Ina Mattila
Elämä on epäreilua. Sen tietää lapsikin. Tietyissä murroskohdissa epäreiluus jakautuu vain tavallista epätasaisemmin, josta kulunut vuosi on ollut malliesimerkki. Meillä Suomessa inflaatio on asettanut meidät asemaan, jossa tuo koettu epäreiluus korostuu.
Vuosi on ollut kuin korttipeli, jonka alussa kädestämme löytyvät kortit eivät kerro miten peli tulee päättymään. Pakasta nostettaessa hyväänkin käteen sattuu huonoja kortteja, jotka kääntävät pelin suunnan.
Alkuvuoden suurin hätä tuntui olevan autoilijoilla, kun polttoaineen hinta ampaisi äkisti ylös. Loput meistä näkivät vaikutukset vasta hieman viiveellä, kun elintarvikkeiden ja energian hinnat aloittivat nousukiitonsa. Korkotasojen nousu taas tuntui asuntovelallisten lompakossa, kun 12kk euribor lähentelee jo kolmea prosenttia. Huono-onnisimmat meistä kärsivät näistä kaikista, mutta toisiin näillä käänteillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta ja elämä jatkui ennallaan. Epäreilua.
Apuina joulukuussa jaettavat ylimääräiset lapsilisät ja luvatut verohelpotukset tuntuivat vain syväntävän koettua epäoikeudenmukaisuutta etujen kohdistuessa vain tiettyihin ihmisryhmiin.
Täysin sattumankaupan piikkiin emme kuitenkaan voi laittaa kaikkea. On asioita joihin voimme ja olemme voineet vaikuttaa. Tämä on korttipelin pelaamisosuus. Jos vain jatkat nostamista pakasta edes yrittämättä hyödyntää kädestä löytyviä kortteja, olet hävinnyt pelin jo ennen aloittamista. Koettu epäreiluus onkin tässä tapauksessa vain realisoitunut riski, jota olemme halunneet ylläpitää. Syyttävää sormea on helppo osoittaa, vaikka pahimmassa tapauksessa olemme itse asettaneet oman taloutemme hyvin räjähdysherkkään tilaan liiallisella riskinotolla; ylisuuret velkataakat ja ylenpalttius, johon meillä ei todellisuudessa olisi varaa.
Turvasatamat ja pomminvarmat inflaatiosuojat ovat osoittautuneet tilanteessa lähes merkityksettömiksi. Alas ovat tulleet niin valtioiden taloudet, korkosijoitukset, kryptot kuin osakkeet. Kaikkien meidän on kuitenkin syötävä ja asuttava, joten kallistuneen elämisen myötä vaikutukset ulottuvat väistämättä jokaiseen jollain tavalla.
Hyvillä korteilla ja taktisella pelaamisella toki on ollut mahdollista selvitä vuodesta jotenkuten kuivin jaloin.
Vuoden voittaja onkin pelkkiä nappisijoituksia tehnyt, autoton, pienessä velattomassa asunnossa asuva, eläkkeelle joulukuussa astunut, viiden ylimääräisen lapsilisän saaja. Eli ei kukaan. Sen sijaan, että etsisimme suurinta voittajaa tai häviäjää voimme keskittyä omaan tekemiseemme. Pelaat lopulta vain itseäsi vastaan.
