Jukka Oksaharju
Useat rahoitustutkimuksessa tunnistetut anomaliat tuntuisivat toimivan erityisen hyvin pörssin pienyhtiöillä. Anomalioita ovat esimerkiksi tammikuuilmiö, arvo-osakkeiden ylituotto ja momentum.
Pienyhtiöt ovat sangen värikäs joukko pörssilistalla. Tämä perustuu siihen, että määritelmällisesti pienyhtiö tarkoittaa sijoittamisessa usein pientä yhtiötä sen osakekannan markkina-arvon perusteella. Siksi pienyhtiö ei välttämättä ole pieni yhtiö liiketoiminnan absoluuttisella kokoluokalla mitattuna. Toisin sanoen pörssin pienyhtiöt voivat olla hyvinkin suuria ja perinteisiä yhtiöitä, jotka syystä tai toisesta eivät vain saa ansaittua riittävästi tulosta. Lisäksi näillä yhtiöillä saattaa olla kannettavanaan suuri velkataakka.
Pienyhtiöiden joukosta löytyy runsaasti kasvuhakuisiakin, tyypillisesti nuorehkoja yhtiöitä. Tästä joukosta voivat löytyä pörssin supertähdet. Vastapainoksi nopeasti kasvavien yhtiöiden riskit ovat suuret.
Sijoittajan kilpailuetu
Jos yhtiöllä on kilpailuetu, se yleensä saa taseessaan olevan pääoman tuottamaan kilpailjoita paremmin. Fundamentteihin eli liiketoiminnan perusteisiin paneutuvat pitkäjänteiset sijoittajat tavanomaisesti jahtaavat yhtiöitä, jotka pystyvät kasvamaan pysyvän kilpailuetunsa sisällä.
Myös yksityissijoittajan kannattaa itse harjoittaa sijoitustoimintaansa alueilla, joilla hänellä on mahdollisuus kilpailuetuun. Mammuttimaiset instituutiosijoittajat eivät useinkaan voi sijoittaa pörssin pienimpiin yhtiöihin niiden osakkeiden liian vähäisen vaihdon vuoksi. Osakeanalyytikot eivät välttämättä seuraa yhtiöistä pienimpiä (joskin sillä saralla on tapahtunut merkittävää edistystä), sillä vähän vaihtuvista osakkeista saatavat kaupankäyntipalkkiot harvoin kattavat analyysitoiminnan kustannuksia. Lisäksi on mahdollista sanoa, että myöskään kaupallinen media ei raportoi pienten yhtiöiden kehityksestä yhtä tarkasti kuin suurten.
Edeltävien syiden vuoksi pienyhtiöiden hinnanmuodostus ei ole välttämättä aina täysin tehokasta. Tämä kaikki avaa yksityissijoittajalle lähtökohtaisia mahdollisuuksia. Markkina-arvoltaan pienimmistä pörssiyhtiöistä saattaa löytyä kohteita, joiden arvo on selvästi suurempi kuin yhtiön nykyhinta pörssissä.
Näkökulmia pienyhtiöiden tuotto-odotukseen
Pienyhtiöt ovat lukuisten tutkimusten mukaan antaneet sijoittajalle paremman tuoton kuin osakemarkkinat keskimäärin. Pienyhtiöiden ylituotto ei kuitenkaan ole säännöllistä, eikä historia ole tae tulevista tuotoista. Esimerkiksi vuodet 2022 ja 2023 koettelivat pienyhtiöitä, ja useiden pohjoismaisten pienyhtiöiden kurssitasot ovat enää alle puolet syksyn 2021 kurssitasoista. Reilussa kahdessa vuodessa korkotaso on noussut, geopolitiikka mutkistunut ja yleinen talouskehitys hidastunut. Jokaisen sijoittajan kannattaa muodostaa oma näkemyksensä siitä, ovatko vastatuulta aiheuttaneet trendit kääntymässä.
Pienyhtiöiden hyville tuotto-odotuksille on etsitty syitä kiivaasti. Niitä saattavat selittää pienyhtiöissä piilevät suuremmat riskit tai jopa tilastoharhat. Akateemisessa keskustelussa ovat olleet useimmin esillä seuraavat seitsemän selitystä (soveltuvin osin teoksesta Pikkuguru, 2019):
1. Riski: Rahoitustutkijat Eugene Fama ja Kenneth French ovat esittäneet pienyhtiöanomalian yhdeksi mahdolliseksi selittäjäksi varsinkin nuorten pienyhtiöiden keskimääräistä korkeampaa konkurssiriskiä. Kenties pankeilla on taipumus pitää suurimpia asiakkaitaan pystyssä ja etsiä ratkaisuja niiden rahoitusongelmiin, kun taas pienyhtiöiden kohdalla ne kääntävät lainahanat herkemmin kiinni? Konkurssiriski voi olla korkea paitsi yhtiön pienuuden vuoksi myös siksi, että yhtiöstä on tullut ”pudonnut enkeli” – se on voinut aiemmin olla suuri yhtiö, joka on joutunut vaikeuksiin. Riskien osalta on yleisesti tärkeää huomata, että ne lähtökohtaisesti kasvavat taantumissa. Tähän liittyen on julkaistu kasvava määrä rahoitustutkimusta, joka indikoi pienyhtiöiden (suurena joukkona) elpyvän talouden taantumista keskimäärin – ei kuitenkaan poikkeuksetta aina – muita yhtiöitä tuottavammin. Rahoitusteoriaan tämä sopisi siten, että taantuman väistyessä yleinen riskitaso pienenee ja riskitasoon nähden altteimmat yhtiöt kokevat ”helpotuksen”.
2. Likviditeetti: Koska pienten yhtiöiden osakkeiden vaihtomäärät ovat yleensä pieniä, niiden osakkeilla voi olla vaikeaa käydä kauppaa suurilla summilla ilman että vaikuttaa osakekurssiin. Etenkin osakkeiden myyminen huonojen uutisten tai markkinakäänteen tullen voi olla hankalaa. Sijoittajat vaativat parempaa tuottoa vastineeksi alhaiselle likviditeetille.
3. Kaupankäyntikustannukset: Yksi syy ylituotolle löytyy kaupankäyntikustannuksista, jotka ovat pienillä yhtiöillä yleensä suuryhtiöitä suuremmat. Kaupankäyntikustannus ei tällöin tarkoita vain osakevälittäjän palkkiota vaan myös osakkeen osto- ja myyntilaitojen eroa eli sprediä. Jos osakkeen myyntilaita on 10,20 euroa eli osaketta voi ostaa 10,20 eurolla ja ostolaita 9,80 euroa eli osaketta voi myydä 9,80 eurolla, osakkeen spredi on nelisen prosenttia. Tällöin voi ajatella, että ”oikea kurssi” on laitojen puolivälissä kymmenessä eurossa ja spredistä aiheutuva kaupankäyntikustannus on kaksi prosenttia.
4. Sijoittajien käyttäytyminen: Sijoittajilla on taipumus ylireagoida uutisiin, mikä voi selittää pienten yhtiöiden ylituottoa. Jos yhtiö liiketoiminnan kehnon kehityksensä vuoksi putoaa pienyhtiöksi ja sijoittajat uskovat kehityksen jatkuvan yhä vain huonompaan, mutta yhtiö saakin vakautettua liiketoimintansa, siihen uskoneet sijoittajat saisivat tällöin ylituottoa. Mahdollista on sekin, että sijoittajat hinnoittelevat pienille yhtiöille tavanomaista korkeampaa riskiä ja tuottovaatimusta, koska heidän mielikuvissaan informaatiota yhtiöistä ei välttämättä ole aina saatavilla riittävästi. Pienyhtiöitä ei myöskään seurata yhtä laajasti kuin suuria yhtiöitä, mikä voi kasvattaa informaation katveikon kokemusta. Pienen yhtiön historia saattaa olla merkittävästi keskimääräisen pörssiyhtiön historiaa lyhyempi, jolloin tietoa ei ehkä edes ole saatavilla pitkältä ajalta, minkä voidaan uskoa lisäävän riskiä.
5. Tilastoharha: Tutkijoiden epäilykset pienyhtiöilmiötä kohtaan perustuvat sattumaan, valikoituun tilastoaineiston keruuseen, äärihavaintojen korostumiseen tai kausiluonteisiin ja katoaviin ilmiöihin.
6. Omistusrakenne: Osa tutkijoista selittää pienyhtiöiden ylituoton yhtiöiden omistusrakenteilla. Pienet yhtiöt ovat usein perheyhtiöitä, joita johdetaan pitkäjänteisesti ja omistaja-arvoa maksimoiden. Toisaalta vahva ankkuriomistaja voi toimia myös omistusosuudeltaan pienemmän yksityissijoittajan suojana hinnalla yritettävien valtausten torjunnassa. Lyhytjänteinen yhtiö saattaa jättää investoimatta nettonykyarvoltaan erinomaiseen projektiin, jos tulokset näkyvät vasta useiden vuosien kuluttua.
7. Liiketoiminnan rakenne: Pienet yhtiöt keskittyvät usein kapeaan markkinaan. Yhtiön asiakaskunta voi olla tiivis, jolloin liiketoiminnan riski on monia suuryhtiöitä korkeampi. Korkeamman riskin takia tuottojen kuuluukin olla keskimääräistä parempia, sanovat arvostelijat.
Nordnetiltä uusi ruotsalaisten pienyhtiöiden rahasto
Nordnet lanseerasi tällä viikolla ruotsalaisiin pienyhtiöihin keskittyvän UCITS-rahaston Nordnet Småbolag Sverige Index. Rahaston tavoitteena on seurata OMX Sweden Small Cap ESG Responsible Net Index -indeksin (OMXSSESGNI) kehitystä palkkioiden ja kulujen vähentämisen jälkeen. Indeksi on osakeindeksi, joka seuraa OMX Stockholm Index -indeksiin (pääindeksi) listattujen 80 likvideimmän pienen yhtiön osakkeita – sillä reunaehdolla, että yhtiöt täyttävät ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa (ESG) koskevat kriteerit.
Rahastoa hallinnoidaan passiivisesti, ja sen perusvaluutta on Ruotsin kruunu (SEK). Pieniksi yhtiöiksi laskettavat liikkeeseenlaskijat ovat määritellyt indeksimenetelmässä, jossa ne luokitellaan kuuluvaksi markkina-arvoltaan alimpaan 25 prosenttiin pääindeksin osatekijöistä. Rahaston sisältöä tasapainotetaan kahdesti vuodessa, lähtökohtaisesti huhtikuun ja lokakuun lopuissa. Rahasto pyrkii kerryttämään tuottoja, jotka se sijoittaa uudelleen rahaston sisällä.
Tässä blogissa todetulla tavalla pienyhtiösijoittaminen ei esimerkiksi riskiensä vuoksi sovi kaikille yksityissijoittajille. Se saattaa soveltua sellaisille sijoittajille, jotka hakevat altistumista pienten yhtiöiden osakesidonnaisille arvopapereille riittävän pitkällä, vähintään viiden vuoden aikajänteellä. Jos sijoitushorisontti on mainittu lyhyempi, voi pienempien sijoitustuottojen tai tappioiden riski kasvaa.
Rahaston jatkuvaluonteiset kulut ovat vuosittain arviolta 0,36 % rahaston arvosta, sisältäen arvioidut rahaston kohteena olevien sijoitusten säilytyskulut sekä ostojen ja myyntien kaupankäyntipalkkiot.
Sijoittaminen pienyhtiöihin pähkinänkuoressa
Pienyhtiöihin sijoittaminen rahaston kautta on vähäisen vaivan vaihtoehto toteuttaa riskinottoa pienyhtiöstrategialla. Passiivisen rahaston avulla sijoittaja saa tuotto-odotuksena kohdeindeksituoton kuluilla vähennettynä. Yleisestä markkinakehityksestä riippuen toteutunut tuotto voi tietenkin vaihdella olennaisesti laskennallisesta pitkän aikavälin tavoitetasosta.
Sijoittajan on hyvä kiinnittää huomiota myös omaan suunnitelmallisuuteensa, sillä yksittäisen rahastosijoittajan tuotto voi muodostua huomattavasti poikkeavaksi indeksin tai rahaston tuotosta, jos sijoittaja käy rahasto-osuuksillaan edestakaista kauppaa ottaen itse markkinanäkemystä eri käänteissä. Aktiivisuus ja siitä aiheutuvat tuottoerot johtuvat tällöin sijoittajan omista toimista, ei rahaston lipsumisesta sijoituspolitiikastaan.
Mikään tässä esitetty ei ole eikä sitä tule käsittää sijoitussuositukseksi tai kehotukseksi merkitä, ostaa tai myydä arvopapereita. Sijoittajan tulee sijoituspäätöksiä tehdessään perustaa päätöksensä omaan arvioonsa sekä ottaa huomioon omat tavoitteensa ja taloudellinen tilanteensa. Sijoittamiseen ja rahoitusvälineisiin liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi muuttua ja sijoitetun pääoman voi menettää jopa kokonaan. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainitun rahaston osuuksia kirjoitushetkellä.
Rahastoa hallinnoivat yhdessä Nordnet Fonder AB (”Nordnet”) ja J.P. Morgan Mansart Management Limited (”Mansart”) (yhdessä ”yhteisrahastonhoitajat”). Nordnet vastaa rahoitussijoitusten valinnasta, kun taas Mansart vastaa rahaston sijoitusten hallinnoinnista yleisesti sekä suorasta altistumisesta indeksille.
Sijoittajaa kehotetaan tutustumaan rahastoesitteeseen ja avaintietoasiakirjaan (KIID) ennen sijoituspäätösten tekemistä. Rahastoesitteen löydät rahastoyhtiön verkkosivuilla ja avaintietoasiakirjan löydät rahaston yleiskatsaussivulta ja toimeksiantonäkymästä Nordnetin palvelusta.
