Sijoitushorisonttina ikuisuus ei houkuttele nuoria

Jokaisessa sijoitusstrategiaoppaassa ohjataan heti alkumetreillä miettimään omaa sijoitushorisonttia. Kuinka pitkään on tarkoitus sijoittaa ja milloin sijoitukset halutaan realisoida käyttöön.

Tuttu fraasi ”aika on sijoittajan paras ystävä” on täysin paikkansapitävä. Mitä pidempään sijoitukset saavat kasvaa ja antaa kumulatiivisen koron vaikuttaa, sitä suurempi potti siintää kaukana horisontissa. Jälkimmäinen lause on nuoren korviin raastava.

Mainoslauseena taloudellisesti turvattu eläke ei nimittäin ole nuorelle järin innostava syy aloittaa sijoittaminen. Tuosta eläkeiän turvasta voimme kyllä laittaa sivuun kympin tai pari kuukaudessa. Tuntuisi kuitenkin typerältä maksaa paljoa enempää siitä, että saa mahdollisesti 60 vuoden päästä paremman huoneen hoitokodissa, jos sinne asti selviää.

Kaikki-minulle-nyt-sukupolvi

Z-sukupolvi elää nuoruttaan sosiaalisen median maailmassa, jossa äkkirikastumiset tuntuvat olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus. Olemme nähneet ruutujemme läpi kuinka sijoittamalla yhteen meemiosakkeeseen tai tiettyyn kryptovaluuttaan voi tienata omaisuuden.Tarinankertojana on usein nuorehko aikuinen, joka ei epäröi näyttää menestystään kelloilla tai autoilla.

Ajatus äkkirikastumisesta kulminoituu helppouteen, mutta ennen kaikkea nopeuteen. 60 vuoden sijoitushorisontti ei vastaa tarpeeseen saada välitöntä hyötyä ja mielihyvää. Tuloksia halutaan nähdä heti ja intressi jatkaa saattaa riippua täysin siitä, mitä lyhyellä aikavälillä tapahtuu. Innostus lopahtaa, kun sijoittaminen ei palkinnut odotetulla tavalla.

Nuorena raha on usein hyvin rajallinen resurssi, eikä sitä haluta sijoittaa tuloksetta, eli tässä tapauksessa osakemarkkinan keskimääräisellä tuotto-odotuksella. Tavoiteltavan porkkanan tulee olla suuri, jotta rajallisen resurssin hyödyntäminen nähdään kannattavana.

Itsensä palkitseminen

Oma motivaationi sijoittamiseen vahvistui parikymppisenä, kun pystyin sijoitusteni turvin saamaan kasaan ensimmäisen oman asuntoni käsirahan. Vasta tuon jälkeen minulle konkretisoitui ajatus sijoittamisen todellisesta potentiaalista ja ymmärsin, että sijoittamalla voi saavuttaa nuoren silmin oikeita asioita.

Vaikka en nuorempana pitänyt omaa asuntoa varsinaisena tavoitteena, oli ensiasunnon osto oli omalla matkallani tärkeä etappi ja vahvisti uskoani sijoittamiseen. Se kannusti tekemään suurempia kertasijoituksia, opiskelemaan lisää ja oppimaan tehdyistä virheistä. Ennen kaikkea sen, että matka tähän pisteeseen ei tapahtunut yhdessä yössä.

Luulen että moni nuori hyötyisi samankaltaisesta oivalluksesta.

En tietenkään suosittele vastaavaa salkun tyhjentämistä ensiasuntoa varten, mutta kannustan ehdottomasti itsensä palkitsemiseen jo matkan varrella.Odotamme kaikesta tekemisestämme hyötyä jollain tasolla ja aikajänteellä, oli kyse sitten hampaiden harjaamisesta tai töiden tekemisestä, joten miksi emme korostaisi hyötyä myös sijoittamisessa.

Strategian aikajana

Yleinen käsitys tuntuu olevan, että sijoittaminen on vain pitkän tähtäimen tekemistä ainakin, jos mielii saada tuottoa sijoituksilleen. Vuosikymmenten mittainen sijoitushorisontti yhdistettynä kuukausisäästämiseen todella on helpoin ja turvallisin tie onnistumiseen.

Yksi lukuvuosi, puhumattakaan vuosikymmenistä, on kuitenkin pitkä aika nuoren elämässä. Tämänkaltainen pitkän tähtäimen tekeminen saattaa karistaa osan potentiaalisista sijoittajista tai saada nuoren tekemään vain minimaalista kuukausisäästämistä, koska ”niin vain kuuluu tehdä.”

Nuoret tarvitsevat Lamborgini-kuskien ja kryptomiljonäärien rinnalle tavallisia tarinoita, miksi sijoittaminen kannattaa aloittaa nyt. Tarinoita todellisesta elämästä, jossa sijoittaminen on mahdollistanut asioita, jotka ovat merkityksellisiä nuorille. Tässä missiossa tarvitaan todellista markkinasilmää, sillä kuten mainitsin, lupaus turvatusta eläkkeestä ei ole myyntivaltti tälle ihmisryhmälle.