Siirry pääsisältöön

Kääntyikö pörssi jo nousuun? Viisi ajatusta markkinatilanteesta

Helsingin pörssi on laskenut vuodessa reilut 20 prosenttia. Tämän suuruusluokan lasku yhdistettynä noin vuoden kestäneeseen, pääsääntöisesti alaviistoon kehittyneeseen markkinaan täyttää laskutrendin tunnusmerkit.

Samanaikaisesti on käynyt ilmeiseksi, ettei kyseessä ole ainoastaan pörssikriisi. Myös (asunto)velallisten korkokulut ovat jyrkässä nousussa ja yleinen hintataso kiihtyy parhaillaan kovinta vauhtia 40 vuoteen. Energiakriisikin lisännee oman mausteensa soppaan alkavan talven aikana. Juuri nyt markkinamuutoksen ajureita on siis kiistatta läsnä useita.

Listaan tässä blogimerkinnässä viisi ajatustani nykyisestä markkinatilanteesta.

1. Korkojen nopea nousu, ei niinkään korkojen taso

Vuosien 2008–2009 globaalin finanssikriisin leimahdettua (länsimaiset) keskuspankit ottivat vastatakseen ennätyksellisen elvyttävän roolin. Viimeistään koronapandemian leimahdettua talvella 2020 keskuspankkien rahapolitiikka lähti aivan ennennäkemättömille kierroksille. Toki se oli sellaista jo ennen pandemiaakin. Yhtenä ilmentymänä rahapolitiikasta keskuspankit pitivät yleistä korkotasoa historiallisen matalalla tasolla eli käytännössä nollan tuntumassa lähes kymmenen vuotta.

Nollakorkojen ”juhlaa” kesti aina kuluvan vuoden alkuun asti. Kuluvan vuoden kevät-talvella käynnistynyt korkojen nousu onkin sitten ollut erittäin jyrkkä. Suomen kymmenvuotisen valtionlainan korkotaso on jo 3,1 prosenttia. Asuntovelkaisille tuttu 12 kuukauden euribor hipoo 2,8 prosenttia. Syy koronnostoille on laukalle lähtenyt yleisen hintatason nousu, joka on pakottanut keskuspankit reagoimaan korkotyökalullaan. Sen odotetaan hillitsevän kulutusta ja kysyntää taloudessa, mikä osaltaan rauhoittaisi hintojen nousupaineita.

Keskuspankit näyttävät kiristävän rahapolitiikkaansa ja nostavan korkojaan siihen asti, että inflaatio saadaan talttumaan selvästi. Vasta sitten on mahdollisesti uuden ”talouselvytyksen” ja kenties myös koronlaskujen aika, jotta taantuvaa taloutta saataisiin kammettua takaisin kasvu-uralle. Kolikon toiselta puolelta voitaneen todeta, että uuden keskuspankkielvytyksen lanseeraaminen jo nyt voisi entisestään pahentaa inflaatiotilannetta ja sitä kautta kurjistaa talouden pitkiksi ajoiksi.

Ongelmana ei ole vielä niinkään korkojen taso itsessään. Ei kai noin kolmen prosentin korko ole pitkän aikavälin katsannossa ollut mikään taloudellisen toimeliaisuuden este fiksuissa hankkeissa. Ongelman ydin taitaa olla se, että korot ovat nousseet niin nopeasti, ettei monellakaan talouden toimijalla ole ollut aikaa varautua koronnousuun – vaikkakin ennemmin tai myöhemmin edessä olevasta koronnoususta varoitelleita markkinakommentaattoreita on ollut Suomessa(kin) lukuisia kaikkina viime vuosina.

Nopean koronnousun ongelmallisuutta kasvattaa lisäksi samanaikainen neljän vuosikymmenen huipussaan oleva yleinen hintatason nousu (jonka ilmentymä inflaatiolukema on). Kun kotitaloudelta kuluu enemmän rahaa arjen välttämättömyyteen, on entistäkin haasteellisempaa vastata kasvaviin korkokuluihin. Yritysten näkökulmasta tämä tarkoittaa kannattavuushaastetta, kun kehitys-, tuotanto-, myynti- ja jakelukustannukset kasvavat samaan aikaan yrityksen lainanhoitomenojen kanssa. Ehkäpä kotitalouksia ongelma koskettaa silti kaikkein eniten.

Korkojen nopean nousun osalta on huomattava, että samainen korkotaso (12 kk euribor) oli aikavälillä 2009–2021 keskimäärin vain 0,4 prosenttia. Moni on siis totuttanut itsensä sellaiseen elintasoon, johon ei ole enää selvästi positiivisten korkojen maailmassa varaa. Kärjistäen yksi kokonainen sukupolvi on ehtinyt tottua siihen, ettei lainarahasta tarvitse maksaa juuri mitään. Tämä tottumus on paljastunut kangastukseksi. Kuluttajamarkkinoista riippuvaisilla yrityksille tämä merkitsee jo nyt kysynnän hidastumista.

Totuuden nimissä kukaan ei tiedä, mihin asti korot vielä nousevat ja kuinka nopeasti. Tulevat kehityskulut makrotaloudessa ovat nyt poikkeuksellisen vaikeasti ennustettavia. Osakestrategi ei lähtökohtaisesti pyrikään ennustamaan makrotaloutta enkä siksi jyrkkiä näkemyksiä lausukaan, mutta makroasioiden problematiikan kuvaaminen on nähdäkseni rivisijoittajalle keskeistä. Osa markkinatoimijoista on jopa viitannut siihen suuntaan, että korkoprosentin tulisi käydä hetkellisesti lähellä inflaatioprosenttia, jotta inflaatio kääntyisi selvästi alaspäin. Henkilökohtaisesti uskon ja toivon maltillisempaa koronnostotarvetta, mutta samaan aikaan aavistelen, ettemme ole vielä koronnoususyklin huipulla vaan ehkäpä vasta puolivälin ohittaneina. Nyt on tosielämän stressitesti.

2. Inflaation nopea nousu ja taso

Edellä korkojen nopean nousun yhteydessä mainittiin toistuvasti huomattavasti voimistunut inflaatiokehitys. Sen osalta markkinoille aiheuttaa murhetta sekä nousun nopeus mutta myös inflaation taso. Siinä missä korkotaso on nyt palannut ”erittäin pitkän ajan normaalitasolle”, on nykyinen inflaatiolukema poikkeuksellisen korkea myös historiallisessa katsannossa kauas taaksepäin.

Finanssikriisistä lähtien inflaatio on ollut Suomessa keskimäärin vain 1,2 prosenttia vuodessa (2009–2021). Viime aikojen jyrkkää muutosta kuvastaa se, että nyt vuosi-inflaatio on Suomessa jo 8,4 prosenttia – ja euroalueella jopa 10,0 prosenttia. Ostovoima heikkenee ja elintaso laskee, koska palkankorotukset jäävät pienemmiksi prosenteiksi kuin hintoja nostava inflaatio. Kuluttajien luottamus onkin Tilastokeskuksen mukaan parhaillaan suorastaan ennätyksellisen alhaalla koko mittaushistorian ajalta. Vastaavalla tavalla inflaatio aiheuttaa yrityksille kannattavuushaasteita, kun kasvaneet kustannukset tulisi pystyä siirtämään asiakkaiden maksettaviksi kuitenkaan myyntiä menettämättä. Yhtälö on keskivertoyritykselle vähintäänkin haasteellinen.

Kaikki ei kuitenkaan ole Venäjän helmikuussa Ukrainaan käynnistämän nykyisenlaisen hyökkäyssodan syytä. Suomessa inflaatio oli nimittäin jo tammikuussa 4,4 prosenttia eli 3,5-kertainen verrattuna keskiarvoon vuodesta 2009 lähtien. Helmikuussa käynnistynyt hyökkäyssota on kiihdyttänyt inflaatiota energiasotineen, mutta juurisyy inflaatioon löytyy liian kauan jatkuneesta elvytyksestä ja valtioiden velkaantumisesta. Rahaa on painettu markkinoille hallitsematon määrä. Alkuvaiheessa rahan painaminen siirtyi mm. asuntojen, tonttien, kiinteistöjen, osakkeiden ja yrityskauppojen hintoihin. Pandemia rikkoi talouden tuotanto- ja toimitusketjuja siirtäen inflaation myös ”reaalitalouteen” eli ihmisten arkeen – bittimaailman ulkopuolelle. Suomen valtiokin aikoo elää myös ensi vuonna miljardeilla euroilla lisävelaksi, osaltaan korkeaa inflaatiota ylläpitäen.

Kuten korkojen ja inflaation keskinäisestä riippuvuudesta on havaittavissa, sijoittajien – sikäli, kun he antavat painoarvoa makrotalouden muuttujille – tulisi tällä hetkellä seurata ennen kaikkea inflaatiokehitystä. Inflaation rauhoittuminen voisi kasvattaa odotusarvoa keskuspankkien palaamiselle markkinoita tukevammalle rahapoliittiselle uralle.

Sijoittaja voi lähestyä inflaatioteemaa vielä toisestakin näkökulmasta. Nimittäin siitä, että sijoituksille olisi perusteltua tavoitella aina positiivista reaalituottoa. Tällä tarkoitan vuosituotto-odotusta, joka ylittää inflaatioprosentin. Kun inflaatio parhaillaan laukkaa euroalueella kymmenessä prosentissa, on vaikeaa löytää mitään yksityissijoittajien ulottuvilla olevaa omaisuusluokkaa, joka indeksitasolla tällaisen tuotto-odotuksen tarjoaisi. Varsinkin kassavirtatuotot, kuten osingot, korot ja vuokrat ovat palamassa inflaation liekeissä. Kyse on siis siitä, missä omaisuusluokissa sijoittajan varallisuuden reaaliarvoa (ja ostovoimaa) tuhoutuu mahdollinen arvonnousuodotus mukaan lukien odotusarvoisesti vähiten.

Hyvin johdetut pörssiyritykset ovat perinteisesti olleet kohtuullisia inflaatiosuojia, koska ne ovat kyenneet siirtämään kohonneet kustannuksensa lopputuotteidensa hintoihin menettämättä markkinaosuuksiaan. Samalla kyseisten yritysten taseomaisuuden arvo on myös ”inflatoitunut” eli yritysten omaisuus on ollut riittävän laadukasta ja/tai hyväsijaintista ja/tai hyvin strategisesti asemoitunutta, että sille on nähty arvoa vähintään yhtä paljon myös tulevaisuudessa.

3. Korkea lähtötaso arvostuskertoimien laskulle

Yrityksen arvo voidaan nähdä aina kolmen tekijän – yrityksen nykyomaisuuden (B), yrityksen normalisoidun tuloksen (E) ja tuloksen kannattavan kasvunäkymän – summana. Nousukaudella yleensä selvästi yli puolet, toisinaan jopa yli 90 prosenttia, yrityksen kurssitasosta perustuu nykyomaisuuden (B) sijaan niiden tulokseen (E) ja sen kasvunäkymiin.

Viime aikoina sijoituskeskustelussa on esiintynyt ajattelua, jonka mukaan osakkeiden arvostustasot eivät olisi enää rajoittava tekijä seuraavan pörssinousutrendin alulle. Tällä ei siis tarkoiteta osakekursseihin viimeisen vuoden aikana kohdistuneita laskuprosentteja eikä pörssi-indeksin pistelukua. Näiden sijaan arvostustasosta puhumalla viitataan pörssiyritysten osakekantojen laskeneiden markkina-arvojen suhteesta esimerkiksi yritysten tuloskuntoon (P/E) ja nykyomaisuuteen (P/B).

Pörssin laskutrendi nakertaa kurssitasosta ensimmäisenä pois tuloksen kasvunäkymän hinnoittelua, koska se on suhdanneherkkää ja toisaalta korkoherkkää siten, että korkojen noustessa kauempana tulevaisuudessa olevan tuloskasvun laskennallinen nykyarvo pienenee. Laskumarkkinoilla (arvo)sijoittajalle avautuu siten mahdollisuus arvioida pohjakosketusta yrityksen nykyomaisuuden avulla, koska se on suhdannevakaampaa laatua, joskaan sekään ei tietenkään toimi minkäänlaisena kurssilattian takeena.

Koko Helsingin pörssin P/B-luku oli noin vuosi sitten tasolla 2,6. Jotakuinkin samalta tasolta käynnistyi myös vuosien 2008–2009 finanssikriisi. Helsingin pörssin P/B-luku on ollut kuluvalla vuosituhannella keskimäärin 1,8. Viimeisen vuoden aikana koettu kurssilasku on pudottanut kyseisen tunnusluvun käytännössä pitkän ajan keskiarvoonsa. Mikään räikeä väärinhinnoittelu ei siten ole tässä valossa kyseessä, joskin on tässäkin yhteydessä syytä korostaa, ettei historia ole arvopaperimarkkinoilla tae tulevasta kehityksestä eikä tulevista tuotoista.

Tietenkin kritiikin paikka löytyy P/B-luvun osalta siitä, että esimerkiksi yrityksen asiakassuhteet, brändit, markkina-asema, ohjelmistot, patentit ja teknologiat eivät välttämättä näy tasearvossa (B), mutta silti ne luovat jopa suurimman osan liiketoiminnan arvonluontikyvystä. Samaa kritiikkiä on mahdollista jatkaa palveluliiketoiminnan kasvun korostamisella, koska myöskään palvelutoiminto ei automaattisesti kasvata yrityksen tasearvoa. Joka tapauksessa P/B-luku on edelleen yksi käyttökelpoinen tunnusluku, joka saattaa vähentää täydellisen hudin todennäköisyyttä sijoitustoiminnassa. Nykyomaisuushan on huomattavasti helpommin arvioitavissa kuin liiketoiminnan normalisoitu tulostaso tulevaisuudessa, puhumattakaan yrityksen tuloskunnon kestävästä keskimääräisestä kasvuprosentista tulevaisuudessa.

Edellä kuvattujen P/B-lukujen heikkouksien valossa on ilmeistä, ettei osakepoiminta ole muutoinkaan mustavalkoista puuhastelua yksittäisen tunnusluvun varassa. Parhaaseen lopputulokseen päätyy tyypillisesti yhdistelemällä useita eri tunnuslukuja ja liittämällä niiden tulkintaan vielä omat laadulliset tulkintansa yrityksestä, sen toimialasta ja markkinatilanteesta.

Joka tapauksessa on silti mahdollista kommentoida lyhyesti myös toista tunnuslukua eli tuloskerrointa (P/E-luku), koska sen valossa osakkeet saattavat jo näyttää historiallisia keskiarvojaan huokeammilta. Tämäkään ei ole yksiselitteistä.

On totta, että P/E-luvut kohtuullistuneet, mutta ilmiön taustalla on kaksi asiaa, joiden kestävyyttä nykyisessä makrotalouden turbulenssissa jokaisen sijoittajan on itse arvioitava:

1) Yritysten tulokset eli ”E:t” ovat useilla länsimarkkinoilla käytännössä ennätystasoilla

2) Yritysten tulosten sisällä olevat tulosmarginaalit (tuloksen osuus liikevaihdosta) ovat useilla länsimarkkinoilla käytännössä ennätystasoilla

Näiden lisäksi on tärkeää huomata, että osakekurssi yleensä hinnoittelee tulevaisuutta, siinä missä P/E-lukujen laskentakaavassa esiintyy tavanomaisesti edellisen tilikauden tulos – nykytilanteessa siis tulos tilikaudelta 2021, jolloin ei vielä ollut koronnousua, nykyiselleen kiihtynyttä inflaatiota eikä nykyisenlaista sotatilaa Euroopassa. P/E-luku voi siis pahimmillaan näyttää tilapäisesti edulliselta siksi, koska yrityksen tulos putoaa vasta osakekurssia myöhemmin. Aina näin ei tapahdu, mutta kyseistä riskiä on syytä arvioida ja kiinnittää huomiota siihen, mikä tulos (E) laskentakaavassa on. Se voi esimerkiksi olla myös vaikkapa ennuste kuluvan tai seuraavan tilikauden tuloksesta.

Yhtä kaikki uskon, että laatuyritykset alkavat erottautua keskivertoyrityksistä (varoituksena sanana tämä ajatus on tietenkin sisäänrakennettu osakestrategin maailmankuvaan). Mitkä liikeideat takovat tulosta myös silloin, kun lainaraha kallistuu? Mitkä yritykset ovat asiakkailleen niin tärkeitä, että ne säilyttävät kustannusten noususta huolimatta kannattavuutensa hinnoitteluvoimallaan?

Jatkossa osaketuoton saavuttamisessa on avuksi, jos sijoittaja on liiketoimintalähtöinen. Se on ainoastaan tervetullutta.

4. Pörssiyritykset eivät ole sama asia kuin reaalitalous

Talouden yleisten kasvunäkymien heikentyminen – jopa todennäköinen taantuminen – tietenkin vaikeuttaa pörssiyritysten liiketoimintojen kannattavaa kasvua. Se ei kuitenkaan automaattisesti estä sitä. Ensinnäkin useimmat suomalaisyritykset toimivat kansainvälisillä markkinoilla, joista jokainen ei ole suoraan Suomen talouden orastavan velkakriisin, Euroopan energiakriisin eikä Ukrainassa käytävän sodan paineissa. Toiseksi ja hieman optimistisesti arvioiden pörssiyritykset voivat suurena joukkona edustaa hieman keskivertoa laadukkaampia yrityksiä, jotka saattavat hyvinkin menestyä hieman keskivertoyrityksiä paremmin myös heikompina aikoina.

Erityisen tärkeää yritysten tuloksentekokyvylle on niiden kyky sopeutua muuttuviin markkinatilanteisiin paitsi muokkaamalla tuotteidensa ja palveluidensa tarjontaa (myyntiä) myös sopeuttamalla omia kustannuksiaan mahdollisimman joustavasti mahdollisesti hiipuvaan kysyntään. Kustannusrakenteiltaan erityisen joustavat yritykset eivät välttämättä kärsi tulosrivillä juuri lainkaan talouden tilapäisestä hidastumisesta. Toisaalta vastavirtaan voivat uiskennella myös kysynnän osalta markkinoille läpimurtoaan tekevät yritykset.

Ennen kaikkea kysymysmerkkejä voi asetella niiden yritysten päälle, jotka toimivat erityisen pääomavaltaisilla ja valmistavilla aloilla. Niihin korkojen nousut sekä tuotteiden ja raaka-aineiden inflaatiot osunevat tuntuvimmin. Niihin kohdistuvat myös tietyt volyymivaatimukset tuotantolaitosten minimikannattavuuden säilyttämiseksi. Tätä taustaa vasten hinnanalennuksiin päätyminen tuotantomäärien varmistamiseksi voi tulla eteen laskusuhdanteessa.

Yhtä kaikki, nykyinen taloudellisen aktiviteetin hidastuminen ei tunnu olevan aivan samanlainen kuin useat edeltäjänsä. Tyypillisesti talouden taantuessa yritykset alkavat madaltaa omia varastotasojaan ja vähentää niiden uudelleen täyttämistä, jotta heikentyvä kysyntä ei jättäisi tyhjää arpaa toimijoiden omiin taseisiin, jolloin pääomia sitoutuisi liikaa kiinni vähentyvän kysynnän tuotteissa ja pääoma seisoisi tuottamattomana varastossa. Nykytilanteeseen kuitenkin päädyttiin koronapandemian aiheuttamien tuotanto- ja toimitusketjujen ongelmien ollessa vielä käynnissä.

Näin ollen osatekijä korkeaan inflaatioon ja toisaalta myös yritysten korkeana pysyneeseen kannattavuuteen voikin löytyä sitä, ettei kovinkaan monella toimialalla ole ollut taantuvaan markkinatilanteeseen käännyttäessä kovinkaan merkittäviä varastotasoja, joita olisi tullut purkaa hinnanalennuksilla. Emme siis ole nähneet tässä talouden hidastumiskierroksessa aiempien kierrosten tapaista ns. varastosykliä. Sen sijaan edelleen on havaittavissa erittäin pitkiä toimitusaikoja ja jopa suoranaista saatavuuspulaa useilla toimialoilla. Kun toimituskykyä ei ole mutta (taantuman johdosta vähenevä) asiakaskunta tarvitsee tuotteita, voidaan hintatasoa ja tulostasoa silti ylläpitää ja vierittää nousseet tuotantokustannukset vieläpä asiakkaille asti.

5. Markkina pyrkii katsomaan 6–12 kuukautta eteenpäin

Sanonnan mukaan pörssi yrittää hinnoitella näkymiä 6–12 kuukautta eteenpäin. Siis: heikostakin osavuosiraportista saattaa seurata kurssinousu, jos tulevaisuus on selvästi valoisampi kuin lähihistoria, josta raportti enimmäkseen lukujen muodossa kertoo. Ja vastaavasti: hyvästäkin osavuosiraportista saattaa seurata kurssilasku, jos tulevaisuus on selvästi synkempi kuin lähihistoria, josta raportti enimmäkseen lukujen muodossa kertoo. Ja luonnollisesti merkitystä on myös toteutumien ja näkymien suhteella ns. markkinaodotuksiin. Tämä markkinamekanismi korostuu uskoakseni juuri nyt, kun Q3-osavuosikausi on käynnissä ja makrotalouden muutokset ovat olleet rajuja vuosineljänneksen aikana.

Markkinoilla pyritään kuitenkin ennakoimaan muutoinkin kuin tulosraportointikausien aikana. Esimerkiksi ensimmäisen koronavuoden 2020 helmi-maaliskuussa suomalaiselle yksityissijoittajalle keskeiset pörssit putosivat 30–40 prosenttia vain puolessatoista kuukaudessa. Koronauutisointi värjäsi lehdistön verkkosivustojen etusivut tummin sävyin ja allekirjoittanut mukaan lukien markkinoita päivittäin seuraavien toimijoiden tuntuma oli, että tie saattaa olla viemässä kohti pahinta lamaa sitten 1930-luvun talouskriisin.

Osakemarkkinoilla indeksitason trendi kääntyi kuitenkin nousujohteiseksi jo maaliskuun jälkipuoliskolla. Peruutuspeili on aina kirkkaampi kuin tuulilasi, ja nyt onkin helppoa todeta, että kurssitason pohjakosketus tapahtui synkimpien markkinauutisten ja pelkojen vallitessa. Helsingin pörssin yleisindeksi nousi sittemmin yhdeksässä kuukaudessa yli 50 prosenttia. Tällä kierroksella pörssi siis ennusti oikein tulevaisuuden 6–12 kuukautta eteenpäin arvioiden koronarokotteiden ja yhteiskuntien rajoitustoimien kehityksen sekä erilaisten elvytystoimien tehon.

Henkilökohtainen arvaukseni on, että markkina koskettaa pohjaansa joitakin kuukausia ennen kuin inflaatiolukemat alkavat laskea. Se on saattanut kenties jo tapahtua. Toki matkaan voi tulla myös ns. musta joutsen, kuten sotatilanteiden totaalinen eskaloituminen, joka muuttaa koko kuvion.

Nyt käytettävissä olevien tietojen valossa seuraisin ennen kaikkea inflaatiolukemia ja mikäli ajoittaisin markkinakäännettä, pyrkisin ennakoimaan inflaatiolukemien laskukäänteen hieman ennen kuin kuulisin asiasta uutisista. Perusskenaariossa pörssi palautunee ennemmin tai myöhemmin nousu-uralle, mutta koska samassa perusskenaariossa ei ole nopeaa paluuta nollakorkojen ja erittäin matalan inflaation aikaan, lienee indeksitason pörssikehitys totuttua maltillisempaa vuosiksi eteenpäin. Tämän skenaarion toteutuessa erinomaiset tuotot jäävät yritysvalintojen varaan – mikä ei välttämättä ole lainkaan huono asia analyysiin aikaa käyttävän sijoittajan näkökulmasta.

Yli 100000 kappaletta myyneiden sijoituskirjojen pakettitarjouskampanja on alkanut!

Nordnetin kautta tilattavissa sijoituskirjoissa on tarkasteltu sijoitusstrategioita Helsingin pörssin arvo-, kasvu-, laatu- ja pienyhtiöiden näkökulmista. Kuuden teoksen sijoituskirjapaketti on nyt tilattavissa Nordnetistä tarjoushintaan. Kirjat sisältävät pyynnöstä myös signeerauksen. Lue lisää ja tilaa omasi.

Teksti ei ota kantaa ajoitukseen eikä yksittäisiin sijoituskohteisiin, sijoitusstrategioiden paremmuuteen tai yksittäisiin yrityksiin. Teksti ei myöskään ota kantaa tulevaan kehitykseen. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä, indekseistä, strategioista tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta, indeksistä tai strategiasta suositusta taikka tavoitehintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja, -suosituksia tai -kehotuksia, eikä sijoitustoiminnassa historia ole tae tulevista tuotoista. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa. Sijoitustoiminta sisältää riskin menettää pääoma kokonaan, ja jokainen vastaa sijoituksistaan itse. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju). Blogi sisältää Nordnetin markkinointilinkin.

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommenttia
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit