Martin Paasi
EU on herännyt ruususen unestaan ja huomannut, että sen omavaraisuusaste kriittisten raaka-aineiden osalta on kolmen prosentin luokkaa. Tämä halutaan nyt pikimmiten nostaa kymmeneen. Kriittisistä raaka-aineista 75–100 prosenttia tuotetaan tällä hetkellä yhä venäjämielisemmässä Kiinassa. Suomi on tilanteen korjaamiseksi aivan poikkeuksellisessa avainasemassa.
EU:n omavaraisuustavoite
Euroopan unionin “kriittisiä raaka-aineita koskevan asetuksen on tarkoitus parantaa EU:n kilpailukykyä ja omavaraisuutta. Se vähentäisi byrokratiaa, lisäisi innovaatioita koko arvoketjussa ja tukisi pk-yrityksiä sekä tutkimusta. Lisäksi tavoitteena on tukea vaihtoehtoisten materiaalien ja kestävämpien louhinta- ja käsittelytapojen kehitystä.” Asetusluonnos hyväksyttiin 14.9.2023 ja seuraavaksi parlamentti neuvottelee neuvoston kanssa lain lopullisesta muodosta.
Suomessa on kaikkea
“Suomi on ainoa jäsenmaa, joka tuottaa jo nyt kobolttia malmista omissa kaivoksissaan. Olemme myös ainoa EU-maa, jonka maaperästä löytyy koboltin lisäksi kaikkia muitakin akkujen valmistuksessa tarvittavia mineraaleja kuten nikkeliä, litiumia ja grafiittia. Ja ennen kaikkea: meillä raaka-aineita on mahdollista tuottaa kestävällä ja vastuullisella tavalla,” kirjoittaa mietintäluonnoksen hyväksymisen puolesta äänestänyt Henna Virkkunen.
Suomen uusi kaivoslaki tulee voimaan vuoden 2024 alussa. Se myötäilee EU:n tulevaa kriittisten raaka-aineiden asetusta, mikä on tarkoituksenmukaista, koska asetukset ovat joka tapauksessa Suomea heti sitovia säädöksiä. Suomen lakipykälät kun tosiaan eivät päde siltä osin kun ne ovat ristiriidassa EU:n asetuksen kanssa. Tämä unohtuu helposti julkisessa keskustelussa.
Kritiikki
Kriitikot ovat nostaneet esille, että nyt tekeillä oleva asetus pakottaa kaivosluvan myöntämiseen kahdessakymmenessäneljässä- ja jalostamoiden osalta kahdessatoista kuukaudessa. Että Ympäristöhaitat ovat alisteisia lupaprosessin aikarajalle. Että Suomi pakotetaan myymään luonnonvaroja halvalla. Että meiltä viedään arvokasta omaisuutta ja saamme itse siivota (ympäristö-)sotkut.
Ylätason pointti on kuitenkin tämä:
EU tarvitsee kipeästi jotain mitä Suomella on. EU:n on kuitenkin mahdollista säädellä Suomea sitovia asetuksia. Siksi meidän on nyt pakko olla hereillä, ennakoivia ja aktiivisia.
Tuhannen taalan tilaisuus
Meillä on tuhannen (miljardin?) taalan tilaisuus tässä ja nyt. Tulevan kaivoslain puitteissa näyttää kuitenkin siltä, ettemme ole heränneet tähän havaintoon. Hallitus nimittäin esittää, että kaivosmineraalien uusi vero olisi 0,6 prosenttia metallimalmin sisältämän metallin verotusarvosta. Siinä kaikki. Yhdysvalloissa louhitun mineraalin verotus huitelee rojaltien ja osavaltioiden maksujen osalta 10–25 prosentissa. Norjassa öljy-yhtiöiden voitoista verotetaan 78 prosenttia.
Mineraalien verottamisen sijasta asiaa tulisi ylipäätään tarkastella ihan toisesta suunnasta. Kokonaisvaltaisemmin ja Suomen etu maksimoiden. Voisimme amerikkalaisittain toki nostaa mineraalien verotuksen 30 kertaiseksi.
Olisi kuitenkin ihan kohtuullista ja huomattavasti kannattavampaa paaluttaa, että Suomesta löytyviä “kriittisiä raaka-aineita” ei viedä suomesta kuin lopputuotteiksi jalostettuna. Ja verottaa näitä myyntiarvoperusteisesti.
Että “tervetuloa vaan kaikki NATO-Suomeen kriittisten raaka-aineiden äärelle, tuossa ja tuossa ja tuossa on paikat Teslan, Applen ja Philipsin akkutehtaille, luvat ja ehdot ovat tässä mapissa, halpaa sähköä on tuossa rajalla ja sikäli mikäli tekijöitä ei riitä, niin teillä on rekrytointipassi tuoda tekijöitä maailmalta Suomeen töihin.”
Näin saisimme maksimaalisen verohyödyn mineraaleista. Kaikille, joille se kuuluu, eli nykyisille mutta myös vielä syntymättömille suomalaisille. Näin saisimme ulkomaisten suorien investointien tsunamin Suomeen. Näin saisimme viennin rokkaammaan ja vaihtotaseemme takaisin positiiviseksi. Näin saisimme verotuloilla istutettua siemenen tuhannen miljardin “akkurahastolle”. EU:n huoltovarmuutta parantamalla, kestävää kehitystä tukemalla, kestävyysvajetta tilkitsemällä.
Älkäämme nyt sössitä tätä, eihän.
