Anun tie barista-FIREen ja joutilaan elämän mestariksi

Leppoistajan Lokikirja -blogin kirjoittaja Anu aloitti sijoittamisen nelikymppisenä ilman suuria suunnitelmia. Nyt hän elää sijoitustensa tuella, tekee kausitöitä, hoitaa metsää ja nauttii elämästä omaan tahtiinsa. Haastattelimme Anua osana Minä sijoitan -sarjaa.

Kerro hieman taustoja itsestäsi – kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?

Olen Anu: tamperelainen keittiösijoittaja, metsänomistaja, sarjainnostuja ja intohimoinen neuloja. Lapseni ovat jo aikuisia, arkeni jaan puolisoni kanssa. Työurani olen tehnyt sosiaali- ja terveysalalla lähihoitajan töistä esihenkilötyöhön.

Kirjoitan Leppoistajan Lokikirja -nimistä blogia ja harrastan järkyttävän amatöörimäisten tubevideoiden tekemistä. Onnellisimmillani olen metsänhoitotöissä, kirjoittaessani mielestäni säkenöivää blogitekstiä tai aloittaessani uutta islantilaista villapaitaa.

Milloin aloitit sijoittamisen ja mikä innoitti sinut aloittamaan?

Aloitin sijoittamisen 38-vuotiaana, noin 13 vuotta sitten. Minulta jäi tuolloin muuton ja remontin valmistuttua jäljelle 2 000 euroa ja päätin avata tilin Nordnetiin ja ostin Fortumin ja Sanoman osakkeita. Halusin nimenomaan sijoittaa suoraan suoriin pörssiosakkeisiin. Siitä pitäen olen sijoittanut säännöllisesti kuukausittain.

En tarkkaan muista, mikä minua asiaan innoitti, sijoituspuhe oli tuolloin vielä hyvin harvinaista eikä ystäväpiirissäni ollut sijoittavia henkilöitä, ainakaan tietääkseni. Päätin tuolloin, että sijoitan säännöllisesti 50-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen alan nauttia työni hedelmistä. Alkuperäinen tavoitteeni oli, että voisin sijoitusteni tuotolla tarjota laajennetulle perheelleni ulkomaanmatkan kerran vuodessa.

Päätin tuolloin, että sijoitan säännöllisesti 50-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen alan nauttia työni hedelmistä.

Mitä eri tapoja olet hyödyntänyt perehtyessäsi sijoittamiseen?

Olen ollut sijoitusaiheisten äänikirjojen ja podcastien suurkuluttaja. Ihan alussa myös luin paljon. Jukka Oksaharjun Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen -kirja oli ensimmäinen askeleeni ihan oikeasti ymmärtämään sitä, mistä osakesijoittamisessa on kyse. Aikanaan myös Nordnetin blogit olivat minulle tärkeä tapa perehtyä sijoittamiseen.

Millainen on sijoitusstrategiasi? Miten kuvailisit itseäsi sijoittajana?

Kuvailen itseäni aina laiskaksi ja turvallisuushakuiseksi sijoittajaksi. En tee itse yhtiöanalyysejä, luen ne toisten laatimina. Sijoitan itselleni tuttuun, turvalliseen ja arkiseen ja salkkuni sisällön perusteella taidan olla erittäin tyypillinen suomalainen osakesijoittaja. Omistan pääosin yleisimpiä kansanosakkeita. Vasta viime vuosina olen uskaltautunut myös maailmalle.

Kuvailen itseäni aina laiskaksi ja turvallisuushakuiseksi sijoittajaksi. En tee itse yhtiöanalyysejä, luen ne toisten laatimina.

Ensimmäiset 12 vuotta sijoitin lähes yksinomaan suoriin pörssiosakkeisiin ja vasta tänä vuonna olen lisännyt painoa passiivisiin indeksirahastoihin, joten siinä mielessä olen edennyt ehkä päinvastaisesti kuin moni muu. Rahastoilla haen vaivattomuutta ja kansainvälistä hajautusta.

Salkkuni on melko defensiivinen ja painotan tasaista kassavirtaa enemmän kuin suuria kurssinousuja. Myös arvopohjalla on minulle sijoittajana merkitystä, haluan olla ylpeä siitä, mitä omistan.

Olen laatinut itselleni sijoitussuunnitelman, josta pyrin pitämään kiinni. Ostan omistaakseni pitkään ja myyn harvoin. Luovun omistuksista vain, jos en syystä tai toisesta enää usko yhtiöön tai sen mahdollisuuksiin markkinoilla.

Sijoitatko jotain tiettyä tavoitetta varten? Jos, niin mitä?

Alun perin siis ajattelin sijoittavani voidakseni matkustaa isolla porukalla vuosittain. Noin viisi vuotta sitten päätin, että haluan pitää sapattijakson työelämästä. Kun lähdin tuo tavoite mielessäni tarkemmin arvioimaan talouteni lukuja, ymmärsin, että jos osaan elää vaatimattomasti, pystyisin sijoitusteni turvin vähentämään työntekoani pysyvästikin. Lisäpontta sain sijoitus- ja fire-aiheisista blogeista.

Tällä erää minulla on takanani kohta kolme vuotta vapaan harhailijan elämää, jota voi kutsua myös barista-fireksi. Jätin vakituiset työt 47-vuotiaana. Ehdin toimia esihenkilötehtävissä 12 vuotta, nyt elän sijoitusteni tuotoilla ja kausityötienesteillä. Täydellistä taloudellista vapautta en tavoittele, kausityöt ovat oivallinen tapa seikkailla ja kokea uutta.

Minulla on takanani kohta kolme vuotta vapaan harhailijan elämää, jota voi kutsua myös barista-fireksi. Jätin vakituiset työt 47-vuotiaana.

Sijoittamiseni tämänhetkinen tavoite on kassavirran kasvattaminen, osinkotulot ovat osa perustoimeentuloani. Rahastot taas ovat eläketurvani. Alan nostaa pääomaa, kun haluan kokonaan lopettaa työnteon.

Miten valitset sijoituskohteesi?

On vaikeaa vetää rajaa sille, mikä on sijoituskohteiden valintaa ja mikä yleistä kiinnostusta yhteiskuntaan, maailmaan ja talouteen. Seuraan uutisia, niin suomalaisista tiedotusvälineistä kuin maailmaltakin.

Fokusoidumpaa tietoa saan Kauppalehdestä ja Inderesin aamukatsauksista. Kuuntelen myös talousaiheisia podcasteja ja erityisesti kuuntelen toimitusjohtajahaastatteluita. Uskoakseni tekisin kuitenkin kaikkea tätä, vaikka en sijoittaisi euroakaan. Ennen lopullista ostopäätöstä tutkin toki yhtiökohtaisia numeroitakin.

Kuuluuko sijoittaminen jollain tavalla arkirutiineihisi, ja miten?

Ei todellakaan! Sijoittamista kritisoidaan usein sillä argumentilla, että sitten joutuisi joka päivä selaamaan pörssikursseja. Näin ei tietenkään tarvitse tehdä ollakseen hyvä sijoittaja.

Ajattelen sijoittamista kerran kuukaudessa, kun budjetoin, maksan laskut ja teen sijoitukset. En ole automatisoinut mitään, haluan tehdä tilannekohtaiset sijoituspäätökset joka kuukausi erikseen.

Kun tuloni ovat olleet pienimillään, on sijoituksiin mennyt vain 15 euroa kuukaudessa. Useimmiten summa on ollut satasia, parhaimmillaan kuukausisäästö on ollut nelinumeroinen. Minulle on ollut erityisen tärkeää se, että olen jatkanut säännöllistä sijoittamista, vaikka summa on välillä ollut pienikin. Jatkumo on psykologisesti tärkeä.

Minulle on ollut erityisen tärkeää se, että olen jatkanut säännöllistä sijoittamista, vaikka summa on välillä ollut pienikin.

Keskustellaanko perheessänne rahasta? Jos kyllä, niin millä tavalla?

Lapsemme ovat jo lentäneet pesästä ja asumme puolisoni kanssa kaksin. Seuraamme molemmat maailmanpolitiikkaa ja taloutta, josta myös tietenkin juttelemme. Jaamme ajatuksia sijoituksistamme, valinnoistamme ja strategioistamme. Meillä on kummallakin omat rahat, joiden käytöstä voi yhteisten menojen jälkeen päättää toiselta kysymättä. Olemme erilaisia rahankäyttäjiä, mutta emme riitele rahasta.

Omassa lapsuuden perheessäni raha-asiat oli rajattu aikuisten asioiksi, johin lapsilla ei ollut osaa. Omia lapsiamme olemme kannustaneet sijoittamaan, mutta heidän nimiinsä ei ole sijoitettu. Lapsemme ovat mielestäni omaksuneet kotoa kohtuullisuuden periaatteet, muuten he valitsevat raha-asioissa, kuten elämässä muutenkin itse omat polkunsa.

Mikä on ollut pahin sijoitusmokasi? Entä suurin onnistumisesi?

Olen aivan varmasti tehnyt kaikki klassiset sijoitusvirheet. Olen syyllistynyt puutteelliseen hajautukseen, antautunut fomon vietäväksi ja tarttunut putoaviin puukkoihin. Ajattelen, että moka on lahja: sen opit jäävät varmasti mieleen ja jatkossa on osaavampi ja tarvittavalla tavalla varovaisempi. Virheitä ei tarvitse pelätä, niitä ei tarvitse hävetä eikä niitä kannata jäädä katumaan. Virheetöntä sijoittajaa ei ole olemassakaan.

Virheetöntä sijoittajaa ei ole olemassakaan.

Pisimpään mukana kulkenut virheeni on ehdottomasti ostohinnan tuijottaminen osana myyntipäätöksen tekemistä tilanteissa, joissa yhtiö on isoilla lukemilla miinuksella omassa salkussa. Omistuksesta on luovuttava, jos ei usko yhtiön tulevaisuuteen pitkällä aikavälillä riippumatta siitä, millä hinnalla yhtiötä on aikanaan ostanut. En vieläkään ole tässä asiassa niin taitava kuin haluaisin olla.

Suurin onnistumiseni sijoittajana on nykyinen elämäntyylini. Passiiviset tuloni ovat viime vuodet kattaneet vuosittain kasvaneen prosentin elinkustannuksistani, uskoakseni tänä vuonna menee 60 % rikki. Sijoitukset ovat mahdollistaneet minulle elämän, jonka en koskaan kuvitellut olevan itselleni mahdollinen.

En tietenkään voi tietää, mitä sijoituksilleni tapahtuu jatkossa, ainahan sijoitusten romahtamisella pelotellaan. Asian voi kuitenkin ajatella myös näin: tällä erää elatuksestani vastaa noin 15 pörssiyhtiötä. Pelkästään palkkatyössä käyvällä tulot ovat vain yhden yhtiön varassa. Siltä osin ajattelen, että sijoitukset ovat pienempiriskinen tulonlähde kuin palkkatyö. Elän vailla taloudellisia huolia ja nautin elämästä täysin siemauksin.

Tällä erää elatuksestani vastaa noin 15 pörssiyhtiötä. Pelkästään palkkatyössä käyvällä tulot ovat vain yhden yhtiön varassa.

Mistä pihistät ja mihin panostat?

En mielestäni pihistä mistään, vaikka moni voi pitää koko elämäntyyliäni pelkkänä pihistelynä. Vaatimaton ja kohtuullinen elämä on tietoinen hyvinvointivalintani. Pyrin jättämään palloomme mahdollisimman kevyen jäljen ja nautin aineettomista asioista. Perusarkeni on niin pelkistettyä, että jos jotain erityistä haluan tai itselleni toivon, sen itselleni suon.

Panostan joutilaisuuteen ja ostan sijoittamalla itselleni vapautta. Aika on meidän ainut rajallinen varantomme, haluan elää niin että voin tyytyväisenä kuolla. Moni ajattelee, että sijoittamiseen käytetty raha on pois elämän iloista ja nautinnoista. Itse ajattelen päinvastoin: sijoitukset mahdollistavat sen, että voin ihan erityisellä tavalla nauttia elämästä.

Aika on meidän ainut rajallinen varantomme, haluan elää niin että voin tyytyväisenä kuolla.

Vinkkisi muille sijoittajille?

Uskalla myös nauttia sijoituksistasi. Omasta elämänvaiheestani katsellen moni jatkaa salkkunsa kerryttämistä oman hyvinvointinsa kustannuksella, kun voisi jo hellittää joko väliaikaisesti tai pysyvästikin.

Tässä esitetty ei ole eikä sitä tule käsittää sijoitussuositukseksi tai kehotukseksi merkitä, ostaa tai myydä arvopapereita. Sijoittajan tulee sijoituspäätöksiä tehdessään perustaa päätöksensä omaan arvioonsa sekä ottaa huomioon omat tavoitteensa ja taloudellinen tilanteensa. Sijoittamiseen ja rahoitusvälineisiin liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi muuttua ja sijoitetun pääoman voi menettää jopa kokonaan. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.