Korjaavatko pääomarahastot tuotot ennen muita?

Ennen kuin yhtiö listataan pörssiin, sen kasvua on rahoitettu erimuotoisilla lainoilla ja yksityisellä riskirahalla. Jälkimmäinen voi yrittäjän omien säästöjen lisäksi koostua sukulaisten, kavereiden, tuttujen, varakkaiden yksityishenkilöiden, yritysten tai pääomasijoitusrahastojen varoista. Miten pääomasijoitusrahastot toimivat ja poimivatko he jyvät akanoista – ennen muita?

Kahdenlaista pääomasijoittamista

Pääomasijoittamisen voi karkeasti jakaa kahteen ryhmään, varhaisen vaiheen sijoittamiseen, niin sanottu Venture Capital (“VC”) ja myöhemmän vaiheen sijoittamiseen, eli niin sanottu Private Equity (“PE”). Venture Capital -rahastot sijoittavat yhtiöihin, joilla ei välttämättä ole kuin kuluista johtuvaa “liikevaihtoa” (start-up yhtiöt), kun taas Private Equity -rahastot lähtökohtaisesti haluavat nähdä oikeata liikevaihtoa usealta vuodelta, ennen kuin lähtevät mukaan sijoittajiksi. Tyypillisin Private Equity käytäntö on niin sanottu ”buy-out” -strategia, missä yritys ostetaan ja muutetaan erinäisten yritys- ja tasejärjestelyiden avulla ja myydään edelleen, suoraan tai pörssilistautumisen kautta.

Aktiivista otetta hartiavoimin

Siinä missä tavallisen sijoitusrahaston aktiviteetti rajoittuu kaupankäyntiin listatuilla osakkeilla, pääomasijoittajien aktiivisuus alkaa yleensä kohdeyrityksen hallituspaikan varmistamisesta ja koko yritysjohdon rekrytoimisesta, strategian ja sen mukaisten kannustimien määrittämisestä, liiketoiminnan päivittäisestä seuraamisesta tai vähintäänkin toimitusjohtajan jatkuvasta sparraamisesta.

Kohdeyrityksen hyöty?

Ajatus pääomarahaston olemassaolon oikeutuksesta sijoittajana on siinä, että ne tuovat yritykseen osakepääomaa (riskipääomaa), yritysjärjestelyosaamista, jopa erikoistunutta liiketoimintaosaamista, sekä verkostoa liiketoiminnan nopeaksi kasvattamiseksi.

Pääomasijoittaja on lyhytjänteinen

Yrittäjän kannalta pääomarahaston mukaantulo saattaa pienentää epäonnistumisen riskiä, nopeuttaa kasvua ja varmistaa yritysmyynnin muutaman vuoden kuluttua. Pääomasijoittaja ei ole mikään pitkäaikainen partneri, koska pääomasijoituksen onnistumista mitataan sisäisellä korolla (IRR – luvulla), joka mittaa sijoituksen efektiivistä vuotuista tuottoa. Mikäli kohdeyrityksen arvo on tuplattavissa, IRR on sitä korkeampi mitä nopeammin tuon arvontuplauksen saa aikaan. Mikäli se tapahtuu kymmenessä vuodessa, IRR on noin 7 prosenttia, viidessä vuodessa se on noin 14 prosenttia ja kolmessa vuodessa jo 26 prosenttia.

Näin ollen sijoitushorisontti pyritään pitämään mahdollisimman lyhyenä, tyypillisesti 3-5 vuodessa. Rahaston elinkaari on tyypillisesti 7-10 vuotta, jona aikana etsitään, toteutetaan ja myydään yksittäisiä sijoituksia limittäin. Sijoitusten kokonaismäärä vaihtelee muutamasta kymmeneen.

Mikäli yrittäjä ensisijaisesti haluaa netota muutaman miljoonaan lyhyessä ajassa, hänen todennäköisesti kannattaa hakea itselleen pääomasijoittaja. Toisaalta tällaisen yrittäjän onnistumisen edellytykset ovat yleensä matalammat kuin yrittäjällä, joka haluaa rakentaa jotain uutta ja pysyvää vähän pidemmällä tähtäimellä. Siksi jälkimmäinen sijoitusvaihtoehto saattaa kiinnostaa pääomarahastoa enemmän, olkoonkin, että se itse haluaa myydä omistuksensa mahdollisimman nopeasti.

Pääomarahasto sijoittajan kannalta

Ajatus pääomarahaston oikeutuksesta sijoituskohteena lienee puolestaan se, että se pystyy toimimaan ikään kuin tutkan alapuolella, löytäen hyviä sijoituskohteita ennen muita, jalostamaan niitä omalla osaamisellaan ja myymään niitä edelleen verkostojensa avulla.

Sijoittajan kannalta pääomarahastot ovat haastava sijoituskohde. Ensinnäkin, sijoitusten minimikoot huitelevat usein miljoonan paremmalla puolella. Toiseksi kaikista menestyneimpiin rahastoihin on sen verran sijoittajista tunkua, että niihin ei ”kelpuuteta” kuin pitkäaikaisia luottosijoittajia. Rahastoa ei haluta kasvattaa liian isoksi, koska silloin tuottoa (IRR:iä) on vaikeampi saada aikaiseksi. Siksi rahaston koko rajataan ja uudet sijoittajat jäävät ylimerkinnän yhteydessä ulkopuolelle.

Kolmanneksi, rahastoihin ei oteta vastaan rahaa, vaan sijoittajat tekevät rahastoon niin sanottuja sijoitussitoumuksia. Kun rahasto jossain vaiheessa löytää hyvän sijoituskohteen, rahasto pyytää kultakin sijoittajalta tämän tekemän sijoitussitoumuksen mukaisen, suhteellisen osuuden tarvittavista varoista. Eli jos olet luvannut sijoittaa miljoona euroa ja rahasto on löytänyt sijoituskohteen 10 prosentille rahastoon luvatuista varoista, rahasto pyytää sinua siirtämään 100 000 euroa rahaston tilille. Näin ollen joudut itse pitämään sitoumuksesi mukaiset varat jossain riskittömässä ja helposti realisoitavassa kohteessa, kunnes pääomasijoitusrahasto kutsuu.

Ja sitten ne kulut…

Lisäksi pääomasrahastoissa on tietenkin kulut. Alan standardina pidetään kahden prosentin kiinteää vuotuista kulua johon lisätään tuottosidonnainen palkkio (“carried interest”). Tämä on tyypillisesti 20 prosenttia siitä tuotosta, joka ylittää tietyn efektiivisen vuotuisen tuoton (IRR), esimerkiksi 8 prosenttia (“hurdle rate”). Jos sijoitukset tuottavat 100 prosentin tuoton kymmenessä vuodessa, IRR on 7 prosenttia, jolloin tässä tapauksessa ei maksettaisi tuottosidonnaista palkkiota (“Carry”). Jos samaan tuottoon olisi päädytty jo viidessä vuodessa, IRR olisi 14 prosenttia ja rahastoyhtiö saisi 20 prosenttia tästä 6 prosentin “ylituotosta”. Jos rahaston koko on 100 miljoonaa euroa, se vastaisi karkeasti 1,2 miljoonaa euroa. Ylituotto voi tietenkin olla tätä huomattavasti suurempi, rahaston koosta puhumattakaan, mikä myös osaltaan selittää miksi parhaat pääomasijoittajat lentelevät omilla suihkareilla.

Pääomarahastot ovat tarpeellinen osa rahoitusmarkkinoita, mutta ei pitkäaikaissäästäjän salkkua. Tässä pätee samat lainalaisuudet kuin muussakin sijoittamisessa. Korkeat kulut syövät tuottoasi, olkoonkin, että pääomasijoittamisen yhteydessä saattaa tuntua, että kustannuksille saa aktiivisen otteen edestä vastinetta tehottomilla markkinoilla. Mutta jos Berkshire Hathaway olisi laskuttanut pääomarahastojen tapaisia kuluja, olisi sijoitusyhtiön arvo tänään noin 30 miljardia – eikä nykyiset 320 miljardia. Pääomarahastot luovat kyllä lisäarvoa, mutta hyvin korkealla kustannuksella.

Pääomarahastot korjaavat toisin sanoen kyllä tuotot, sekä sijoituskohteistaan että sijoittajiltaan, vaikka siitä riittää vielä muillekin.

Pienellä summalla pääomasijoittajaksi?

Jos tahtoa sijoittaa pääomarahastoihin löytyy esimerkiksi hajautusmielessä, mutta rahkeet ja suhteet eivät riitä suoraan pääsyyn parhaisiin pääomarahastoihin, voit sijoittaa pörssilistattuihin pääomasijoitusyhtiöihin.

Suomesta löytyy esimerkiksi CapMan ja Ruotsista NAXS. Maailmalta löytyy sitten paremmin vaihtoehtoja, esimerkiksi Kohlberg Kravis Roberts (KKR) tai CVC Capital Partners, ja jopa iSharesin pääomasijoitus ETF -rahasto. Lisätietoa pääomasijoittamisesta löydät Suomen pääomasijoitusyhdistyksen (FVCA) sivuilta.

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292.