Jukka Oksaharju
Helsingin pörssin yleisindeksi on loikannut viime päivinä korkeimpaan pistelukemaansa sitten vuoden 2000. Mitä tästä pitäisi ajatella ja mahdollisesti myös oppia? Listaan tähän blogimerkintään kolme näkökulmaa.
—
1. Talousnäkymä ja pörssikehitys eivät kehity aina samanaikaisesti ja -suuntaisesti
Iran-kriisi on nostanut polttoaineiden hintoja, yleisesti inflaatiota ja korkotasoa. Talouden kasvuennusteita on leikattu vähitellen kuluvaa vuotta koskien. On siis ilmeistä, ettei osakemarkkinoiden kehitystä voi lyhyellä aikavälillä ennakoida talouden yleisen kehityksen perusteella.
Tietenkin pidemmällä aikajänteellä kasvava ja kehittyvä talous on edellytys pörssiosakkeiden taustalla olevien yhtiöiden suotuisalle tuloskehitykselle. ”Markkina” siis katsoo lyhyellä aikajänteellä 12–18 kuukauden päähän, eikä aina kiinnitä täysimääräisesti huomiota juuri kuluvan vuosineljänneksen taloushaasteisiin.
Henkilökohtainen tulkintani viimeaikaisista markkinaliikkeistä on, että geopoliittisille konflikteille odotetaan jossain määrin rauhanomaisia – ei välttämättä ikiaikaisesti pysyviä – loppuja vaarantamatta talouden nykytilaa. Korkotason ja inflaatio-odotusten viimeaikaisen loikan nähdään myös nykytietojen valossa jäävän tilapäisiksi ilmiöiksi. Hieman suurpiirteisemmin voisi myös arvioida, että tekoälyn tuottavuuslisän rantautuminen arkeen kiihtyvällä tahdilla peittää osan muista – inhimillisesti traagisistakin – murheista.
Yhteenvetona arvioisin, että markkina tällä hetkellä ennakoi vakautuvaa makrotalousympäristöä ja geopoliittista ympäristöä vuoden loppua kohden. Tässä osaltaan saattaa auttaa Yhdysvaltain välivaali-marraskuu, minkä lähtökohtaisesti pitäisi hillitä Donald Trumpin hallinnon toimia sisäpolitiikan tilanteen johdosta. Tästä ei voi olla kuitenkaan varma, sillä niin monta käännettä kyseiseltä hallinnolta on jo nähty.
2. Suomenkin pörssi tuottaa pidemmällä ajalla, vaikka talous ei juuri kasva
Vaikka historiallinen kehitys ei ole tae tulevista tuotoista, voidaan ainakin nyt peruutuspeilistä todeta, että vaikkei Suomen talous ja elintaso (bkt/asukas) ole juurikaan kasvanut vajaaseen 20 vuoteen, nin silti kotimainen osakemarkkina voi kehittyä verrattain hyvin. Tämä johtuu siitä, että valtaosa suomalaisten pörssiyhtiöiden ansainnasta ja kasvusta tapahtuu vientimarkkinoilla Suomen ulkopuolella.
Joku saattaisi sanoa, että indeksin nouseminen uuteen ennätykseen vuoden 2000 jälkeen ei ole kummoinen suoritus inflaatio huomioiden. Siihen voisi sanoa vastapalloon, että osinkoineen inflaatio on kyllä taltutettu ja indeksinousun lisäksi tuottoa on jäänyt osingoista inflaation jälkeenkin. Voisi myös lisätä, että lähtökohta vuoden 2000 indeksihuipulle edustaa it-kuplan puhkeamisen vuotta, eli ei todellakaan mitään pohjakosketuksen ajankohtaa.
Suomalaisen yksityissijoittajan kotimaisen pörssisalkun kokonaistuottokehitys on tietenkin ollut parhainta siinä skenaariossa, että edellä mainitut osingot on myös uudelleensijoitettu – mielellään vuositttain kasvamaan korkoa korolle. Tätä näkökulmaa perinteinen pörssi-indeksi ei huomioi (toki tälläkin mittarilla laskettava indeksi on olemassa).
Miettiessä suomalaisen kotitalouden sijoitusvaihtoehtojen valikoimaa talletuksista erilaisiin muihin korkosijoituksiin, asuntoihin ja kiinteistöihin sekä lopulta osakemarkkinoihin, näyttäisi siltä, että perusskenaariossa osakemarkkina on – kuten rahoitusteoria opettaa – tarjonnut edelleen pitkällä aikavälillä korkeimman tuotto-odotuksen, toki riskiä vastaan.
3. Joskus ”ikiharmaat yhtiötkin” voivat piristyä
Tämä ei todellakaan ota kantaa tulevaan kurssikehitykseen eikä toimia minkäänlaisena sijoitussuosituksena tai -neuvona yhdellekään sijoituskohteelle, mutta todellisuutta on, ettei Helsingin pörssin yleisindeksi olisi nyt 25 vuoden uusissa huippulukemissaan ilman äärimmäisen perinteisten yhtiöiden viime kuukausien kurssiralleja.
Esimerkiksi Nokian osake on kohonnut vuoden aikana jos ei kohti pohjoista, niin ainakin koillista. Nesteen osake on piristynyt 2020-luvulla nähdystä pitkäaikaisesti aallonpohjasta. Pankkikonserni Nordean osake on käytännössä kaikkien aikojen korkeimmassa noteerauksessaan. Yleisestikin äärimmäisen tutut ja perinteiset yhtiöt, mainittakoon tässä esimerkkinä vaikkapa Wärtsilä, ovat nousseet viime aikoina uuteen valoon sijoittajien silmissä. Osassa tapauksia vahvistunut usko liittyy tekoälyn tuomiin mahdollisuuksiin, osassa geo- ja turvallisuuspolitiikan muutosten tuomiin mahdollisuuksiin ja osassa ehkäpä aivan luontaisesti kohonneeseen luottamukseen yhtiön tuotteiden ja palveluiden kilpailukyvystä kansainvälisillä markkinoilla.
Yhteenvetona harmaa ja tylsäkin voivat siis tuottaa, ainakin hetkellisesti. Vaikka itse olen jo vuosien ajan nostanut esiin teknologiasektoria ja kansainvälistä hajautusta harkitsemisen arvoisina elementteinä pitkän aikavälin sijoittamisessa, on viime aikojen kotimarkkinakehitys osoittanut, että tapoja menestyä on erilaisia.
Tärkeintä näyttää siis olevan se, että sijoittaja ylipäätään on mukana markkinoilla omien rajojensa mukaan. Ja realismia kannattaa hakea siitä, että nykytilanne varsinkin osoittaa sen, ettei koskaan pysty arkielämän havaintojen pohjalta etukäteen tietämään parasta mahdollista aikaa aloittaa.
—
Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainittujen yhtiöiden arvopapereista Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Kirjoittaja ei sitoudu päivittämään mahdollisia omistusmuutoksia blogin julkaisun jälkeen. Teksti ei ota kantaa ajoitukseen eikä yksittäisiin sijoituskohteisiin, sijoitusstrategioiden paremmuuteen tai yksittäisiin yrityksiin. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä, strategioista tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta tai strategiasta suositusta taikka tavoitehintaa.Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa.Sijoitustoiminta sisältää riskin menettää pääoma kokonaan, ja jokainen vastaa sijoituksistaan itse. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).
