Pankkikriisin anatomia

Mihin Silicon Valley Bankin aiheuttama sokki pankkisektorilla perustuu? Nousevien korkojenhan pitäisi parantaa peruspankkitoiminnan kannattavuutta. Peruspankkibisnes on sitä, että otetaan asiakkaiden talletuksia vastaan, sijoitetaan varat markkinoille ja tienataan markkinakoron ja asiakkaille maksetun koron erotus. Tämä on sitä toimintaa, joka vaatii pankkiluvan.

Käytännössä pankin tekemät sijoitukset markkinalle pitää olla matalariskisiä, koska asiakkaan talletuksen pitäisi lähtökohtaisesti olla riskitön. Lisäksi talletussuoja varmistaa talletukset 100 000 euroon asti Euroopassa ja 250 000 dollariin Yhdysvalloissa. Useimmille yksityishenkilöille tämä suoja on riittävä. Yrityksille suoja on kuitenkin riittämätön ja käyttöpääoma on käytännössä jatkuvasti pankkiriskin alainen.

Pankit sijoittavat asiakasvaransa korkosijoituksiin, joita useimmiten pidetään erääntymispäivään asti. Kun laina erääntyy maksuun, rahat sijoitetaan uudestaan korkosijoitukseen, joka taas pidetään erääntymiseen asti. Nyt kun korot ovat nousseet, näiden “hold-to-maturity”-korkosijoitusten markkina-arvo laskee kesken juoksuajan merkittävästi, koska markkinat vaativat parempaa tuottoa. Tällöin diskonttopaperin arvo laskee.

Isoja ongelmia ei ole, jos pankki voi pitää tällaisen sijoituksen erääntymispäivään asti. Tehdystä sijoituksesta ei saa niin hyvää tuottoa, mutta erääntymispäivänä pankki kuitenkin saa korkosijoituksen nimellisarvon takaisin. Ongelmia syntyy, kun korko on lyhyessä ajassa noussut paljon ja pankki joutuu myymään tehtyjä “hold-to-maturity”-sijoituksia ennen aikojaan markkinahintaan, joka korkojen nousun seurauksena on romahtanut.

Tästä Silicon Valley Bankin synnyttämässä kriisissä on kyse. Asiakkaat ovat huolestuneita siitä, saavatko rahansa pankista ulos. Kun huoli leviää, syntyy niin sanottu talletuspako (“bank-run”), jossa kaikki asiakkaat haluavat nostaa talletuksensa saman tien. Tämä kiihdyttää pankin tarvetta myydä “hold-to-maturity”-sijoituksiaan tappiolla, mikä kasvattaa huolta tallettajien keskuudessa edelleen. Ja näin kriisi on valmis.

Tämän kriisin kipinänä on toiminut poikkeuksellisen nopea ja merkittävä koronnousu, joka kiristänyt heikkojen pankkien tilannetta äärimmilleen. Kun huolen määrä yleistyy riittävän korkeaksi, talletuspako lähtee käyntiin, mikä varsinaisesti aiheuttaa kriisin. Suhteellisesti heikommilla pankeilla tämä riski on luonnollisesti korkeampi kuin vakaammilla pankeilla, mutta noin teknisesti mikään pankki ei kestä täysimittaista talletuspakoa.

Ongelman vakavuus perustuu tartuntariskiin. Jos isompi, heikompi pankki joutuu vaikeuksiin (kuten Credit Suisse), ongelmat voivat levitä laajemmaltikin – myös terveisiin pankkeihin – rahoitusmarkkinoiden keskinäisistä riippuvuussuhteista johtuen. Toistaiseksi laajempaa tartuntavaaraa ei näytä olevan, mutta markkinoilla on monenlaista ongelmaa (esimerkiksi inflaation torjunta koronnostoin, pääomasijoitusten ja kiinteistösijoitusten arvostustasot), joten nyt kannattaa olla tarkkana.