Volatiliteetti, Sharpen luku ja beta-kerroin – mittaa tuoton suhdetta riskiin ennen kuin itseesi.
Sijoitusviisaat väittävät, että tavissijoittajan suurin synti on arvioida riskinsietokykynsä liian korkeaksi. Olen toista mieltä. Monet arvioivat riskinsietokykynsä liian alhaisiksi ja eivät uskalla osakemarkkinoille ollenkaan, kirjoittaa Ninni Myllyoja.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kun sijoitusneuvoja aloittaa puheen riskistä, hän päätyy testaamaan asiakkaan riskinsietokyky ä; mikä on asiakkaan rahatilanne, minkä verran asiakas sietää tappioita ja sijoittamiseen liittyvää jännitystä, jne. Nämähän ovat psykologisia ja henkilökohtaisia asioita, jotka muuttuvat elämäntilanteen mukaan!
Itse ajattelen, että jos tavallisesta elämisestä jää rahaa säästöön, se kannattaa sijoittaa itseään sen enempää tutkimatta.
Riskinsietokykytestit ovatkin mielestäni horoskooppeihin verrattavia huuhaatestejä, joiden perusteella sijoittajalle myydään tietyssä suhteessa korko- ja osaketuotteita – sillä virheellisellä oletuksella, että korot ovat riskittömiä sijoitustuotteita.
Itse olen luopunut itsearvioinnista, koska kykyni sietää riskiä sattuu nyt vain vaihtelemaan päivästä, vuodesta ja milloin mistäkin. Riskiä arvioidessani keskityn arvioimaan sijoituskohdetta. Eli maksaako vaivaa sijoittaa esimerkiksi johonkin osakkeeseen, jos todennäköistä on, että joku muu sijoitus tuottaa paremmin.
Se saattaa onnistua kolmen luvun avulla. Ne ovat volatiliteetti, Sharpen luku ja beta.
Volatiliteetti kuvaa hintavaihtelua ja sillä mitataan kokonaisriskiä.
Volatiliteetti kertoo, kuinka paljon sijoituksen arvo heittelee keskituoton ympärillä. Mitä suurempi oman salkkuni muutos on suhteessa keskimääräiseen muutokseen, sitä suurempi on volatiliteetti. Ja mitä suurempi on salkun volatiliteetti, sitä suurempi on sen tuottoon liittyvä epävarmuus.
Volatiliteetti lasketaan yleensä päivätuottojen keskihajonnasta ja ilmoitetaan prosentteina tietyssä ajassa.
Jos rahasto ilmoittaa tuotto-odotuksekseen 9 prosenttia ja sen volatiliteetti on 20 prosenttia, voin laskea, että on todennäköistä, että rahaston vuosituotto on jotakin -11 prosentin (9 prosenttia miinus 20 prosenttiyksikköä) ja 29 prosentin välistä (9 prosenttia plus 20 prosenttiyksikköä).
Alhainen volatiliteetti voi kertoa pienemmästä riskistä, mutta se voi myös tarkoittaa sitä, että esimerkiksi osakkeen vaihto on niin pientä, että siitä on vaikea päästä eroon. Alhainen volatiliteetti voi myös olla enne tulevasta romahduksesta.
Johtopäätös: Korkean prosentin volatiliteetti tarkoittaa sitä, että sijoituksen hinta heittelee – se voi nousta voimakkaasti, mutta myös laskea voimakkaasti, jopa romahtaa. Jos haluan vähemmän riskiä, valitsen sijoituksia, joiden volatiliteetti on pientä, mutta jos haluan tuottoja, valitsen sijoituksen, jolla on iso volatiliteetti.
Beta-kerroin on osakkeen herkkyysmittari.
Beta-kerroin mittaa osakkeen kokonaistuoton riippuvuutta markkinoiden keskimääräisestä tuotosta. Jos kerroin on yksi, osakkeen kurssi muuttuu samassa suhteessa kuin markkinat. Jos kerroin on 1,2, osake nousee keskimäärin 20 prosenttia enemmän kuin markkina, mutta se voi olla myös 20 prosenttia vähemmän. Jos beta on 2, tuotto vaihtelee kaksinkertaisesti, jos 3, niin kolminkertaisesti. Jos beta on alle 1, osakkeen muutosherkkyys on vertailukohdetta pienempi.
Johtopäätös: Jos olen kova riskinottaja ja yritän tavoitella indeksiä suurempia tuottoja, sijoitan osakkeisiin, joiden beta on yli yksi. Jos siedän huonosti riskiä, sijoitan osakkeisiin, joiden beta on alle 1.