Leikkaukset tuista, korkojen nousu, sairastuminen tai työttömäksi jääminen voivat olla iso henkilökohtaisen talouden kriisi. Monelle jo aivan tavallinen pienituloisen tai velkaantuneen arkikin saattaa olla elämistä palkkapäivästä palkkapäivään. Näiden aiheuttama pelko ja huoli omasta taloudellisesta tilanteesta heikentää elämänlaatua merkittävästi. Tähän jamaan voi ajautua kuka tahansa.
Vaikka turvallisuuden tunne on yksi ihmisen perustarpeista ja teemme vaistomaisia päätöksiä sen ohjaamana, unohtuu tuo sama alkukantainen vaisto, kun kyse on taloudellisesta turvasta ja sen takaamisesta itsellemme. Hoemme mantraa, kuinka meillä ei ole varaa sijoittaa, vaikka todellisuudessa meillä ei ole varaa olla sijoittamatta.
Köyhä isä
Robert Kiyosakin tunnettu teos rikas isä, köyhä isä toimii loistavana esimerkkinä. Tarinan päähenkilöllä, pienellä pojalla, on kaksi isähahmoa, joista toinen on opiskellut pitkälle ja saanut hyväpalkkaisen työn, jonka turvin pystyy elämään ylemmän keskiluokan tavoin leveämpää elämää. Hän on tarinan köyhä isä.
Köyhä isä ei suurista tuloistaan ja korkeasta koulutuksestaan huolimatta ollut taloudellisesti älykäs ja joutui kamppailemaan raha-asioiden kanssa koko elämänsä, toisin kuin koulunsa kesken jättänyt rikas isä. Nämä kaksi isää erotti tapa ymmärtää ja käsitellä rahaa. Toinen näki rahan välineenä hankkia lisää kuluja, kuten isomman kodin, auton tai kesämökin, jota keskiluokkaiseen tapaan pitää varoina. Toinen taas piti rahaa työkaluna, jolla hankkia tuottavaa omaisuutta kuten osakkeita, kiinteistöjä, rahastoja tai korkosijoituksia.
Köyhä isä ei ollut köyhä köyhyyden perinteisen määritelmän mukaisesti. Hän kuuluu kuitenkin ryhmään, jossa oma talous on asetettu hyvin ahtaaseen asemaan haalimalla paljon tuottamattomia varoja, joiden rahoittaminen on yhden tulonlähteen varassa. Rikas isä taas osoitti tarinassa, kuinka heikompana pidetyistä lähtökohdista on mahdollista ponnistaa vauraampaan elämään.
Ponnistus köyhyydestä
Noin joka kuudes suomalainen on köyhyys- ja syrjäytymisriskissä (2022). Köyhyyden määrittely on kuitenkin mutkikkaampaa ja sitä voi pitää myös ihmisen omana subjektiivisena kokemuksena, johon liittyy vahvasti pelko omasta taloudellisesta pärjäämisestä ja kantokyvystä.
Köyhyyden luonteesta riippumatta on siitä kuitenkin mahdollista ponnistaa itsensä pois. On moninkertaisesti tehokkaampaa pyrkiä keskittymään niihin asioihin, joihin voimme omilla toimillamme vaikuttaa kuin jäädä odottamaan ratkaisua ulkopuolelta. Olemme vastuussa itse omasta taloudestamme, sait tulosi sitten sosiaalietuuksina, palkkana tai osinkona. Ihmisoikeutena jokainen ansaitsee kokea turvallisuutta – myös taloudellista.
Rikkaat sijoittavat rahansa ja kuluttavat sen, mitä on jäljellä. Köyhät käyttävät rahansa ja sijoittavat sen, mitä on jäljellä.
-Robert Kiyosaki
Vaurastumiseen pätevät usein samat lainalaisuudet riippumatta tulotasosta tai lähtökohdista: kuluta vähemmän, tienaa enemmän, säästä ja sijoita. Pienistä tuloista aloittaminen tapahtuu alkuun pienemmässä mittakaavassa, vaatii muutoksia toimintaan, opettelua ja ennen kaikkea päätöksen aloittaa.
Mitä vähemmän saamme rahaa säästöön suhteessa tuloihimme, sitä tärkeämpänä sijoittamista voi pitää ja mitä epävarmempaa toimeentulomme on, sitä tärkeämpää on pyrkiä varautumaan.
Onko varaa olla sijoittamatta?
Olen itse esimerkki henkilöstä, jolla ei tilastollisesti ole varaa olla sijoittamatta. Olen kouluttamaton, pienipalkkainen duunari, jolla on omat lainat maksettavana samalla kun eläkeikä lipuu kauemmas vanhuuteen. Tässä yhtälössä pidän sijoittamista välttämättömänä.
Vaikka pelko ja epävarmuus eivät vaikuttaneet päätökseeni alkaa sijoittamaan, on se ajanut asiansa juuri tuosta vinkkelistä. Kohdalleni on osunut viimevuosina nimittäin useampi huono sattumus, joista olisin selvinnyt huomattavasti heikommin ilman pääomatuloja, säästöjä ja sijoituksia. Sijoittaminen ei siis ole eliitin harrastus, vaan useimmille meistä välttämättömyys.
Jos kuitenkin vielä ajattelet, ettei sinulla ole varaa sijoittaa, koska köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, niin sijoittamisessa on usein päinvastoin: hyvä ja halpa usein kulkevat käsikkäin indeksirahastojen muodossa. Tämä mahdollistaa aloittamisen myös pienemmällä pääomalla. Sijoittaminen tietysti pitää sisällään aina riskin, mutta väitän, että yksin työnantajan, kelan tai puolison varassa eläminen on tätä huomattavasti suurempi riski.
Tuista riippuen. toimeentulotuella et saa säästää tai sijoittaa itseäsi ulos tukiloukusta, mutta esim. asumistuki- ja työttömyysturvassa on tulo- ja varallisuusrajat, jonka jälkeen tulot vähentävät tukien määrää – ei kuitenkaan 1:1 -suhteessa.
Tuilla eläjien varat tullaan tarkistamaan yhä tarkemmin, joten säästäminen kannattanee vain, jos on tiedossa tie ulos (tuilta).
Juurikin näin. Artikkelin “köyhät” koskee paremmin alempaa keskiluokkaa kuin aidosti köyhiä. Hyvin köyhillä olisi tärkeää pitää myös terveydestään huolta, eikä jättää lounasnuudelipakettia syömättä leveämmän eläkeleivän toivossa. Sijoittamisenhan pitäisi olla pitkäjänteistä touhua, ja siitäkin voisi debatoida, että pitäisikö säästö ottaa “välttämättömistä” (esim. ruoka) menoista vai ylimääräisestä rahasta. Kirjoitin aiheesta jo pidemmin, mutta teksti ei nähtävästi päässyt seulasta läpi.