottoon.

Veikkaan, että moni yllättyy näitä raportteja tutkiessaan. Moni on maksanut pankkiirille enemmän kuin ehkä arvasikaan. Jos ostaa yksilöllistä hoitoa esimerkiksi 200000 euron arvopaperisalkulle ja maksaa siitä yhden prosentin vuotuisen hoitopalkkion, huolenpidosta tulee maksaneeksi 2000 euroa vuodessa. Jos palkkio on puolitoista prosenttia, hinta nousee 3000 euroon. Kokonaiskustannus riippuu siitä, mitä sijoitustuotteita käytetään ja kuinka vilkkaasti arvopaperikauppaa käydään. Kulut ja kaupankäynnin mahdolliset veroseuraamukset maksaa aina asiakas. Kulujen kumulatiivisuus on se, millä on oikeasti merkitystä.

Voi olla, että yksityispankkien kilpailuttaminenkin saa kuluraportoinnin ansioista vauhtia. Viimevuotiseen Yksityispankit 2018 -tutkimukseen osallistuneista vajaasta 600 sijoittajasta ainoastaan yhdeksän prosenttia oli valinnut palveluntarjoajansa kilpailuttamalla. Kaksi vuotta sitten vastaava luku oli kuusi prosenttia.

Kilpailuttaminen on hyvästä myös siksi, että markkinoilta saattaa löytyä omiin tarpeisiin paremmin sopiva vaihtoehto. Kaverillekin voi kilauttaa, mutta tuttavien suosituksista on hyötyä vain siinä tapauksessa, että tarpeet ovat samankaltaisia. Jotkut haluavat ulkoistaa yksityispankille varojensa hoidon kokonaan. Toiset kaipaavat ennen muuta asiantuntijaa, jonka kanssa pohtia sijoitusmarkkinoiden käänteitä. Kolmannet arvostavat sitä, että voivat hoitaa raha-asiansa laskujen maksamisesta allokaatiopohdintoihin yhdessä paikassa.

Yksityispankkienkin erot ovat suuria sekä palvelun laadussa että toimintatavoissa. Joistakin yksityispankeista saa oikeasti yksilöllistä varainhoitopalvelua, toisissa yksilöllisyys rajoittuu mahdollisuuteen valita muutamasta mallisalkusta mieleisensä. Myös sähköisten palveluiden laadussa on valtavia eroja. Osa palveluntarjoajista vasta ottaa vauhtia digiloikkaansa, osa on selvästi pidemmällä. Myös palvelu- ja tuotevalikoimissa on huomattavia eroja.

Isojen pankkien asiakkaita kiusaavat tyypillisesti yhteyshenkilöiden kiire sekä se, että yhteyshenkilö vaihtuu usein. Asiakasrajapinnassa loistavat usein pienet palveluntarjoajat, joilla on taas usein haasteita raportoinnissa ja sähköisessä asioinnissa.

Totta on sekin, että aika moni pettyy yksityispankkinsa palvelun laatuun. Ei ole harvinaista, että asiakkaasta tuntuu, että pankkiiri edistää pontevammin työnantajansa kuin asiakkaansa etua. Yksityispankkien huostaan uskottujen varojenkin tuotto jää keskimäärin selvästi asiakkaiden odotuksista.

Asiakasarvioiden perusteella pankkiirit ovat kuitenkin hakoja varainhoidon kovassa ytimessä eli sijoitussuunnitelman räätälöinnissä asiakkaidensa tarpeisiin sopiviksi. Asiakkaat tietävät, että hyvin laadittu suunnitelma on arvokas, koska sen avulla varaudutaan riskien toteutumiseen. Tarkoituksena on siis varmistaa, ettei tiukan paikan tullen tulisi tehneeksi kalliita tyhmyyksiä. Sellaiseksi voi yleensä laskea esimerkiksi osakesalkun tyhjentämisen rankan kurssilaskun jälkeen. Sijoitussuunnitelman toteutumisesta huolehtiminen ei tosin ole yksityispankkien asiakkaiden mielestä liki mainkaan yhtä tärkeä pankkiirin tehtävä kuin suunnitelman laatiminen.

Helena Ranta-aho

Helena Ranta-aho on yrittäjä, finanssialaan erikoistunut toimittaja sekä vertaayksityispankkeja.fi -palvelun perustaja.

Lainsäädäntö määrittelee, mitä kuluraportin tulisi sisältää ja miltä sen tulisi näyttää – tavoitteena on, että eri yritysten julkaisemat kuluraportit ovat keskenään vertailukelpoisia. Nordnetin vuosikuluraportin löydät sisäänkirjautuneena Nordnetin uudesta verkkopalvelusta, kohdasta Sivuni > Vuositiliote > Vuosikuluraportti.

Nordnet Private Banking -palvelu on varakkaan asiakkaan etuohjelma

Nordnetin Private Banking -palvelu poikkeaa perinteisistä yksityispankeista siten, että saat itse päättää sijoituksistasi ja samallavoit säästää tuhansia eurojailman kiinteitä varainhoidon kuukausi- tai vuosimaksuja. Maksat vain tekemistäsi sijoituksista (osakekaupat 0,08 %, min. 5–8 €). Saatpalvelua kokeneilta asiantuntijoilta,digitaalista sijoitusneuvontaa,kutsuja tapahtumiin ja tilaisuuksiin verkossa, sekä muita erikoisetuja. Myös perheenjäsenesi saavat samat edut.

Jos sinulla on vähintään 200 000 euroa sijoitettavaa varallisuutta ja tuki ja sijoitusideat kiinnostavat,jätä yhteystietosi, niin otamme sinuun yhteyttä!