Kannattaako sijoittaa yrityksen kautta?
Verotus puhuu osakeyhtiön kautta sijoittamisen puolesta.
Yhteisöverokanta on 20 prosenttia riippumatta siitä, mistä tulot koostuvat. Yksityissijoittaja sen sijaan maksaa pääomatuloistaan veroa 30 prosenttia, jos pääomatuloa kertyy yhden vuoden aikana enintään 30 000 euroa. Mikäli pääomatuloa kertyy enemmän, verotus kiristyy 30 000 euroa ylittävältä osalta 34 prosenttiin.
Pörssiyhtiöiden jakamia osinkoja verottaja rokottaa hieman maltillisemmin. Osingoista on veronalaista tuloa yksityishenkilöille 85 prosenttia, mikä pudottaa veroprosentin joko 25,5:een tai 28,9 prosenttiin. Ero yrityksen verotukseen on silti merkittävä.
Esimerkiksi korkoa korolle -ilmiö toimii maltillisemman verotuksen ansiosta huomattavasti tehokkaammin yrityksen salkussa, koska sinne päätyy suurempi osa yritysten maksamista osingoista. Mitä pidempi sijoitusaika ja mitä enemmän hyvien osingonmaksajien osakkeita salkussa on, sitä suuremmaksi kasvaa ero lopputuloksessa.
Arvopaperikauppaa ajatellen tilanne on monimutkaisempi ja riippuu myös sijoittajan toimintatavoista. Yksi vertailua vaikeuttava tekijä on se, että ainoastaan yksityishenkilöillä on mahdollisuus vähentää arvopapereiden myyntihinnasta todellisen hankintahinnan ja voitonhankkimiskulujen sijasta joko 20 prosentin (omistusaika alle kymmenen vuotta) tai 40 prosentin hankintameno-olettama (omistusaika vähintään kymmenen vuotta).
Vauraasta yrityksestä voi nostaa enemmän kevyesti verotettuja osinkoja.
Selvää on sekin, ettei yritys pyöritä itse itseään. Yhtiön kirjanpidosta pitää huolehtia ja tilinpäätös laatia. Lisäksi yrityksen varat ovat yrityksen varoja, eikä niitä voi ottaa omaan käyttöönsä, miten milloinkin parhaaksi katsoo.
Omistaja voi ottaa rahaa osakeyhtiöstään omaan käyttöönsä joko osinkoina tai palkkana, mikäli tekee työtä yrityksessään. Verottaja ottaa oman osansa kummastakin, mikä nostaa yrittäjän kokonaisveroprosenttia.
Osinkojen verotusta ajatellen ratkaiseva tekijä on sijoittajan yrityksen osakkeiden matemaattinen arvo, jonka verottaja laskee yhtiön edellisenä vuonna päättyneen tilikauden taseen perusteella. Mitä vauraampi yritys, sitä enemmän kevyesti verotettuja osinkoja se voi omistajilleen jakaa.
Matemaattista arvoa laskiessaan verottaja vähentää yhtiön varoista sen velat ja jakaa lopputuloksen yhtiön osakkeiden lukumäärällä. Jos osakekohtainen osinko on enintään kahdeksan prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta, verottaja pitää osinkoa pääomatulo-osinkona. Siitä veronalaista pääomatuloa on 25 prosenttia ja loppu verotonta tuloa.
Kun pääomatulo-osinko on enintään 150 000 euroa, siitä
25 % on veronalaista pääomatuloa
75 % on verotonta tuloa.
Osingon 150 000 euroa ylittävästä osasta
85 % on veronalaista pääomatuloa
15 % on verotonta tuloa.
150 000 euron sääntö on itse asiassa katto, jota enempää kevyesti verotettuja osinkoja yksi sijoittaja ei voi yhden vuoden aikana listaamattomista yhtiöistä saada, ei vaikka maksajina olisi useampi listaamaton yritys. Jos osingot ylittävät karton, verotus kiristyy. Ylittävästä osasta 85 prosenttia on verotettavaa pääomatuloa ja 15 prosenttia verotonta tuloa.
Tarvitseeko yrityksen kautta sijoittava yel-vakuutuksen?
Jos sijoittaja nostaa palkkaa yrityksestään, palkka on yritykselle vähennyskelpoinen meno. Sijoittajalle palkka on tuloa, josta maksetaan vero tavalliseen tapaan. Palkanmaksusta voi myös seurata velvoite ottaa yrittäjän eläkevakuutus eli YEL.
Työeläkeyhtiö Elon kehittämispäällikkö Heta Virkki kannustaa kuitenkin sijoittajia keskustelemaan työeläkeyhtiön asiantuntijan kanssa ennen kuin ryhtyy vakuutusta ottamaan. Hänen mukaansa omia tai perheensä varoja yrityksen kautta sijoittava henkilö ei yleensä tarvitse yel-vakuutusta.
Tilanne voi olla eri, jos sijoitusten hoitaminen on ammattimaista ja lähenee kokopäiväistä työtä.
Yleensä sivutoimisenkin yrittäjän pitää ottaa YEL-vakuutus, jos työpanoksen arvo eli niin sanottu työtulo on vähintään 8 575 euroa 12 kuukauden aikana. Yrittäjä määrittelee itse työtulonsa, mutta työeläkeyhtiön pitää arvio hyväksyä ja katsoa sen perään, että työtulo pysyy ajan tasalla.
Työtuloon perustuu myös vakuutuksen hinta ja siitä kertyvä eläke. Vakuutusmaksu on 24,1 tai 25,6 prosenttia työtulosta. Korkeampaa maksua maksavat 53–62 -vuotiaat, joille kertyy eläkettä 1,7 prosenttia työtulosta. Muiden vastaava luku on 1,5 prosenttia.
Esimerkiksi 10 000 euron työtuloilla yrittäjän eläkemaksu on 2 400 euroa tai 2 560 euroa vuodessa. Maksut ovat vähennyskelpoisia sekä omassa että puolison henkilökohtaisessa verotuksessa ja myös yrityksen verotuksessa.
YEL-vakuutus on henkilökohtainen. Jos siis tekee töitä useammassa yrityksessä, yhdessä yel-vakuutuksessa huomioidaan niiden kaikkien maksamat palkat.
Lue lisää: yrityksen sijoitukset
Tärkeää tietoa riskeistä.
Mikään tässä esitetty ei ole eikä sitä tule käsittää sijoitussuositukseksi tai kehotukseksi merkitä, ostaa tai myydä arvopapereita. Sijoittajan tulee sijoituspäätöksiä tehdessään perustaa päätöksensä omaan arvioonsa sekä ottaa huomioon omat tavoitteensa ja taloudellinen tilanteensa. Sijoittamiseen ja rahoitusvälineisiin liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi muuttua ja sijoitetun pääoman voi menettää jopa kokonaan. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.