Talousennustamisen sietämätön vaikeus

Silmiini osui viime viikolla Reutersin uutinen, jossa kerrotaan, että Euroopan keskuspankki suunnittelee jatkavansa talousennusteidensa aikajännettä yhdellä vuodella ensi maaliskuusta lähtien. Tämä tarkoittaa, että keskuspankki julkaisee tuolloin ennusteensa vuosille 2014-2016, kun aikaisemmin aikajänne on ollut 2014-2015. Keskuspankin perimmäisenä ajatuksena on lisätä sen rahapolitiikan läpinäkyvyyttä ja lisätä yleisölle ja markkinoille välitettävää informaatiota. Varjopuolena on puolestaan pankin uskottavuuden joutuminen vaakalaudalle, mikäli ennusteet eivät osukaan oikeaan.

Finanssikriisi ja euroalueen velkakriisi osoittivat, kuinka vaikeaa numeeristen talouskasvuennusteiden antaminen on. Epävarmuustekijöiden kasvaessa tarkkuus voi heitellä sinne tänne, ja virheiden todennäköisyys kasvaa. Suurista kansainvälisistä ennustelaitoksista OECD myönsi helmikuun alussa tehneensä suuria virheitä talousennusteissaan johtuen kriisin aikaisesta suuresta vaihtelusta talousindikaattoreissa. OECD joutui samaan sudenkuoppaan kuin moni muu tutkimuslaitos: se aliarvioi finanssikriisin syvyyttä, mutta oli ylioptimistinen kriisin jälkeisissä talousennusteissaan.

Keskuspankkeja on pidetty usein muihin tutkimuslaitoksiin verrattuna melko luotettavina talousennustajina. Oletus perustuu osittain sille, että keskuspankeilla on monopoli päättää rahapolitiikasta ja näin omalta osaltaan vaikuttaa suhdannekehitykseen. Nekään eivät kuitenkaan ole erehtymättömiä. Päätin tehdä katsauksen EKP:n henkilökunnan reaalisen BKT:n kasvuennusteisiin (staff forecasts) vuosilta 2008-2012 ja verrata niitä toteutuneeseen talouskehitykseen (vuoden 2013 lopullisia BKT-lukuja ei ole vielä julkaistu). EKP julkaisee ennusteensa kaksi kertaa vuodessa, maaliskuussa ja syyskuussa. Oletuksena on, että syyskuussa vuoden ollessa jo pitkällä ennusteetkin ovat tarkempia kuin maaliskuussa. Taulukossa kuluvan vuoden ennusteet tarkoittavat esimerkiksi vuoden 2008 ennusteiden ollessa kyseessä samaa vuotta ja seuraavan vuoden ennusteet viittaavat esimerkin mukaisesti vuoteen 2009. Lisäksi on huomattava, että ennusteet eivät ole yksi absoluuttinen luku vaan sisältävät aina vaihteluvälin. Toteutuneet luvut on kerätty Eurostatin tietokannasta.

Taulukko osoittaa, että myöskään EKP ei osannut arvioida oikein finanssikriisin vaikutuksia talouteen. Se ennusti vielä syyskuussa 2008 kuluvalle vuodelle mukavaa 1.1-1.7 prosentin kasvuvauhtia, kun toteutunut lukema jäi 0.4 prosenttiin. Seuraavan, vuoden 2009 ennusteet heittivät vieläkin enemmän: EKP ennusti syyskuussa 2008 0.6-1.8 prosentin kasvua, kun toteutunut kasvu romahti -4.4 prosenttiin. Vuonna 2009 ennustevirhe pieneni hieman, sillä talouskasvun romahdus osui aivan EKP:n syyskuun ennustevälin alalaitaan. Vuoden 2009 ennusteet seuraavalle vuodelle heittivät kuitenkin jälleen: EKP ennusti syyskuussa 2009 talouskasvuhaarukan vuodelle 2010 olevan -0.5-0.9 %, kun toteutunut kasvu olikin 2.0 %. Jälleen vuoden 2011 ennusteet seuraavan vuoden talouskasvulle osoittautuivat ylioptimistisiksi, samoin vuoden 2012 ennusteet kuluvan vuoden kasvulle.

EKP:lla on varmasti töissä erittäin pätevät talouden asiantuntijat ja kehittyneet ennustemallit. Kuten taulukko osoittaa, tosiasia vain on, että paraskaan malli ei pysty ennakoimaan tulevaa epävarmuutta ja sen vaikutuksia talouskasvuun. Siksi ennustejänteen pidentäminen vielä yhdellä vuodella vaikuttaa keskuspankin uskottavuuden kannalta ongelmalliselta. Jo nykyinen kaksi vuotta on todella pitkä aikaväli, jonka sisällä voi tapahtua paljon, kuten finanssikriisi osoitti. Selvää on se, että pitkällä aikavälillä paraskin ennuste on vain hyvä arvaus, vaikka perustuu parhaaseen malliin. Tämä on syytä muistaa myös ennusteita tulkittaessa.

Photo credit: kenteegardin / Foter / CC BY-SA

/Marianne Palmu