Ina Mattila
Meidät sijoittajat voidaan jakaa karkeasti kahteen eri leiriin; aktiiviset ja passiiviset. Molempien ryhmien pohjimmainen päämäärä on luonnollisesti tehdä positiivista reaalituottoa sijoitetulle pääomalle. Passiivinen sijoittaja luottaa indeksin tuomaan melko tasaiseen ja varmaan kasvuun, kun taas aktiiviset sijoittajat eivät tyydy pelkästään tähän. He tavoittelevat parempaa tuottoa oikeilla valinnoilla ja täsmällisellä ajoituksella. Valitsevat salkkuunsa vain voittajaosakkeet perustuen omaan näkemykseensä markkinoista.
Jo pelkät termit aktiivinen ja passiivinen luovat mielikuvan siitä, kuinka menestyksekästä sijoittaminen kyseisellä strategialla on. Passiivista tekemistä harvoin mainitaan puhekielessäkään kovin positiivisissa asiayhteyksissä. Sanaa leimaa jopa tylsyys, toisin kuin aktiivisuutta. Mielikuvissamme aktiivinen sijoittaja on sijoittaja isolla S-kirjaimella. Hän on perehtynyt yhtiön tunnuslukuihin, markkinanäkymiin ja tuloksentekokykyyn. Aktiivisia sijoittajia yhdistää usko korkeampien tuottoprosenttien saavuttamiseen edellämainittuja keinoja hyödyntäen.
Passiivisuus parempi?
Meihin on kuitenkin iskostettu tieto siitä, että tilastollisesti indeksiä on erittäin haasteellista päihittää osakepoiminnalla, olit sitten alan ammattilainen tai aivan tavan tallaaja. Enemmistö epäonnistuu vertailuindeksinsä voittamisessa ja tuo alisuoriutujien joukko vain kasvaa mitä pidemmästä sijoitusajasta on kyse. Tätä puoltavat niin historia kuin lukuisat tutkimuksetkin, joten voinen suurella varmuudella sanoa passiivisen indeksirahaston tuottavan paremmin kuin minun tai sinun osakepoimintasi.
Miksi siis pyristelemme vastaan ja käytämme aikaamme johonkin, missä häviäminen on jo lähtökohtaisesti nähtävissä? Eivätkö muuten niin kovin analyyttisinä ja rationaalisina pidetyt sijoittajat usko tilastotiedettä?
Kuten autoilijat kuvittelevat olevansa keskivertokuskeja parempia ratin takana, niin voisi sanoa saman pätevän meihin sijoittajiin. Kyseessä on siis todellinen luotto omiin kykyihin, mikä ei itsessään ole ollenkaan huono piirre, vaikka todennäköisesti kostautuukin. Kuulun itse kyseiseen itsevarmaan joukkoon ja perustelen valintaani riskillä. Olen valmis ottamaan tietoisesti suuremman riskin sen varjolla, että tuo otettu riski tuo mukanaan myös suuremman todennäköisyyden niin tappioille kuin myös voitoille.
Taustalla on kuitenkin tieto siitä, että indeksin tuottoprosentit on mahdollista ylittää. Kun olet saanut katettua tuotolla yksittäisten osakkeiden kaupankäynnistä aiheutuvat kulut ja saavuttanut vähintään vertailuindeksin tuoton, on kaikki tästä ylimenevä vain sulkia hattuusi.
Tämä tosin vaatii huomattavasti korkeampaa riskinottoa.
Riskikorjattu tuotto
Et voi vain lätkäistä omaa ja vertailuindeksin kurssikehitystä samaan graafiin ja todeta voittaneesi. Rahoitusteoriassa indeksin voittaminen edellyttää, että osakesalkun riskikorjattu tuotto on indeksin tuottoa parempi. Riskikorjatun tuoton mittarina käytetty sharpen luku on yksi tapa mitata onnistumistasi osakepoimijana suhteessa indeksiin.
Mitä korkeampi Sharpen luku, sitä parempi.
Sharpen luvulla mitataan salkun riskikorjattua tuottoa. Sharpen luku lasketaan jakamalla tuotto, josta on vähennetty riskitön korko, salkun volatiliteetilla (keskihajonnalla). Korkea Sharpen luku on merkki hyvästä tuoton ja riskin suhteesta, eli kannattavasta riskinotosta. Negatiivinen Sharpen luku tarkoittaa, että tuotto on huonompi kuin riskitön korko.
Rahoitusteorian mukainen tapa on tosin hieman ongelmallinen. Varianssi osakepoiminnassa on ymmärrettävästi täysin eri luokkaa kuin satoja osakkeita sisältävässä indeksirahastossa. Tämä tapa suosii lähes poikkeuksetta hajautetumpaa vaihtoehtoa, kun riskimittarina toimii volatiliteetti.
Hokema myöskään siitä, että häviämme pitkällä aikavälillä ei ole mielestäni relevantti. Tarvitseeko indeksin voittamisen tapahtua 100 peräkkäisenä vuotena, jos sijoitushorisontti on lyhyempi? Oma tavoitteeni on päihittää indeksi seuraavat 10 vuotta, minkä jälkeen aion varmasti paukutella henkseleitäni, mikäli tavoite toteutuu (oli mukana sitten enemmän tai vähemmän riskiä). Mikäli indeksi on tuottanut kuitenkin enemmän, aion niellä tappioni ja ehkä siirtyä järkisyistä passiiviseksi indeksisijoittajaksi.
Olen sekä että. Yksityispuolella passiivi ja yrityspuolella vähän aktiivisempi. Aloitin syksyllä myös osakesäästötilin testatakseni kuinka pärjään indekseilleni. Tällä lyhyellä ajalla poimitut osakkeet ovat voitolla, pitkällä tähtäyksellä en usko voittavani indeksejä.
Jos indeksit aikoo voittaa, on työmäärä valtava. Kursseja saat tuijottaa joka ikinen päivä. En usko sen sopivan minulle.
Moni väittää voittavansa indeksit. Yleensä voitto syntyy juuri mainitsemastasikin riskitason erosta ja aloittelijoitten osalta siitä että he vertaavat tulostaan vaikkapa Helsingin yleisindeksiin ja omissa tuotoissa on osingot mukana.
Mukava nähdä oikeaa vertailua, jota voi myös nähdä salkunhoitajan salkusta suoraan, harvassa tuntuvat olevan indeksin voittajat, vaikka he tekevät sitä työkseen.