Martin Paasi
Lauantain Helsingin Sanomissa (13.1.2024) oli kummallinen juttu otsikolla “Pelkokerroin meni överiksi“. Siinä toimittaja Merja Saarinen on haastatellut paria taloustieteen professoria, pankin ekonomistia ja Etlan ennustepäällikköä sillä tulokulmalla, että onko Suomen talouden tilasta esitetty turhan synkkiä tulkintoja?
Haastateltavat tuovat jutussa esille edellisen vuoden supistuvan bkt-arvion, joka eittämättä on vaatimaton esimerkiksi 90-luvun lamaan ja finanssikriisiin lukuihin nähden. Vuoden 2023 taantumaluku on Suomen pankin mukaan -0,5 prosenttia ja kuluvalle vuodelle valtionvarainministeriö ennustaa jopa kasvua.
Juttua jatketaan toteamalla, että kuluttajien luottamus tulevaisuuteen kyntää pohjamudissa, lainaa ei oteta vaikka sitä olisi tarjolla ja työttömyys on nousussa, mutta samalla myös inflaatio ja siten korot ovat laskussa ja ostovoima paranee kuluvana vuotena merkittävästi. Tilanteessa nähdään siksi pelottelun retoriikkaa.
Ihmetykseni kulminoituu tavallaan tähän jutun lainaukseen:
”On hieman hullua, että taantuma saa niin paljon huomiota. Suomen talouden kasvu on pyörinyt nollan tuntumassa jo vuosikausia. Nyt kyse on siitä, että se menee hetkeksi aikaa nollan alapuolelle, eli talous supistuu”
Tosiaan, Suomen talouden kasvu on pyörinyt nollan tuntumassa jo vuosikausia. Ja siitä huolimatta niin toimittaja kuin haastateltavat eivät ymmärrä miksi meidän pitäisi olla huolissamme Suomen talouden tulevaisuudesta. Vaikka yksi haastatelluista syyn sanoittamalla sanoittaakin.
Ei. Ei ole kyse viimevuoden tai tulevan vuoden vaatimattomista kasvuluvuista. Kyllä. Tänä vuonna tilanne näyttää valoisammalta. Mutta. Ongelma on se, että taloutemme ei ole verrokkimaiden tavoin kasvanut viimeiseen viiteentoista vuoteen. Koska tuottavuus ei ole kasvanut. Koska investointeja ei ole tehty.
Investointeja ei ole tehty (muuta kuin seiniin) koska Suomessa ei kannata tehdä asioita. Jopa valtionomisteiset yritykset ovat mieluummin investoinneet ulkomaille. Kännykkänokian jälkeen taloutemme tekeminen on näivettynyt, vanhanaikaistunut ja kehitys pysähtynyt. Pelkokerroin ei todellakaan ole mennyt överiksi.
Eikä mikään ei muutu ennen kuin kollektiivisesti tunnustamme tosiasiat. Vasta sen jälkeen oikeiden päätösten ja toimien tekeminen voi alkaa. Mutta vasta sitten. Niin kauan kuin talousviisastelijat ovat vastakkaista mieltä tilanteesta, muutoksia ei synny tarvittavassa määrin, tarvittavan isosti, tarvittavalla päättäväisyydellä.
Nyt on pakko.
Kuten myös sijoittajien ja säästäjien on hyvä muistaa sijoitustensa hajautus. Suomessa on mennyt huonommin kuin muualla maailmassa pitkään, joten vaikka positiivista korjausta olisikin tulossa Helsingin pörssiin, niin liian suurta Suomi painoa ei salkussa kannata viljellä. Ei ainakaan jos on täällä töissä.
Aiheesta lisää: Suomen talouden suunta on muutettava, EU:lle kriittiset raaka-aineet – Suomen talouskasvun tuhannen taalan paikka, #rahapodi jaksosta 358 tai sama viesti puhtaasti datasta koottuna #neuvottelija jaksosta 229.
