Sijoituksen arvon muodostuminen

Jokaisen sijoittajan on hyvä toisinaan miettiä, miten sijoituksemme arvo todellisuudessa muodostuu? Totta kai yksinkertaisimmillaan sijoituskohteen nopea arvonnousu tuntuu usein kaikista mukavimmalta, mutta se ei välttämättä yksin takaa hyvää kokonaissijoitustuottoa.

Kuvitellaanpa, että sijoituksesi yhtiöön ABC kohoaa pörssissä 10 eurosta 30 euroon vuoden aikana. Loistavaa sait 200 % tuoton, mutta jos olit sijoittanut salkkusi arvosta tähän kohteeseen 0.5 %, niin kokonaisvaikutus on valitettavasti minimaalinen. Eli sijoitustuotto on useamman asian yhteissumma.

Osakesijoitusideasi tuotto muodostuu pääasiassa seuraavista tekijöistä:

1. Kuinka paljon osake tuottaa korkoa korolle (arvonnousu ja osingot)

2. Kuinka edullisesti ostit osakkeen

3. Kuinka suuren osuuden salkustasi sijoitit osakkeeseen

4. Kuinka kauan omistat osaketta

Ihanteellinen yhtiö sijoituskohteeksi olisi sellainen, jonka arvo nousisi nopeasti (tuloksen ja osinkojen kasvun tukiessa arvonnousua), se voitaisiin hankkia alle sen todellisen arvon, sijoittaja rohkenisi sijoittamaan siihen huomattavan osan portfoliostaan ja olisi valmis omistamaan tätä ihanneyhtiötään kauan.

Valitettavasti tällaiset sijoitusideat ovat hyvin harvassa. Yleensä sijoittaja joutuu tekemään kompromissin jonkin asian suhteen ja sitten uskomaan muiden tekijöiden korvaavan tämän puutteen.

Warren Buffettin sijoitus Coca-Colaan on esimerkki sijoituksesta, jossa kaikki askelmerkit osuivat kohdalleen.

1) Edullinen hinta. Buffett iski silmänsä Coca-Colaan 1980-luvun lopulla 1987 lokakuun ”mustan maanantain” jälkeen, kun pörssi-indeksit tippuivat n. 20 %. Nykyarvoon suhteutettuna Buffettin ostohinta oli keskimäärin hieman alle 2.40 USD. Ja osakkeen P/E oli 13-14 luokkaa, kun keskimääräinen P/E myöhemmin on liikkunut poikkeuksetta yli 20.

2) Poikkeuksellinen tuotto arvonnousun ja osinkojen muodossa. Yhtiön pelkkä pörssihinnan nousu on tuonut keskimäärin 11 % vuosittaisen tuoton. Osinko on samaan aikaan noussut 0.076:sta 1.40:n USD ja tämänhetkinen osinko antaisi Buffettin alkuperäiselle  hankinnalle lähes 60  % osinkotuoton!

3) Voimakas panostus osakkeeseen. Buffett uskalsi sijoittaa aikanaan noin 20 % sijoitussalkustaan Coca-Colaan.

4) Maltti pitää kiinni ”voittajahevosesta”. Buffett on ollut Coca-Colan suuromistaja jo 30 vuotta (vaikka suurimmat tuotot tulivatkin ensimmäisten 15 vuoden aikana), mikä on antanut korkoa korolle kasvulle erinomaisen pohjan ja mahdollistanut alkuperäiselle sijoitukselle tämän päivän huikean osinkotuoton.

Korkoa korolle -kasvattajat

Yleensä vakaasti ja nopeasti arvoaan kohottavia yhtiöitä on vaikea ostaa halvalla. Silloin suuri panostus oikeaan yhtiöön ja maltti pitää sijoitusta riittävän kauan voivat kompensoida kalliimman ostohinnan. Tunnetusti sijoitusaika on hyvän osakkeen ystävä ja kehnosti tuottavan vihollinen.

Silti tässäkin tapauksessa edullisempi hinta antaa turvamarginaalia. Jos ostimme ABC yhtiön sen keskimääräisellä P/E -luvulla 18 ja yhtiö antoi 10 % keskimääräisen tuoton seuraavan kymmenen vuoden aikana P/E -luvun pysyessä samana, niin vuosituottomme on tuo 10 %. Jos sen sijaan ostimme tuon saman yhtiön 12 P/E -luvulla ja myimme sen 10 vuotta myöhemmin 18 P/E -luvulla, niin saimme lisäksi 4.55 % arvostuskertoimen nousuna. Eli kokonaistuottomme olisikin ollut nyt keskimäärin 14.55 % vuodessa.

Jos lisäämme tähän vielä 8 % vuodessa kasvavan osinkotuoton, niin yhtälöstä tulee mielenkiintoinen. Ostimme siis kuvitteellista yhtiötä ABC 18 P/E -luvulla. Osakekohtaisen tuloksen ollessa 1.00 euroa ja osinkotuoton 3 % (osakekohtainen osinko 0.54), niin kymmenen vuoden päästä osakekohtainen osinko on 8 % kasvulla 1.17. Vaikka osinkotuotoksi muodostuu sillloin vain 2.5 % (osakkeen arvonnousun kasvu voimakkaampaa kuin osingon kasvu), niin tuotto alkuperäiselle sijoituksellemme on jo 6.5 %. Samalla osinkojen kasvuvauhdilla kahdenkymmenen vuoden päästä saisimme sijoituksellemme jo pelkästään 14 % osinkotuoton vuodessa kaiken arvonnousun lisäksi. Jos olisimme vielä sijoittaneet saadut osingot takaisin yhtiöön, niin tuottomme olisi kasvanut entisestään. Eli aika on tasaisesti hyvää tuottoa takovan sijoituksen puolella.

Syvästi aliarvostetut osakkeet

Benjamin Grahamin alkuperäinen arvosijoittamisen idea oli ostaa osake sen todellista arvoa halvemmalla. Eli kuvaannollisesti ostaa euro 50 sentillä. Tämä johti usein siihen, että sopivat sijoituskohteet olivat toisinaan äärimmäisen aliarvostettuja. Tasepohjaisesti osake saattoi olla ostettavissa lyhytaikaisen varallisuuden nettoarvoansa (lyhytaikaiset varat miinus kaikki velat) halvemmalla. Ostaakseen osakkeen Graham vaati vielä ⅓ alennuksen. Yleensä osake myytiin, kun se oli noussut täyteen arvoonsa.

Eli 100 arvoinen osake ostettiin 66 rahalla ja myytiin kun se oli saavuttanut satasen arvon 50 % voitolla. Hieno homma, jos tämä tapahtuu nopeasti, mutta seuraavasta näemme miksi aika on laadukkaan yhtiön -muttei välttämättä heikomman, vaikka halvan – puolella. Edellisen esimerkin osakkeella vuodessa teki mahtavan 50 % tilin, kahdessa vuodessa tuli vielä 22.5 %, kolmessa 14.5 %, neljässä 10.7 % ja viidessä 8.5 % tuottoa jne.

Lisäksi kaikki tällaiset osakkeet eivät koskaan palaa sijoittajan laskemaan todelliseen arvoonsa ja toiset voivat menettää arvonsa lähes kokonaan. Tämä sijoitusmuoto vaatii siis kohtuullisen hajautuksen, jotta sijoitussalkun menestyjät kompensoivat epäonnistuneet kohteet. Tämä sijoitustyyli voi edelleen olla jopa kaikkein tehokkain pienillä summilla toimivalle yksityissijoittajalle ja itse käytän sitä todella mielelläni osana sijoitusstrategiaani, mutta kaikille se ei varmasti sovi.

Hajauttaminen on ilmainen lounas – vai onko sittenkään?

Jokainen sijoittamista opiskellut on varmasti törmännyt oppiin hajauttamisen merkityksestä. Hajauttamisen hyödyistä on niin tieteellistä kuin käytäntöönkin perustuvaa tutkimusta. Sijoittamisen riskien hallinnan keinoista hajauttaminen on varmasti yksi merkittävimpiä. Helposti kuitenkin unohdamme, että jo hyvin valituilla vajaan kymmenen osakkeen salkulla voimme saada suurimman osan hajauttamisen hyödyistä. Taas kääntäen, mitä suurempi on sijoitussalkkumme hajautus niin sitä todennäköisempää on, että sijoituksemme alkavat olla peilikuva markkinoista – ja samoin saavutettu tulos.

Jotta sijoittajan parhaat ideat voisivat antaa parhaan tuoton, on niihin myös uskallettava uskoa ja panostaa. Sijoittajanuransa alkuvaiheessa Warren Buffet laittoi liki 75 % sijoitusvarallisuudestaan GEICO nimiseen autovakuutusyhtiöön positiivisen yritysvierailunsa jälkeen. Myöhemmin sijoitusyhtiötään johtaessaan hän sijoitti 40 % sen varallisuudesta väliaikaisten ongelmien kanssa painivaan American Expresseniin. Näin toimimalla kasvatetaan suuria omaisuuksia ja voitetaan selkeästi markkinat – niin siis siinä tapauksessa, että analyysit osoittautuvat oikeiksi. Buffettin ”oikea käsi” Charlie Munger on todennut olevansa hyvin tyytyväinen kolmen osakkeensa henkilökohtaiseen sijoitussalkkuunsa!

No varmasti tämäkään tyyli ei sovi suoraan kaikille sijoittajille, mutta jokaisen tulisi silti miettiä yksittäisten sijoituksiensa painoarvoa. Hyvänkin sijoituksen tuotot vesittyvät, jos sen osuus on liian pieni kokonaisuudessa. Useimmille sijoittajille poikkeuksellisen loistavia sijoitusideoita syntyy harvakseen, mutta silloin kun tällainen on käsissä, niin siihen pitää uskaltaa myös panostaa riittävästi.

Toisaalta voimakkaasti hajautetulla sijoitussalkullakin voi voittaa markkinat, mutta silloin hajautus pitää kompensoida muilla tuottoon vaikuttavilla tekijöillä. Hajautettu salkku hyvin halpoja (selkeästi tasearvoaan halvempia) osakkeita voi toimia (Benjamin Graham/Walter Schloss -tyyli), samoin laajempi kori yleensä pieniä selvästi markkinoita nopeammin kasvavia yrityksiä voi olla menestyksen salaisuus tai sitten riittävän pitkä sijoitusaika, jolloin parhaimmat osingonkasvattajat alkavat todella tuottaa korkoa korolle.

Parhaat tulokset syntyvät pitkällä aikavälillä

Yksi sijoittajien suurimmista synneistä on osakkeesta toiseen hyppiminen. Valitettavasti poikkeuksellinen kärsivällisyys on harvojen meidän perusluonteessa. Ihmiset janoavat yleensä nopeaa positiivista palautetta toimilleen – eikä sijoittaminen ole poikkeus. Sijoittajilla on kova tarve olla aktiivisia, tämä koskee niin harrastelijoita kuin ammattilaisiakin.

Kuten jo aikaisemmin todettiin, niin aika on hyvien ja laadukkaiden sijoitusten puolella. Jopa vähän kallis hankintahinta kompensoituu silloin pitkällä aikavälillä. Varsinkin jos suurien osuuksien sijoittaminen vain muutamiin kohteisiin tai törkeän halpojen epämääräisten yritysten hankkiminen tuntuu liian uhkarohkealta, niin vähäinen salkun kiertonopeus ja kärsivällisyys voivat pitkällä tähtäimellä palkita ”holdari” sijoittajan.

Sijoittajan on löydettävä itselleen sopiva yhdistelmä

Jokaisen sijoittajan on löydettävä omalle tyylilleen, filosofialleen ja temperamentilleen sopivin yhdistelmä. On hyvä kysyä itseltään: tunnenko oloni edelleen hyväksi, kun olen sijoittanut useamman kymmentä prosenttia salkustani parhaaseen ideaani? Uskonko, että kykenen poimimaan parhaat korkoa korolle osakkeet salkkuuni? Olenko valmis omistamaan tekemääni sijoitusta vuosikymmeniä? Onko sijoitusideani markkinahinta selvästi sen todellista arvoa edullisempi?

Vaikka Warren Buffett voi vaikuttaa pienillä summilla operoivan yksityissijoittajan silmissä lähes täydelliseltä timanttien poimijalta, niin hänelläkin on ollut varaa hukata vuosien aikana kaikista parhaimmat kasvuyhtiöt (kuten Nokian kaltaiset it-huumassa nousijat ja myöhemmin Amazonin ja Facebookin tapaiset superkasvajat). Buffett on kompensoinut tämän panostamalla riittävästi parhaimpiin ideoihinsa, välttämällä maksamasta liikaa ja omistamalla parhaimpia sijoituksiaan lähes ikuisesti.

Eli kaikki alkaa omien vahvuuksiemme tuntemisesta ja niiden hyödyntämisestä sijoitusprosessissa. Erinomaisiin tuloksiin on monta tietä ja jokaisen tulee löytää se parhaiten itselle sopiva – sijoittamisen lainalaisuuksia ja tosiasioita silti unohtamatta.