Ina Mattila
Tavoitteeseeni olla 35-vuotiaana taloudellisesti riippumaton on nyt tarkalleen 8 vuotta aikaa. Toisin sanoen mittariin tuli tänään 27 vuotta! Seuraan tavoitteeni etenemistä kalenterivuosi kerrallaan, joten käydään läpi sijotusvuottani 2024, joka piti sisällään monia huippuhetkiä ja onnistumista, mutta myös virheitä ja vastoinkäymisiä.
Työtön ja sairas työnhakija
Kerroin jo vuosi sitten sairastaneeni pidempään ja vuoden 2024 ensimmäinen puolikas ei ollut tähän poikkeus. Aikaisempi työttömyyteni vaihtui sairaslomaan vuoden alussa ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu oli siirtynyt prioriteeteissäni alemmas, samalla kun aivan tavalliset asiat, joita olen pitänyt itsestäänselvyyksinä nousivat kärkeen. Arvoissa terveyden kanssa kärkisijaa piti kuitenkin myös taloudellinen turva.
Se miksi kerron tästä on, että koin kaksi merkittävää oivallusta sairastamisen ja työttömyyden myötä tämän vuoden aikana:
- Voi olla, että tämä on taas omaa ymmärtämättömyyttäni, mutta en käsitä kuinka kenelläkään on varaa sairastua tai jäädä työttömäksi ilman taloudellista puskuria. Omat loppukevään sairaspäivärahani ovat yhä käsiteltävinä. Ehkä asia joskus ratkeaa ja saan kivan bonuksen, mutta mitään turvaa se ei sairastamisen ajalle tuolloin tuonut. Taloudellinen turva tulee siis rakentaa itse, riippumatta siitä haluatko olla joskus taloudellisesti riippumaton vai et.
- Sosiaalietuudet olivat kuitenkin oman talouteni kantava voima vuoden ajan, ja oli taas näytön paikka riittävätkö nämä tulot omaan elintasooni. Kuten osasin odottaa, riittivät ne oikein hyvin. Tämä vahvisti käsitystäni siitä, että hyvää elämää voi elää maltillisillakin tuloilla.
Olen saanut elää taloudellisesti turvattua elämää kahden vuoden työttömyydestä huolimatta, joten valittamiselle ei ole sijaa. Työttömyys itsessään tuo oman haasteensa tavoitteeni kannalta, mutta ristiriitaisuudesta huolimatta on se tarjonnut myös arjen, jota sijoitustoiminnallani tavoittelen.
Osakesalkku -18,7%
Osakesijoittajana vuosi 2024 ei ollut minulle kovin hohdokas, mutta sitäkin opettavaisempi. Osakesalkkuni laski -18,7 %, ja se oli ehdottomasti yksi vuoden suurimmista taloudellisista pettymyksistä. Mahalaskun syyksi voin osoittaa salkun suurimman omistuksen laskun, jonka myynnin tai edes keventämisen lykkääminen alkuvuodesta osoittautui suureksi virheeksi.
Vuoden parin ensimmäisen kuukauden aikana olin itse asiassa jo kertaalleen saavuttanut tavoittelemani yli 12 % vuosituoton, mutta osakepoimijana tällä ei juuri kerskuta, jos myyntien ajoittaminen epäonnistuu ja lopputulos on tämänkaltainen. Realisoituneita tappioita ei vuoden aikana kuitenkaan syntynyt, enkä ota liikaa paineita kurssien heilunnasta.
Salkkuun löysi vuoden aikana hieman tavallisesta poiketen kiinalaisyritysten osakkeita kuten Baidu ja LexinFintech. Suomiosakkeiden osalta luovuin koko Harvian positiostani ja lisäsin Nordeaa.
Vaikka lähes jokainen yleisimmistä indekseistä päihitti oman salkkuni tuotot, en ole toistaiseksi vaihtamassa strategiaani. Jatkan osakepoimintaa, mutta joudun tekemään ehdottomasti muutoksia omaan toimintaani. Osakepoiminta vaatii aktiivisempaa otetta, joka minulta lipsui 2024 sairastamisen ja asuntokuumeen alle. Minulle paljastui myös puolia itsestäni sijoittajana joista en ollut edes tietoinen. Itsereflektointi on välillä ikävää, mutta oppimisen kannalta välttämätöntä.
Asuntokapitalistin vuosi
Aika, into ja energia, jonka aikaisemmin kulutin osakemarkkinoiden tutkimiseen ja opiskeluun, sai lähes huomaamatta uuden kohteen, kun asuntosijoittaminen tuntui vievän kaiken kaistan pääni sisältä ja rahani tililtä. Tämä sai alkunsa kun vuosi sitten unelma-asuntomme vei lunastuslausekkeen hyödyntänyt osakas ja jäimme maksamaan lainaa ilman itse asuntoa.
Nyt kun tilannetta tarkastelee jälkeenpäin niin uskon, että kaikki tuo oikeastaan johti tähän pisteeseen. Tämän yhden lunastetun asunnon sijaan ostimme vuoden aikana 4 asuntoa ja remontoimme niistä itse kaksi, joista toinen on vielä vaiheessa.
Se raha minkä aikaisemmin olisin sijoittanut pörssiin löysi vuonna 2024 tiensä asuntojen hankintaan ja remontointiin. Sijoituspäätös josta olen enemmän kuin tyytyväinen, varsinkin kun omalta osaltani vaihtoehtoistuotto osakesijoittamalla olisi tämän vuoden osalta ollut miinusmerkkinen.
Syksyllä valmistunut remonttimme taas tuotti yli 70 000 € arvonnousun ja asuntosijoittamisen lumipalloefekti sai taas lisää vauhtia ja kokoa. Asunnot näyttelivät taloudessani aikaisemmin sivuroolia, mutta nykyinen asunosijoitusstrategiani tulee olemaan merkityksellinen osa myös tavoitettani taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisessa.
Vuoden lopussa päätin jakaa asuntosijoitustoiminnastani ja vuokranantajuudesta enemmän instagramin puolella käyttäjän @asuntokapitalisti muodossa.
Bruttopuolimiljonääri
Osakkeet ja rahastot: 94 500 €
Asunnot: 459 000 €
Käteinen: 4 000 €
velat: 331 500 €
Bruttovarallisuus: 557 500 €
Nettovarallisuus: 226 000 €
(Korjattu 8.1.)
Syksyllä saavutin itselleni merkityksellisen virstanpylvään kun kokonaisvarallisuuteni ylitti puoli miljoonaa euroa. Vaikka kyse on bruttovarallisuudesta on suurin osa siitä sijoitusasunnoissa ja osakkeissa, joten pelkästään lainoja lyhentämällä saavuttaisin todellisen puolimiljonäärin tittelin alle 20 vuoden sisällä. Nettovarallisuuteni kasvoi huomattavasti maltillisemmin, noin 14 500 €.
Vaikka osakesalkkuni laski merkittävästi tänä vuonna, olen tyytyväinen että nettovarallisuuteni kasvoi tästä huolimatta. Tämä toimikoon hyvänä muistutuksena hajautuksen merkityksestä myös eri omaisuusluokkien välillä.
Nettotulot: 35 800 €
Menot: 47 500 €
*josta kulut: 32 700 €
*Kulut = menoista vähennetty lainanlyhennys ja rahoitusvastike
Säästöasteeni, joka tähän saakka on ollut aina 50% paremmalla puolella laski merkittävästi. Syynä yksinkertaisesti menoihin nähden liian pienet tulot, jotka koostuivat pääosin ansio-ja sairaspäivärahasta sekä vuokratuloista. Palkkatuloja sain vuoden aikana vain alle 1000 €.
Menoeristä suurimmat olivat asuntojen ylläpidon ja rahoituksen lisäksi niiden remonttikulut. Nämä ovat siis omaa kotia ja lainanlyhennyksiä lukuunottamatta verotuksessa vähennyskelpoisia sijoitustoiminnan kuluja. Oman elämiseni ja asumiseni osuus vuoden menoista oli vain noin 10 000 €. Tarkemman erittelyn tuloistani ja menoistani jaan blogissani tilinpäätöksen muodossa.
Fire 35-vuotiaana?
Vuosi ei edennyt odottamallani tavalla ja osakesalkun lasku oli merkittävä takaisku tavoitteelleni, josta voisi ajatella sen siirtyneen kauemmas tulevaisuuteen. Näin ei kuitenkaan ole. Tavoittelen yhä taloudellista riippumattomuutta 35 vuoden ikään mennessä. Yhden vuoden heikompi menestys yhdellä osa-alueella ei kaada kaikkea ja tiedän, että tavoitteeni on edelleen saavutettavissa.
Uskon vakaasti pitkäjänteiseen sijoittamiseen ja siihen, että valinnoillani pystyn mahdollistamaan tavoittelemani. Kokonaisuudessaan näen vuoden vieneen minua askeleen taaksepäin, mutta kaksi eteenpäin.
Menestyksekästä alkanutta vuotta itse kullekkin!
Aika huvittavaa tämä ulina siitä, että myös varakkaat käyttävät sosiaalitukia elämiseen. Miksi ei? Kela osaa kyllä laskea ja saa tulo- ja varallisuustiedot verottajalta. Varallisuus ja tulot laskevat tiettyjen tukien määrää, mutta nythän ei puhuta toimeentulo- tai asumistuesta. Osanottoni ja pahoitteluni jokaiselle, jotka elävät noiden varassa olosuhteiden pakottamana. Itse käytän sosiaalietuuksia elämiseen ja kaikki niistä säästyvä (puhutaan kympeistä, ei tonneista) laitetaan sijoituksiin tuottamaan sillä tavoitteella, että joskus päästään sijoitustulojen turvin irti tuista.
Lasketko bruttovarallisuuteen myös oman asuntosi arvon, eli sen siis missä asut? Vai ainoastaan sijoitusasunnot?
Kyllä, lasken bruttovarallisuuten myös osuuteni yhteisestä kodista sen hankintahinnan mukaan.
Hei, onko tuo asunnon 70 000 euron arvonnousu realisoitunut asunnon myynnissä vai arvio markkinahinnan muutoksesta?
70 000€ on pankin antama arvio asunnon markkinahinnan muutoksesta.
Jos tavoite on vetäytyä eläkkeelle ja saavuttaa taloudellinen itsenäisyys 35-vuotiaana, niin mitkä numerot täyttävät tämän kriteerin, esim. Mikä on nettovarallisuus, mikä sinulla pitää olla 35-vuotiaana? Mikä on nettovarallisuuden tuottoprosentti, minkä pitää toteutua joka vuosi 35-vuotiaana? Lähdetkö syömään pääomaa 35-vuotiaana? Jos et, niin minkä ikäisenä tämä (oletettavasti) tapahtuu? Jos lähdet, niin minkä ikäiseksi tuon pääoman / nettovarallisuuden pitää kestää eli mikä on vuosittainen käyttövaralisuus? Onko tuo summa sama kuin vuoden kulutus euromääräisesti? Edellyttääkö laskelmasi sitä, että olet kumppanisi kanssa yhdessä, joka tuo (oletettavasti) tietyt säästöt elämisessä, mutta ei ole samalla tavalla enää puhdasta taloudellista itsenäisyyttä? Ts. miten FIRE mitataan käytännössä 35-vuotiaana,… Lue lisää >>
Hyviä kysymyksiä, joihin vastaukset ovat ripoteltuina omassa blogissani (inamattila.com) sekä täällä Nordnet-blogin artikkeleissa. Viimeisin kirjoitus aiheesta taitaa olla Matka taloudelliseen riippumattomuuteen osa 2. Yritän vastata kuitenkin tiiviisti kysymyksiisi. – Nettovarallisuudelle en ole asettanut tarkkaa tavoitelukua, mutta olen joskus arvioinut sen olevan noin 700 000€ 35-vuotiaana. – Tarkoitukseni ei ole lähteä syömään pääomaa ainakaan vielä tuolloin, mutta suurella todennäköisyydellä myöhemmin. Tarkkaa ikää en osaa arvioida ja esimerkiksi tulevalla eläkkeellä ja muilla muuttuvilla tekijöillä on tässä oma osansa. – Arvioni vuosikulutuksesta (omaan elämiseen) 35-vuotiaana on 15 000€/v, joka on tarkoitus saada kasaan vuokratuloista, osingoista sekä osakkeiden/rahastojen realisoidusta arvonnoususta. – Laskelmia ei ole… Lue lisää >>
Toivottavasti sitten taloudellisesti riippumattomana muistat myös matkan varrella saamasi yhteiskunnan tuen kun elämässä on tullut vastamäkiä. Liian moni meistä muuttuu patamustiksi porvareiksi kun on päässyt vihreälle oksalle kun oma talous on turvattu ja olisi kiva lopettaa hyvinvointivaltio että säästäisi veroissa. Toivottavasti saavutat tavoitteesi aikataulussa ja miksei vähän aieminkin.
Ehdottomasti. Itselleni on jo ajatuksen tasolla hienoa, että pystyisin veroja maksamalla korvaamaan kaiken saamani avun ja mahdollistamaan apua myös muille.
Kiitollisuudesta huolimatta suhtaudun kuitenkin nyt ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa kriittisesti tiettyihin käytäntöihin liittyen verovarojen käyttöön sekä etuuksien ja palveluiden tarjoamiseen.
Kiitos inspiroivasta postauksesta! Ja menestyksekästä vuotta 2025 – meille kaikille!
Kaikki firettämisen tiet näyttävät johtavan asuntosijoittamiseen, koska siihen saa eniten vipua.
Etkö näe mitään ongelmaa yhtälössä, että elät sosiaalietuuksilla vaikka sinulla olisi paljon omaa varallisuutta maksaa elämisesi tai hankkia työpaikka mikäli terveydeltäsi siihen kykenet? Tällä hetkellä säästät itsellesi varallisuutta ja muut veronmaksajat kustantavat sen omista tuloistaan.
Minä en ainakaan näe tuossa mitään ongelmaa. Eiköhän Mattila ole ehtinyt jo maksaa (ja tulee tulevaisuudessa maksamaan) sen verran veroja, että sairausajan kulut on niillä äkkiä kuitattu. Muutenkin koska verojen maksaminen on joka tapauksessa pakollista, on minusta silloin ihan oikein ja kannattavaa ottaa myös kaikki irti verorahoilla kustannetuista palveluista silloin kun niitä sattuu tarvitsemaan. Tai ei siitä ainakaan mitään lisäpisteitä tai hyötyä saa, jos niitä ei käytä, vaikka on mahdollisuus. Se vain heikentäisi turhaan omaa taloudellista tilannetta ja siirtäisi taloudellisen omavaraisuuden saavuttamista kauemmas tulevaisuuteen.
Ymmärrän kantasi ja on totta, että myymällä osakkeita tai asuntoja voisin rahoittaa oman elämiseni väliaikaisesti. Se että sain vuoden aikana tukea johon olen oikeutettu, kuten kuka tahansa muu tilanteessani oleva, ei paina mieltäni. Lisäksi käytin saamani tuen elämisen lisäksi myös sijoittamiseen, mikä on mahdollisesti sen yhteiskunnallisesti hyödyllisin käyttötarkoitus ja tuo veroeuroja yhteiseen kassaan nyt ja tulevaisuudessa.
Olen kuitenkin myös itse kriittinen tukijärjestelmän toimivuudesta monella saralla, mutta muutos tapahtuu aivan muualla kun siirtämällä vastuu ihmisille jättää käyttämättä tarjottuja etuuksia.
Eikös tukien tarkoitus ole auttaa niitä jotka sitä oikeasti tarvitsevat elämiseen / perustarpeisiin. Mikäli tukea saa niin paljon, ja siinä muodossa että pystyy sijoittamaan/säästämään niiden avulla niin näen tämän vääryytenä niitä kohtaan jotka sen rahan työnteollaan on tehnyt sekä niitä kohtaan jotka oikeasti sitä tarvitsevat.
Jos sulla on kotivakuutus ja salama iskee kämppääsi, niin onko oikein ottaa vakuutuksen korvaukset vastaan, vaikka sulla olisi omaakin rahaa maksaa kulut? Ei tilanne sairastumisen tai työttömyyden suhteen ole kovinkaan erilainen. Maksat koko työurasi pakollisia työttömyys- ja sairasvakuutusmaksuja bruttopalkastasi sekä työnantajan sivukuluina ja saat näistä korvausta, mikäli jäät työttömäksi tai sairastut. En näe tässä mitään eettisesti väärää, vaan järjestelmä toimii juuri niin kuin pitääkin.
Se että rahaa on jäänyt sijoitettavaksi on ollut pääosin omien kulutusvalintojeni tulosta. Saisin varmasti käytettyä kaiken elämiseen ja perustarpeisiin halutessani, mutta onko vääryys juuri siinä, että tukia on päätetty myös sijoittaa, eikä vain kuluttaa?
Kyllä. Kun on kerran tippunut tukien varaan, ei sieltä ilmeisesti saa ikinä pyrkiä pois, vaikka olisi mahdollisuus (Tämä oli sarkasmia, ehkä)
Kiitoksia kirjoituksestasi ja onnea jo alkaneelle uudelle sijoitusvuodelle.
Toivottavasti tästä vuodesta tulee parempi vuosi kuin edellinen oli.
Ihanaa lukea näinkin nuoren ihmisen kiinnostuksesta sijoittamiseen ja luottamukseen omilla pärjäämiseen.
Sinulla on oikea ja esimerkillinen asenne! Omaa taloudellisesti turvattua tulevaisuutta pitääkin rakentaa päättäväisesti ja ihan itse.
Kiitos kannustavasta kommentista! Toivottavasti esimerkilläni pystyn osoittamaan, että oman talouden suunta on lopulta usein itse ohjattavissa.
Onko näissä luvuissa jotain väärin?
Hei!
Kiitos huomiosta. Excelistä lähtenyt mukaan näköjään väärä rivi. Korjataan illan aikana kun pääsen koneen ääreen.
-Ina
“Syksyllä valmistunut remonttimme taas tuotti yli 70 0000 € arvonnousun ja..” Onko tuossa yksi nolla liikaa?
Selvästikin oli. Tämä korjattu.
Eihän korjattu? 😂
Kyllä harmaanbeigellä maalilla ja uusilla keittiökaappien ovilla aina tuon verran saa lisää yksiön hintaan.