Seitsemän vuotta taloudelliseen riippumattomuuteen

Siitä asti kun aloin avoimemmin puhua tavoitteestani saavuttaa taloudellinen riippumattomuus 35-vuotiaana on rattaisiini päätynyt enemmän tai vähemmän kapuloita. Juuri ne asiat joista minua varoiteltiin tuntuvat toteutuvan toinen toisensa perään. Epäilijöiden suupielet kohosivat jo viime vuonna, kun kerroin kuinka työttömyys, sairastuminen ja salkun heikompi menestys vetivät minua kauemmas tavoitteestani.

Listasta puuttuu enää lasten saaminen, jolloin voi kuulemma viimeistään kuopata ajatuksen taloudellisesta riippumattomuudesta. Toistaiseksi olen tuolta kohtalolta vielä onnistunut välttymään.

Tasan seitsemän vuoden päästä vietän kuitenkin 35-vuotissyntymäpäiviäni. Toivon mukaan tuossa vaiheessa olen hyvin riippumaton töistä tai yhteiskunnan tuista. Otetaan tilannekatsaus, veikö vuosi 2025 minua lähemmäs tavoitettani.

Kassavirta miinuksella

Nettotulot: 47 000 €
Menot: 53 000 €
*josta kuluja: 32 000 €

*kulut = menoista vähennetty lainanlyhennys ja rahoitusvastike

Vuoteni lähti käyntiin sillä, että ansiosidonnainen päivärahani tuli tiensä päähän ja päädyin asioimaan Kelan kanssa. Kokemukseni perusteella toivon todella lämpimästi jokaisen tätä lukevaa pystyvän välttämään kyseisessä virastossa asiointia.

Onnekseni työllistyin kuitenkin keväällä ja määräaikanen pestini projektipäällikkönä kesti syksyyn, jonka jälkeen sain jälleen todistella työttömyyttäni. Tosin varsin heikolla menestyksellä. Vuoden aikana Kelan pyynnöstä toimitetut 44 selvitystä, viisi lausuntoa ja useat hakemukset myöhemmin oli lopputuloksena useampi täysi fire-kuukausi, eli elämistä kaikella muulla paitsi ansiotuloilla tai tuilla. Jos tästä jotain jäi käteen niin alkuvuodelta viiveellä maksetut muutama satanen sekä tieto siitä, että olen tietämättäni yrittäjä.

Merkittävin tulonlähteeni vuoden aikana olivat vuokratulot, joita kertyi lähes 32 000 € (brutto). Asuntojen ylläpitoon, lainoihin ja remontteihin upposi noin 53 000 € sisältäen myös oman asumisen. Tästä summasta maksoin 7 500 € uudella velalla, joten mikään rahasampo asuntosalkku ei siis vielä ole.

Asuntosijoitustoiminta poislukien oli kulutukseni vuoden aikana juuri niin maltillista kun firettäjältä voi odottaakin. Muutimme vuoden aikana edullisempaan asuntoon, ruokaan kulutin yhteensä alle 1 300 € ja omat hupiostokset rajoittuivat lähinnä pariin vaatekappaleeseen ja uuden kodin sisustamiseen. Ainoa puute joka olisi ollut paremmilla tuloilla korjattavissa olisi ollut mahdollisuus matkustaa sekä kuntosalikortti.

Eläminen kahden aikuisen taloudessa Kokkolassa on suhteellisen helppo toteuttaa kohtuullisella budjetilla. Tämän lisäksi pienen kulutukseni takana on päivittäisiä valintoja säästää, tai tarkemmin olla kuluttamatta. Olen viimeisen muutaman vuoden aikana löytänyt elintason jossa kaikki tarpeeni täyttyvät ilman ylimääräistä pihistelyä, ja se tekee taloudellisen riippumattomuuden tavoittelusta ainakin itselleni asteen verran konkreettisempaa.

Nettovarallisuus +80 000 €

Osakkeet ja rahastot: 110 000 €
Asunnot: 574 000 €
Käteinen: 1 000 €
Velat: 377 000 €

Bruttovarallisuus: 685 000 €
Nettovarallisuus: 308 000 €

Nettovarallisuuteni otti ison harppauksen eteenpäin ja kasvoi vuodessa enemmän kun sijoitushistoriani ensimmäisen kahdeksan vuoden aikana yhteensä! Korkoa korolle -ilmiö, velkavivun hyödyntäminen ja arvoa nostaviin remontteihin sijoittaminen tekivät tehtävänsä.

Osakesalkkuni tuotto oli +18 % ja vuoden parhaina nousijoina olivat Baidu, Frontline sekä Nordea, kun taas eniten arvoaan menetti LexinFintech. Ainoat realisoinnit tapahtuivat indeksirahastossa, joista jouduin nostamaan varoja elämistä ja asuntosijoitustoimintaa varten.

Tämä taitaa olla ensimmäinen vuosi kun en pystynyt tekemään lainkaan uusia lisäyksiä osakesalkkuun. Sen sijaan olen joutunut nostamaan varoja sieltä. Jos tarkastelen tilannetta yksin osakevarallisuustavoitteeni kannalta, on tämä suunnitelmani käyttämistä vessapaperina.

Realisoidut varat sijoitettiin kuitenkin edelleen asuntoihin, joten vaikka tavoittelen yhä 500 000 euron osakevarallisuutta, ei näiden varojen pienimuotoinen uudelleenallokointi liene pahasta. Varsinkaan mikäli tämän sijoitetun pääoman tuottoa vertaa osakesalkun tuottoon. Korostettakoon kuitenkin, että myös näiden asuntojen arvo on pankin ja välittäjien spekulointia, kunnes ne myydään.

Yhteiskunnalle taloudellisesti riippumaton

Joku sanoi ettei tukien leikkaaminen auta työllistymään, mutta nyt joulukuussa saamani tieto täydestä tulottomuudesta oli henkilökohtaisesti tehokkain mahdollinen kannuste alkaa miettiä tienaamistapoja jo sieltä boksin ulkopuoleltakin.

Vuoteni 2026 alkaa tulojen suhteen siis hyvin epävarmoissa merkeissä kun ainoa tulonlähteeni on tuo miinuskassavirtainen asuntoportfolio. En kuitenkaan pidä itseäni luovuttajatyyppinä ja nyt kun minulla ei ole tuloja mitä menettää, on ainoa suunta ylöspäin.

Haluan kääntää tilanteestani vielä yhden positiivisen asian: koska en ole oikeutettu tukiin enkä myöskään ole palkkatöissä, niin olen siis ainakin yhteiskunnan silmissä saavuttanut jo taloudellisen riippumattomuuden. Varsin egoa hivelevä ajatus, ja on enää järjestelykysymys kuinka sen toteutan.

Tavoitteeni kohti sitä varsinaista taloudellista riippumattomuutta jatkuu kuitenkin vielä. Jäljellä on seitsemän vuotta aikaa kasvattaa sijoitusvarallisuus pisteeseen, jossa pystyisin elämään sen tuotoilla ilman suurempia murheita. Matkaani kohti tätä tavoitetta voit seurata täällä Nordnet Blogissa, osoitteessa inamattila.com tai instagramissa @asuntokapitalisti

Menestyksekästä alkanutta vuotta itse kullekkin!