Suomi nousuun

Suomen talous ei ole juurikaan kasvanut viiteentoista vuoteen. Se johtuu siitä, ettei Suomen talouden tuottavuus ole kasvanut viiteentoista vuoteen. Samaan aikaan taloutemme on kiihtyvään tahtiin velkaantunut. Eli vaihtotase on kiihtyvässä tahdissa negatiivinen. Vuonna 2022 vaihtotaseen alijäämä kasvoi uuteen ennätykseen, 10 miljardiin euroon. Ostamme yhä enemmän asioita Suomeen kuin mitä täältä myymme. Lisäksi valtiontalous on tunnetusti ollut alijäämäinen viimeiset viisitoista vuotta. Ilman velkaa Suomen bruttokansantuote olisi kutistunut viimeisten viidentoista vuoden aikana.

Heräämisen aika

Ilman menestyvää taloutta emme voi kinata siitä, mihin rahat laitetaan. Toki voimme rahoittaa nykyistä elintasoamme velaksi ja antaa tulevien sukupolvien hoitaa maksaminen. Ilman talouskasvua on tosin vaikea ymmärtää millä tulevatkaan sukupolvet maksavat meidän nykyisten elintasoamme. Omastaan puhumattakaan. Ja koska se on näin, Suomen talous näivettyy kahta kautta: kun rahat loppuvat, lastemme terveys- ja osaamistaso huononee ja yhä kansainvälistyvässä maailmassa taloutemme nykyiset ja tulevat kannattelijat lähtevät. Syntyvyys laskee entisestään.

Tekemisen määrän kasvattaminen

Suomen taloudellisen vahvuuden kannalta olennaista on, miten suuri osa maailmantalouden tekemisestä tapahtuu Suomen rajojen sisäpuolella. Kaikki muu hyvä juontuu tästä. Mitä enemmän teemme, sitä enemmän viemme ja sitä enemmän tienaamme. Siksi meidän olisi pakko uskaltaa tehdä räväkkiäkin aloitteita. Koska näpertelyllä tätä ei enää korjata. Se juna meni noin kymmenen vuotta sitten. Siksi meidän on tehtävä kaikkemme haaliaksemme kaikki mahdollinen tekeminen Suomeen. Viimeinen lainansaantikykymmekin pitää valjastaa tähän, ei kulutukseen.

Investointeja Suomeen

Olen ehdottanut, että kysyisimme maailman sadalta kasvavimmalta yritykseltä mitä vaatisi, että investoisivat Suomeen. Näin saaduista toivelistoista kasaisimme Suomelle mielekkäimmän investointikokonaisuuden. Ennen toivelistojen toteuttamista Suomi sopisi yritysten kanssa kirjallisesti, että kun toiveet Suomen toimesta toteutetaan, myös investoinnit tulevat. Tällaisesta sopimuspohjaisesta lähtökohdasta saisimme myös konkreettisen porkkanan muutosten läpi viemiseksi. Jos taskussa on parin sadan miljardin sopimuspohjaiset investoinnit odottamassa, luulisi sen sujuvoittavan päätöksentekoa. Sellainen investointimäärä liikuttaa jo mittaria.

Taustatyöt on jo tehty

Ajatus investointien haalimiseksi Suomeen ei ole uusi. Elinkeinoministeri Jyri Häkämies ja työministeri Lauri Ihalainen nimittivät vuonna 2011 Jorma Elorannan selvitysmieheksi laatimaan esitystä investointistrategiaksi, jolla edistetään investointeja Suomeen. Raportissa on neljäkymmentä strategista ja käytännön toimenpide-ehdotusta investointien saamiseksi Suomeen. Business Finlandissa promotaan Suomea maailmalla, joka päivä. Verrokkimaihin nähden kymmenesosabudjetilla (jos silläkään), mutta kuitenkin. Monet muutkin tahot, kuten esimerkiksi Amcham Finland ovat samalla laidalla.

Mistä sitten kanittaa?

Mistä sitten kiikastaa? Miksi jäämme esimerkiksi Ruotsiin ja Viroon nähden jälkeen ulkomaisten tekemissä investoinneissa? Haasteita on monta. Nato-jäsenyyden myötä kuitenkin yksi iso epävarmuustekijä vähemmän. Loppujen lopuksi, kuten niin usein, kyse on uskalluksesta. Vaikka vallitseva polku johtaa varmaan näivettymiseen, se saattaa hetkessä tuntua turvallisemmalta kuin päättäväiset rohkeat hankkeet, joissa voi epäonnistua. Tämä on sinänsä inhimillistä. Mutta yhtä lailla jotain, mihin meillä ei ole enää varaa.

Kipupisteet ovat nämä:

1. Suomen on oltava valmis laittamaan rahaa ja arvovaltaa investointien saamiseksi Suomeen. Suorista investoinneista kilpailevat valtiot maksavat jopa miljardeja saadakseen investointeja maahansa.
   • Suomesta ei jostain syystä löydy tarpeeksi rahaa näille investoinneille. Northvolt sai 155 miljoonaa Saksasta siirtääkseen toimintaa sinne. Reutersin mukaan Olaf Scholz on myös ostanut piirilevytuotantoa Saksaan 14 miljardilla eurolla. Suomessakin sitä rahaa monen mukaan on, mutta Finnvera ja Ilmastorahasto eivät riitä.
2. Ansiotuloverotusta pitää leikata, ainakin Suomelle kannattavan työperäisen maahanmuuton osalta. Muuten Suomelle kannattavaa työperäistä maahanmuuttoa on turha odottaa, koska tällaiset maahanmuuttajat tulevat työnantajilleen kalliimmiksi, kun korkeampaa ansiotuloverotusta on kompensoitava palkkaa nostamalla.
   • Tämä on eduskunnassa tehtävä välttämätön päätös. Työn verotusta on tuotava alas tasolle, joka vastaa niiden maiden verotusta, missä työperäistä maahanmuuttoa ensisijaisesti halutaan. Tämän voisi ehkä porrastaa siten, että mitä enemmän investointeja, sitä isommat leikkaukset kyseiseen yritykseen tuleville työperäisille maahanmuuttajille.
   • Vaikka Suomesta saa halpaa huippu-osaajaa, sitä ei ole riittävästi. Siksi korkea tulovero on kannattavan työperäisen maahanmuuton kannalta ongelma.
3. Eläkejärjestelmän rahoittamista on muutettava rahastointipohjaiseksi, eli sijoitustuottopohjaiseksi. Työnantajien kokonaispalkkakustannukset ovat Suomessa korkeat. Palkkakustannuksista 25 prosenttia menee suoraan eläkejärjestelmämme rahoittamiseen, eli nykyisten eläkeläisten kuukausittaisten eläkkeiden maksamiseen.
   • Rahastoimalla esimerkiksi Solidiumin 7,5 miljardin varallisuuden eläkejärjestelmään suomalaista eläkejärjestelmää voisi merkittävässä määrin alkaa rahoittaa sijoitustuotoilla ja siten pienentää Suomalaista palkkakulua.
   • 5000 euron osakemarkkinasijoituksella jokaiselle vastasyntyneelle saadaan ostettua keskimääräisen suomalaisen noin 350 000 euron eläkepotti tämän eläkeikään mennessä.
4. Vähemmän Sääntö-Suomea. Suomalaista byrokratiaa on sujuvoitettava sekä sääntöjä ja käytäntöjä virtaviivaistettava.
   • Tarvittavat lakiuudistukset asiakokonaisuuksien sujuvoittamiseksi
   • Virkamiehille oikeanlaiset kannustimet
5. Suomeen investoiville yrityksille rekrytointipassit.
   • Suomeen sijoittavat yritykset pitää voida tuoda Suomeen työperäistä maahanmuuttoa ja näiden perheitä “ilmoitusluontoisesti”.
   • Käytännössä Suomeen sijoittavat yritykset rekrytoivat ensin kaikki sopivat suomalaiset, koska se on halvempaa ja helpompaa, ja vasta sen jälkeen ulkomailta. Rekrytointipassi poistaa kuitenkin pelon tekijöiden riittämättömyydestä.
   • Rekrytointipassi mahdollistaa Suomelle juuri oikeanlaista kannattavaa työperäistä maahanmuuttoa

Vain kohdat yksi ja kaksi vaativat rahaa, joka on järjestettävissä omaisuutta realisoimalla tai investointilainaa ottamalla. Muut kohdat ovat pelkästä tahdosta kiinni. Eli: tahdommeko meille kaikille tänään elossa oleville ja kaikille tuleville, vielä syntymättömille suomalaisille parempaa tulevaisuutta?