Stagflaatiossa velanhoitokyky heikkenee

Maailmassa ja suomessa inflaatio kiihtyy ja talous sakkaa. Inflaation kiihtyessä keskuspankkien pitää kiristää rahapolitiikkaa, jotta inflaatio saadaan kuriin. Rahapolitiikkaa kiristetään purkamalla määrällinen elvytys ja nostamalla korkoja. EU:n sopimuksen artiklan 127 mukaan EKP:n ensisijainen tavoite on hintatason vakauden ylläpitäminen. Artiklan mukaan tämä tavoite ei voi olla alisteinen millekään muulle tavoitteelle.

Ei vaikka rakenteellisia muutoksia tekemättä jättäneet ja kulutusvelkaa haalineet poliitikot kuinka huutaisivat. Nyt nämä samat poliitikot yrittävät vyöryttää syyn laman synnyttämisestä keskuspankeille. Koska aihe on keskivertokansalaiselle juuri sen verran monimutkainen, että kun luottopoliitikko tarpeeksi aihetta hämmentää, keskivertoäänestäjä ei enää helpolla näe metsää puilta. Terveiset vain Jussi Saramolle.

Kuitenkin jo Mario Draghin ajoilta EKP:ssä on huudettu rakenteellisten muutosten perään. Olemme Japanin esimerkistä jo yli vuosikymmenen tienneet, että määrällinen elvytys (QE) ei paranna talouden tuottavuutta. Potilas pysyy hengissä, muttei parane. Ainoa asia joka kasvattaa talouden tuottavuutta ovat investoinnit, joita rakenteelliset muutokset vauhdittavat. Ilman jälkimmäistä ei ole myöskään edellistä.

Valtiot eivät ensisijaisesti maksa velkojaan pois, vaan rahoittavat erääntyviä velkoja ottamalla uutta lainaa. Kun korko nyt nousee, uudet lainat kallistuvat. On totta, että nykyisen hallituksen aikana ottamat kulutusvelat ovat kiinteäkorkoisia. Mutta kun näidenkin lainojen uudelleenrahoitushetki koittaa, kustannus on noussut. Sillä välin erääntyvien lainojen uudelleenrahoituskustannus nousee päivä päivältä.

On myös totta, että reaalikorko (inflaatio miinus korko) on tällä hetkellä negatiivinen. Kahdentoista kuukauden Euribor on noussut vuodenvaihteen -0,5 prosentista kolmella prosenttiyksiköllä 2,5 prosenttiin. Nykyinen inflaatio huitelee kahdeksassa prosentissa, joten reaalikorko on tällä hetkellä -5,5 prosenttia. Mutta kuten negatiiviset Euribor-korot, myöskään reaalikorko ei tule olemaan ikuisesti negatiivinen.

Sinä päivänä kun euribor-korot ovat totuttuun tapaan taas inflaatiota korkeammat, Suomella ei tule olemaan edes nykyhetken kykyä kannatella korkokustannuksia. Tämä johtuu siitä, että reaalinen (inflaatiokorjattu) bruttokansantuote kutistuu. Kun inflaatio kasvaa ja BKT laskee, puhutaan stagflaatiosta. Se on yhtä kuin valtiontalouden syöksykierre. Siitä on lähes mahdoton päästä ulos. Siinä eivät kasvavat korkokustannukset ja siitä seuraava lisävelanotto auta.

Kun inflaation nostattama korko nousee ja inflaatiokorjattu BKT laskee, velanhoitokyky heikkenee. Silloin on joko a) leikattava menoja, b) kasvatettava tuloja tai c) otettava lisää velkaa. Koska BKT laskee, jäljelle jää leikkaukset tai velanotto. Tämä tiedetään jo tänään. Siksi hallituksen yritystoimintaa hankaloittavat toimet (mm. exit-vero, ulkomaisen keikkatyön verotus) ja lisävelanotto ovat täysin vastuutonta toimintaa.

Seuraavan hallituksen on ryhdyttävä pitkään listaan toimia purkaakseen nykyhallituksen Suomen taloutta tuhoavat päätökset, leikattava etuuksia ja ajettava läpi kivuliaat rakenteelliset muutokset taloutemme tervehdyttämiseksi. Tähän on lisäksi ryhdyttävä historiallisen laman aikana. Sitä se vastuuttomuus teettää. 1990-luvun kokemuksista tiedämme mitä tästä seuraa. Pienyritysten konkursseja, elinikäisiä velkavankeuksia ja rikkinäisiä perheitä.

Tämä ei ole politiikkaa tai näkemys. Tämä vain menee näin. Milton Friedmanin toteamaa mukaillen: kun käyttää päihteitä, päihtyy. Kun velkaraha palaa juokseviin kuluihin, velkaa pitää hoitaa ja maksaa muualta tulevilla varoilla. Neljäntoista vuoden jatkuvan alijäämäisen valtionbudjetin jälkeen krapula tulee olemaan eeppinen. Valitettavasti hallitus, joka olisi voinut tehdä niin monta asiaa toisin, ajoi lamaan kestävyysvajetta ja velkaa kasvattamalla.