Pörssisijoittamisen sudenkuopat

Jokin aika sitten kirjoitin pörssipelin sopivuudesta kaikille. Mutta vaikka sijoittaminen onkin ehdoiltaan ja vaivattomuudeltaan maailman paras peli, liittyy siihen riskejä. Vaarat tunnistamalla voi välttyä harmeilta ja myös parantaa menestystään entisestään tilanteissa, joissa kaikki menee hyvin.

Olen etuoikeutetusti saanut yli 40 vuotta seurata vedonlyöntimarkkinoilla ihmisten tiedon hankintaa, analyysiprosesseja, päätöstentekoa, riskikäyttäytymistä ja ”oppimista”. Lähes yhtä pitkään olen sijoittanut osakkeisiin.

Vedonlyönti on pelinä nopeampi ja armottomampi, kun sijoitusjännettä ei voi tarkoitushakuisesti venyttää kuten pörssissä ja selitellä odotusarvoa hävinneitä virheitä ”pitkäaikaissijoituksiksi”. Näin ollen urheiluvedonlyönti on ollut hyödyllinen elämänkoulu oppia inhimillisen käyttäytymisen virhemaneereista, jotka heikentävät menestystä ja tuovat jopa täystuhoriskiä sijoittamiseen. Olen seuraavassa listannut tärkeimmät sijoittamisen sudenkuopat, jotka olen löytänyt alun perin urheiluvedonlyönnistä, mutta havainnut sitten niiden yleisyyden ja vaarallisuuden myös pörssisijoittamisessa.

1. Ymmärrysharha

Yliarvioimme älyämme, tietomääräämme ja kykyämme analysoida olennaisuuksia oikein painottaen.

90 % autoilijoista uskoo olevansa keskimääräistä parempia ajajia. Luultavasti yhtä suuri osa sijoittajista luottaa samalla tavoin omaan ylivertaisuuteensa verrattuna markkinan vastapuoliinsa.

Talous on osa luonnonlakia – tarkoituksenmukainen, mutta vaikeasti hahmotettava ja mitattava, kaoottisen vaikea kokonaisuus. On syy ja seuraus, mutta niiden merkitystä sekoittaa välissä oleva sattuma. Finanssimedia selittää usein samoilla syillä nousuja ja laskuja.

”Tiesin, että tämä osake nousee, koska…” Tämän niin usein pörssiharrastajien käyttämän jälkiviisaan lauseen lopun voi täyttää mitä mielikuvituksellisimmilla jatkeilla. Usein ”syillä” ei ole kuitenkaan ollut varsinaista merkitystä kurssinousuun. Mikä pahinta, myönteisenkin uutisen kohdalla kovin harva osaa todellisuudessa laskea, mikä on tiedon tai uutisen merkitys tulevalle hinnanmuutokselle. Ja ennen kaikkea: hinnoittuiko uutinen välittömästi kurssiin, vai oliko se pahimmassa tapauksessa hinnoissa jo ennen uutista.

Koska pörssipelissä keskivertopeluri veikkaa yli sadan prosentin odotettavalla palautusprosentilla (kiitos osinkojen ja yhtiöiden tuloksentekokyvyn), jäävät useimmat voitolle. Tämä ruokkii ymmärrysharhaa, samoin keskustelupalstojen ja median hehkuttamat sankaritarinat epärealistisen kokoisista voitoista, jotka ovat olleet mahdollisia vain satumaisella onnella tai kohtuuttomalla riskin ottamisella.

Ymmärrysharha olisi sinänsä harmitonta, osin jopa hyödyllistä itseluottamusta ja sopivaa rohkeutta ruokkiva positiivinen asia, ellei se johtaisi kohtuuttomaan riskin ottamiseen: ilman stop loss -tasoja treidaamiseen, ylisuureen, jopa vivutettuun panostukseen ja liialliseen halukkuuteen käydä kauppaa liian pienistä syistä.

2. Jälkiviisaus

Kysy kymmeneltä ystävältäsi, mikä on ollut heidän sijoittajauransa paras ja huonoin kauppa? Lyön vetoa, että vain ani harva nimeää parhaakseen tappiota tuottaneen kaupan tai huonoimmaksi kaupakseen voitollisen. Silti moni tuottava sijoitus on saattanut olla huono – vaikkakin onnekas. Vastaavasti joskus sijoitus on ollut hyvä siitä huolimatta, että sillä on hävinnyt rahaa.

Esimerkiksi itse tein parikymmentä vuotta sitten kvartaalituloksensa julkistaneen Nokian ohella päiväkauppaa Ericssonilla, Tietotehtaalla ja OMX-termiinillä. Muistan aina, kuinka tyytyväisenä katselin auringonlaskua ja juuri nukahtaneita pieniä lapsiani, kun päivän treidauspalkka varmistui pörssien sulkeuduttua runsaaseen puoleen miljoonaan markkaan, inflaatiokorjattuna pyöreästi sataan tuhanteen euroon päivässä. Mutta kun vanhenin ja viisastuin, tajusin, miten tyhmää oli ollut riskeerata noin suuri osuus pelikassasta noin vahvasti keskenään korreloituneisiin instrumentteihin.

Yksi elämäni voitollisimmista päivistä oli toteutunut yhtenä elämäni tyhmimmistä pörssipäivistä.

Jälkiviisaus johtaa helposti ”vääristä” asioista ”oppimiseen” ja on omiaan johdattamaan sijoittajaa poispäin optimaalisesta toiminnasta.

3. Sokeus satunnaisuudelle

Pörssissäkin on paljon satunnaisuutta. Pokeripöytään jaettu kortti on helpompi käsittää satunnaiseksi kuin sinänsä yhtä satunnainen kurssimuutos, joka on ollut seurausta monimutkaisista, ennalta ennustamattomista tapahtumasarjoista.

Nykytekniikka ruokkii satunnaisuussokeutta. Tietokannat ja tehokkaat tutkimustyökalut mahdollistavat mitä erilaisempien strategioiden haravoimisen, tutkimisen ja optimoimisen. Mutta monet huumaantuvat uusista ”laboratorioleluistaan” siinä määrin, että alkavat uskoa epäloogisiin tutkimuslöytöihin. 5 % merkittävyystasolla testatessa kahdestakymmenestä täysin satunnaisesta strategiasta löytyy yksi ”melkein varmasti” tilastollisella merkittävyydellä voittoa tuottava menetelmä, vaikka kyse on ollut puhtaasta sattumasta. En alkaisi ostaa A-kirjaimella alkavia ruotsalaisia osakkeita kuukauden kahdeksantena päivänä, vaikka analyysiohjelmani olisikin havainnut tämän säännön tuottavaksi.

Satunnaisuus ruokkii kahta edellä numeroitua heikkoutta. Jo itsessään satunnaisuuden ja riskien vähättely vaarantaa hallitun vaurastuminen.

4. Laumasieluisuus

Toteutuneissa kaupoissa vallitsee tasapaino. Sama määrä rahaa lähtee ostajilta kuin päätyy myyjille. Silti yksittäisistä kauppaosapuolissa enemmistö on useammin väärässä kuin oikeassa.

Tutkimukset osoittavat, että jos kysyntä koostuu monista pienistä ostajista ja tarjonta harvoista suurista myyjistä, on todennäköisempää, että instrumentti liikkuu suuremmilla keskimääräisillä panoksilla pelanneiden suuntaan. Tämä siis kertoo, että enemmistön mukana veikkaaminen on tappiollista. Urheilu- ja hevospuolella on myös näyttöä siitä, että jos vedonlyöntikohde on suhteellisesti suositumpi itse pelimarkkinassa kuin median ”vihjeäänien” jakaumassa, on ”raha puhunut”, ja markkina on useammin oikeassa kuin toimittajien konsensus. En ole nähnyt ilmiöstä tutkimusta pörssipuolella, mutta tuntuisi luontevalta, että ”viisas raha” voittaisi keskivertotoimijoiden lauman.

Useimmilla kilpailullisilla elämänaloilla saavuttaa kilpailuedun tekemällä jotain eri tavalla kuin enemmistö. Osakkeissa tämä tarkoittaa kykyä tajuta merkityksellisiä asioita tarkemmin, syvällisemmin ja aikaisemin kuin muut.

Sosiaalinen media vahvistaa ”joukkojen typeryyttä”.

Onnistumisista kertomisessa ja ilon jakamisessa somessa ei ole mitään pahaa. On inhimillistä nostaa esiin onnistumiset ja positiiviset asiat. Mutta on vaarallista alitajuisestikaan alkaa suosia strategioita, joita tuhannet muut käyttävät.

Joukot ovat myös viisaita – raakatiedon hankinnassa. Keskustelupalstat ovat varsin hyödyllisiä tietojen, ideoiden, kirjasuositusten ja työkalujen vaihtoon. Mutta päätöksenteossa riippumattomasti, ketterästi ja syvällisesti ajattelevat kyseenalaistajat voittavat suuret joukot.

5. Ankkuroituminen

Minulla on ollut hyvä onni. Tutkimuksillani löytämäni perusmenetelmät ovat sattuneet enimmäkseen säilyttämään tuottavuutensa. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole loputtomasti. Siksi minun ja jokaisen sijoitustuottojensa parantamiseen pyrkivän tulee seurata tarkkaavaisesti, ovatko menetelmät ”kuluneet”. Käyttämissäni strategioissa tuotot ovat rajautuneet. Siksi niitä on tarvinnut hienosäätää, ja kehittää niiden pohjalta uusia.

Vain muutos on pysyvää. Talous muuttuu. Markkinavoimien käyttäytyminen muuttuu.

6. Tuotto-odotusten liioittelu

Ei ole itsestäänselvyys, että kurssit nousevat vuosikymmeniä lähes kymmenen prosentin vuositahdilla. Periaatteessa todellisuutta vastaava kurssinousu on sidoksissa kansantuotteisiin – siihen, kuinka hyvin pörssiyhtiöt onnistuvat jalostamaan ideoita, työtä ja pääomaa ihmisten ostamiksi asioiksi. Monet uudet ”sijoittajat” ovat kuitenkin tuudittautuneet epärealisiin tuotto-odotuksiin kokemansa, kavereiltaan kuulemansa ja internetistä lukemansa perusteella. Tämäkin johtaa vaaralliseen riskinottoon.

Juuri nyt aivan liian moni postaa keskustelupalstoille kuvia nollilta tehdyistä miljoonasalkuista.

Jokaisessa kaupassa on kaksi osapuolta. Jos pörssi kerran on rajaton rahantekokone, kuka sitten teki kaikki nämä virheet myymällä kaikki nämä osakkeet sankaritradereille?

Velkavivun ottaminen on helppoa. Velkaa saa ja erilaiset sijoitustuotteet – joista osaa voisi myös uhkapelivälineiksi nimittää – antavat mahdollisuuden tavoitella sankaritraderien tuottoja. Mutta puhdas matematiikka ja tutkimus osoittavat, että pääoman kasvu optimoituu, kun panostus on oikeassa suhteessa tuotto-odotukseen ja riskiin. Jos tuotto-odotus on liioiteltu ja riski vähätelty, syntyy pahaa jälkeä.

7. Kulujen vähättely

Välityspalkkiot ovat nykyisin pieniä, ja osto/myynti-hinnan erotuskin, ns. spreadi järkevillä kaupankäynnin kohteilla pieni. Pienetkin kulut kuitenkin kertautuvat – varsinkin jos kaupankäynti perustuu strategiaan, jonka antamat signaalit eivät kerro todellisesta tuotto-odotuksesta.

Jotkut minimaalisenkin edun, mutta korkean kaupankäyntitiheyden strategiat paisuttavat korkoa korolle ällistyttävällä teholla – kaupankäyntikuluista huolimatta. Mutta tällaisia menetelmiä on vaikea löytää, ja usein ne kuluvat nopeasti pois. Sen sijaan monet tutkimukset osoittavat, että useat markkinalle häviävät spekulantit tekevät kauppaa aivan liikaa ja nopeuttavat näin kurjistumistaan.

Mieti, mihin yllä olevista sudenkuopista olet vaarassa sortua. Tiedosta tilanne, ole varovainen! Tuottosi kasvavat ja riskisi pienenevät.

/Jorma Vuoksenmaa