Siirry pääsisältöön

Velalla sijoittaminen osinko-osakkeisiin

Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju tarkastelee velkavivun käyttämistä osana osinko-osakkeisiin keskittyvää sijoitusstrategiaa. "Velan järkevä käyttäminen on ensisijaisesti riskien hallintaa ja vasta toissijaisesti tuottojen maksimointia."

Velalla sijoittamisen perusteet.

Yleisesti tarkastellen velalla vivuttaminen tarkoittaa sijoitusstrategiaa, jossa omalla rahalla ostettuja osakkeita vakuutena käyttämällä sijoittaja voi hankkia lisäosakkeita velkarahoituksella. Tällöin lähtökohtana on se, että sijoittaja uskoo saavansa velalla tehdyille sijoituksille velan korkoa korkeamman kokonaistuoton (ja järkevän korvauksen tästä riskinotosta, koska tuoton skenaario voi kulkea myös väärään suuntaan). Itse velan eli kansankielisemmin sijoituslainan saa vaikka pankista tai osakevälittäjältä. Nordnetin sijoituslainaan voi tutustua tästä linkistä.

Hyvässä skenaariossa eli toisin sanoen onnistuessaan velan kanssa suunnitellulla tavalla, sijoittaja pystyy huolehtimaan velkarahalla tehtyjen sijoitusten tuotoilla ainakin velan juoksevista koroista ja optimitilanteessa nämä tuotot riittävät myös velan lyhentämiseen (tai muihin uusiin sijoituksiin).

Velkavivuttaminen ei sinänsä ole mitään ainutlaatuista tai uutta toimintaa. Myös itse pörssiyhtiöt hyödyntävät lähtökohtaisesti liiketoimintansa pyörittämisessä sekä osakkeenomistajien sijoittamaa omaa pääomaa että lainattua vierasta pääomaa eli käytännöllisemmin velkarahaa. Tämä eroaa sijoittajan vivuttamisesta keskeisesti vain siltä osin, että korot ja lyhennykset menevät yhtiön, eivät omistajan tililtä.

Kaikkiaan vipuvaikutus on kuitenkin pitkällä aikavälillä melko tarkkaan yhteneväinen lopputulokseltaan riippumatta siitä, onko velka yhtiön vai sen omistajan nimissä. Toki esimerkiksi verotus ja vakuusarvojen tarkastelu voivat käytännössä muuttaa riskiasetelmaa suuntaan tai toiseen, mutta lähtökohta on havainnollistava: pitkällä tähtäimellä omistajan tuotot vivuttuvat siis monessa kerroksessa, niin yhtiön operatiivisessa toiminnassa, yhtiön rahoituksessa kuin myös omistajan tekemän sijoituksen rahoituksessa.

oksaharju-aula-fb.jpg

Esimerkki osinkosijoittajan velkavivusta – case pitkä aikaväli.

Riskinottohalukkaassa mutta esimerkkiin verrattuna selvästi konservatiivisemmassa salkussa sijoittaja voi kurssinousun sijaan hakea velkavipua osinkotuotoille. Helsingin pörssissä esimerkiksi FortuminNordean ja Sammon keskiosinkotuotto on usein liikkunut viiden prosentin paikkeilla.

Seuraava esimerkkitilanne on täysin mielikuvituksellinen – ideana on vain konkretisoida velkasijoituksen logiikkaa. Sijoittaja voisi ostaa 100 kappaletta Fortumin osakkeita omalla rahalla yhteishintaan 1180 euroa. Hän voisi ostaa toiset 100 kappaletta Fortumia velalla asettaessaan edeltävässä vaiheessa omalla rahalla ostetut osakkeet lainan vakuudeksi. Lainaa hän tarvitsee 1180 euroa ja sen juokseva vuosikorko on esimerkissä pyöristettynä prosentin eli vuositason kustannuksena 11,80 euroa.

Fortum esittää esimerkissä maksettavaksi 1,10 euron osakekohtaista osinkoa tulevana keväänä. Sijoittaja saa velkarahalla ostetuille 100 osakkeelle yhteensä 110 euron brutto-osingon ennen veroja. Kun tästä vähentää 11,80 euron korkokustannuksen, jää sijoittajalle 98,20 euroa ”ylimääräisiä vivutettuja osinkoja”, joita vähentää vielä brutto-osingosta laskettava osinkovero (määrä riippuu sijoittajakohtaisesta statuksesta; esimerkkitilanteessa piensijoittajan osinkoverot ovat 28,05 euroa). Koronmaksun ja veronmaksun jälkeen sijoittajalle jää esimerkissä lainan lyhentämiseen 70,15 euroa. Se voidaan ohjata myös uusiin sijoituksiin vaihtoehtona lainanlyhennykselle, jos pankki on vakuustilanteeseen tyytyväinen ja sijoittaja nukkuu yönsä.

On lisäksi syytä mainita erikseen, että tietenkin edellä lasketun velalla ostetun 100 osakkeen osinkosumman ohella sijoittaja saa myös omalla rahalla ostamilleen 100 osakkeelle osingot, joista hän maksaa ”vain” osinkoverot, ei lainkaan korkoja (koska ne osakkeet olivat omarahoitteisia).

Luonnollisestikin tässä yhteydessä on huomioitava se, että todennäköisesti Fortumin osakeomistuksen markkina-arvo laskee pörssissä osingon irtoamisen jälkeen noin osingon verran. Siten velkavivuttajan on katsottava kokonaistuottoa ja omaa sijoitushorisonttiaan, eli jääkö osingot ja oletettu tuleva kurssikehitys huomioiden riittävän marginaalin verran tuotto-odotusta ottaen huomioon korkokustannukset, osinkoverot ja velkavivun myötä kohoava riskiprofiili.

Velka leventää skenaarioiden vaihteluväliä – yleensä siis nostaa riskiä.

Optimitilanteessa sijoittaja saa edellä kuvatulla tavalla merkittävän lisäosinkotuoton korkojen ja osinkoverojen jälkeen. Samassa optimitilanteessa myös kohdeyhtiön osake toipuu osinkodipistä ja hakeutuu kenties kohti uusia huippunoteerauksia. Tällöin sijoittajalle realisoituu tuottoa paitsi vivutettuina osinkoina, myös vivutettuna kurssinousuna. Tämä lähtökohta korostaa useamman vuoden sijoitusperspektiiviä, mitä pidän henkilökohtaisesti järkevänä konservatiivisen sijoittajan suhtautumisena omalla rahalla ostetun salkun kokoon nähden maltillisessa velkavivutuksessa.

Puolestaan heikossa skenaariossa yhtiön osinkohanat voivat jäätyä kokonaan ja osake voi laskea dramaattisesti. Tällöin velka syö sijoittajan omia varoja vipuvaikutuksella, ja sijoittajan omat varat voivat olla nollassa ennen kohdeyhtiön osakekurssin kolahtamista pohjalukemiin. Tämä korostaa velkavivutuksen elementtiä riskitason kasvattajana: mitä enemmän salkussa on suhteellisesti velkaa, sitä nopeammin pohja tulee markkinarytäkässä vastaan.

Herkkyysanalyysi tulee tehdä hyvän sään aikana.

Velkasijoittamisen herkkyys on läsnä paitsi osingon ja osakekurssin epäsuotuisassa muutostrendissä, myös lainan koron muutoksessa. Kohoava korko lähtökohtaisesti syö velkasijoittamisen tuottoja, siinä missä laskeva korko yleensä kohentaa niitä, mikäli muut tekijät säilyvät ennallaan. Ja tässä ”herkkyysanalyysissä” tietenkin oletetaan, ettei velalla ole sijoitettu näkemyksellisesti nimenomaan korkomuutoksia seuraavaan sijoitusinstrumenttiin, vaan tavanomaiseen hajautettuun osakesalkkuun.

Salkun ”omavaraisuusastetta” on yleensä mahdollista kohentaa sekä osingoin että säästämällä lisää omaa pääomaa palkkatuloista. Näin tein henkilökohtaisesti finanssikriisissä loppuvuonna 2008 ja alkuvuonna 2009. Tällöin tosin otin myös nuoruuden innolla lisää velkaa välittömästi, kun vakuusarvot alkoivat kohentua vuoden 2009 toisella neljänneksellä. Tämä ei silti käy yleissuositukseksi, koska olin jo tuolloin nykyisen työnantajani palveluksessa ja uskoin voivani kohentaa tarvittaessa salkun omavaraisuutta merkittävästi ja myös melko nopeasti säästämällä palkkatuloista sivuun. Jokaisen riskinsietokyky ja -halu ovat yksilöllisiä, eikä niihin ole olemassa yleispäteviä suosituksia.

Velalla sijoittaminen ei sovi valtaosalle säästäjistä.

Valtaosalle osakesijoittajista velkasijoittaminen ei mielestäni sovi. Mikäli sijoittajan riskinottokyky ja -halu mahdollistavat velkavivuttamisen, voi erityisesti osinkopohjainen strategia maltillisella vivulla rakennettuna kuitenkin olla järkevää, kun yleinen korkotaso on matala. Riskitöntä se ei koskaan ole.

Pelkästään kurssinousun tai pikavoittojen perässä velkasijoittaminen sisältää hyvin merkittävän – ainakin minulle aivan liian suuren – riskin, koska kassavirtaa ei välttämättä tule juuri lainkaan osingoista (jotka eivät riipu kurssimuutoksista). En ole kiinnostunut sijoittamaan velalla pelkästään kurssikäyrään, vaan haluan aina rakenteellista tuottoa suoraan itse omistuskohteelta: osakkeista osinkoja, asunnoista vuokria, metsistä puun myyntituloja, velkapapereista korkoja ja niin edelleen. Hintamuutos on minulle lisäelementti.

Henkilökohtaisesti pidän hyvin maltillisesti vivutettua laatuyhtiöstrategiaa mielenkiintoisena. Otan mieluummin voimakkaan näkemyksen laadun puolesta käyttämällä osin myös lainarahaa kuin vaihtoehtoisesti pelkästään oman rahan turvin voimakkaan näkemyksen korkean riskiprofiilin ”käänneyhtiöön”. Nämä eivät tietenkään ole ainoita vaihtoehtoja tavoitella korkeaa sijoitustuottoa, mutta ehkä suosimani ajatus laatuun sijoittamisesta voimakkaalla näkemyksellä maltillisesti rahoitetun kriisiyhtiösijoituksen sijaan käy tästä kuitenkin ilmi.

Mielestäni velkasijoittaminen ei lähtökohtaisesti sovi kuin lisämausteeksi suunnitelmalliseen salkunhoitoon, ei koskaan päästrategiaksi, jolla tavanomainen piensijoittaja lähtisi sijoitustuottoja tavoittelemaan. Suunnitelma merkitsee tässä riskienhallintaa jo salkun rakennusvaiheessa, eikä vasta sitten, kun jo rytisee.

Esimerkissä mainittujen yhtiöiden todelliset osinkotuotot tällä hetkellä:
8,67%
0,92 EUR
-
8,27%
1,15 EUR
4,55%
1,8 EUR
-

Katso osinkokalenteri


Tärkeää tietoa riskeistä.

Kirjoitus ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Mikään tässä esitetty ei ole eikä sitä tule käsittää sijoitussuositukseksi tai kehotukseksi merkitä, ostaa tai myydä arvopapereita. Sijoittajan tulee sijoituspäätöksiä tehdessään perustaa päätöksensä omaan arvioonsa sekä ottaa huomioon omat tavoitteensa ja taloudellinen tilanteensa. Sijoittamiseen ja rahoitusvälineisiin liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi muuttua ja sijoitetun pääoman voi menettää jopa kokonaan. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.

Jos käyt kauppaa luotolla, markkinariskisi nousee. Jos sijoituksesi onnistuvat, saat suuremman tuoton rahoillesi. Samoin tappiot voivat olla suurempia, jos sijoituksesi eivät onnistu odotetusti. Voit menettää pääomasi jopa kokonaan.

Jos salkkuun syntyy ylilainoitustilanne, sinun tulee korjata tilanne viipymättä. Muussa tapauksessa riskinä on muun muassa, että rahoitusvälineitäsi pakkomyydään. Pakkomyynti voi johtaa tappioihin, joiden suuruus voi ylittää alkuperäisen luoton määrän. Lue lisää riskeistä.

Lisää ostovoimaa kaupankäyntiluotolla.Lue lisää sijoituslainasta
© 2024 Nordnet Bank AB.
Nordnet | Yliopistonkatu 5, 3. krs | FI-00100 Helsinki