Defensiiviset osakkeet – turvaa sijoitussalkkuun

Moni sijoittaja on viime aikojen markkinaturbulenssissa pohtinut, millaisella hajautuksella salkku kestäisi myrskyn. Tarkastelen tässä blogimerkinnässä defensiivisen sijoittamisen kysymystä eri tulokulmista ja sijoitustoiminnan kokonaisuuden hahmottamista hajauttamisen periaatteiden kautta.

Defensiivinen sijoituskohde?

Yllä olevan väliotsikon mukainen kysymys on määritelmällisesti aivan keskeinen pohdittaessa defensiivisyyttä. Sijoituskohteesta defensiivisenä puhuttaessa tarkastelun huomio kohdistuu lähtökohtaisesti siihen, että kyseisen sijoituskohteen markkina-arvo reagoisi keskimäärin markkinan yleismuutoksia maltillisemmin tuoton vaihteluihin. Toisin sanoen esimerkiksi yleisindeksin laskiessa prosentin jokin sijoituskohde voi historiadatan valossa laskea vaikkapa vain 0,6 prosenttia. Tyypillisesti sama pätee myös käänteisesti: yleisindeksin noustessa prosentin sama sijoituskohde nousee esimerkinomaisesti vain 0,6 prosenttia.

Edeltävää koskien on faktaa, ettei historiallinen kehitys ole kuitenkaan koskaan tae tulevasta kehityksestä arvopaperimarkkinoilla. Mahdollisesti tulevaisuudessakin defensiivisiä sijoituskohteita voi kuitenkin perustellusti lähteä haarukoimaan pörssin historiadataa sijoittajan omatoimisen analyysin yhtenä apuvälineenä käyttäen. Kokonaisarvion ja sijoituspäätöksen pitää kuitenkin perustua sijoittajan omaan arvioon ennen kaikkea tulevaisuutta koskien. Esimerkiksi muutokset kyseisen sijoituskohteen ulkomaisen omistuksen määrässä voivat hyvinkin muuttaa osakkeen hintaherkkyyttä aiemmasta.

Faktaa on sekin, ettei verrattain tehokkailla arvopaperimarkkinoilla ole kovinkaan helposti löydettävissä sijoituskohdetta, joka osallistuisi ”yleisiin kurssilaskuihin” muuta markkinaa vähemmän, mutta kuitenkin kirmaisi nousevilla markkinoilla vähintään yhtä kovaa vauhtia ylöspäin kuin muu markkina keskimäärin.

Tuulensuoja myrskyn silmässä saattaa maksaa muuhun sijoitusmarkkinaan nähden ”menetettyjä tuottoja” nousumarkkinassa.

Yksinkertaistettuna voi siis sanoa, että tuulensuoja myrskyn silmässä saattaa maksaa muuhun sijoitusmarkkinaan nähden ”menetettyjä tuottoja” nousumarkkinassa. Tämä saattaa kuulostaa tylsältä, mutta asiaa tarkemmin ajatellen se lienee järjellinen havainto: lähes kaikkihan sijoittaisivat tuottaviin ja turvallisiin sijoituskohteisiin, jotka eivät juurikaan laskisi mutta nousisivat reippaasti aina sopivan tilanteen tullen. Missä olisi silloin sijoituksen riski? Ja jatkokysymyksenä: mihin perustuisi silloin sijoituksen tuotto-odotus, joka on rahoitusteorian mukaisesti korvausta riskinotosta (mitä suurempi riski, sitä korkeampi tuotto-odotus)?

Vai defensiivinen liiketoiminta?

Defensiivistä liiketoimintaa määriteltäessä ei lähtökohtaisesti oteta ensi vaiheessa lainkaan kantaa siihen, miten sijoituskohteen markkina-arvo kehittyy itsessään tai suhteessa muuhun markkinaan. Liiketoimintalähtöinen tarkastelu kohdistuu arvioimaan sellaisia tekijöitä, jotka korkealla todennäköisyydellä (mutta eivät satavarmasti) ylläpitävät liiketoimintansa tuloksellisuutta silloinkin, kun maailman merillä myrskyää.

Nämä tekijät voivat liittyä joko yhtiön tuote- ja palvelutarjoaman ainutlaatuiseen kilpailuasemaan tai kenties todennäköisemmin yhtiön toimialan kysyntätrendien historialliseen vakauteen. Maalaisjärjellä ajatellen keskimääräistä vakaamman asiakaskysynnän toimialoja voisivat olla esimerkiksi kaupan ala, elintarviketeollisuus, energiateollisuus, lääketeollisuus, vakuutusliiketoiminta, teleoperaattoritoiminta ja osin myös pankkisektori. Tästä listauksesta huolimatta on selvää, ettei jokainen mainitun toimialan yhtiö automaattisesti täytä defensiivisen liiketoiminnan kriteerejä yhtiökohtaisista syistä johtuen.

Lopulta myös arvostustaso määrittää sijoitustuottoa

Määritelmällisesti defensiivinen toimiala, sijoituskohde tai defensiivinen liiketoiminta ei vielä itsessään lupaa sijoittajalle tuottoja eikä kurssilaskun riskin vähentymistä.

On mahdollista, että tarkasteltava kohde täyttää itsessään sekä defensiivisen sijoituskohteen että defensiivisen liiketoiminnan tunnusmerkistön. Tosiasia silti on, että määritelmällisesti defensiivinen toimiala, sijoituskohde tai defensiivinen liiketoiminta ei vielä itsessään lupaa sijoittajalle tuottoja eikä kurssilaskun riskin vähentymistä. Olennaista on aina tarkastella, millaisia odotuksia markkinoilla on yleisesti jo leivottu sisään niin osakkeen arvostustasoa kuin yhtiön liiketoiminnan suoritusta kohtaan. Sijoitusmarkkinoilla tuotot muodostuvat yleensä siitä, että yhtiön tosiasiallinen toteutuva suoritus on vähintään yhtä hyvä tai parempi kuin markkinat ovat siltä odottaneet.

Toisinaan markkinat eivät odota absoluuttisesti edes kovin hyvää suoriutumista, jolloin ”defensiivisyys” voi ilmetä sijoitustuottojen kertymisessä myös varsin tyydyttävän liiketoiminnallisen kehityksen kautta. ”Harmaa ja vakaa” voi siis tietyissä markkinaolosuhteissa olla fiksu valinta. Vastaavasti defensiivinenkin liiketoiminta saatetaan tilapäisesti pörssihinnoitella yli äyräiden vaikkapa kasvuliiketoiminnan arvostuskertoimin, jolloin sinänsä defensiivisenä ja maltillisella kasvu-uralla jatkunut liiketoiminta ei tuotakaan tuottoja vaan pettymyksiä. Kolikon kääntöpuolella hyviä sijoitustuottoja voi tarjota tilanne, jossa epävakaaksi koettu liiketoiminta muuttuu vähitellen vakaaksi liiketoiminnaksi, jolloin ”markkina” saattaa uudelleenarvioida yhtiön arvostuskertoimet ja sitä kautta nostaa sijoitustuottoja defensiivisyyden kasvettua sijoitusaikana.

Useimmiten defensiiviset kohteet eivät ole arvostuskuplassa, mutta ylipäätään sijoittajan on syytä havaita, että sijoitustuottojen kehittymiseen vaikuttaa kautta linjan ennen kaikkea ero yhtiön aikaan saaman liiketoiminnallisen toteuman ja ”markkinaodotusten” välillä.

Defensiivisyys on suhteellista

Defensiivisyys on suhteellista, ja sen voi tunnistaa paremmin peruutuspeilistä kuin tuulilasista. Varsinkin nykymarkkinassa tuulilasin näkymä muuttuu ajassa – ja nähtävästi useimmiten erittäin lyhyessä ajassa.

Defensiivisyyden suhteellisuus ilmenee myös toisesta näkökulmasta, sillä defensiivisyys ei välttämättä automaattisesti tarkoita yhtiön liiketoiminnan voitollisuutta eikä sijoituksen positiivista tuottoa. Defensiivisyys voi olla myös sitä, että liiketoiminta tekee tappiota vertailukelpoisia kilpailijoitaan vähemmän tai sitä, että sijoituskohteen markkina-arvo laskee verrokkiyhtiöitään vähemmän.

Lopulta sijoittajan on syytä pohtia omaa sijoitusstrategiaansa siltä kantilta, miten salkun kokonaiskehityksen heilahduksia on ylipäätään tarkoituksenmukaisinta pyrkiä tasaamaan – menettämättä kuitenkaan (liikaa) nousupotentiaalia seuraavassa suotuisassa markkinatilanteessa. Salkkuun siis voisi esimerkiksi harkita osin defensiivisiä sijoituskohteita ja liiketoimintoja, mutta niiden vastapainoksi salkusta voisi löytyä myös enemmän vauhtia ja vaaratilanteita sisältäviä kohteita.

Defensiivisten liiketoimintojen etsimisen lisäksi sijoittaja voi pyrkiä tasapainottamaan sijoitusvarallisuutensa kokonaiskehitystä muokkaamalla sijoitusastettaan.

Muitakin vaihtoehtoja sijoittajalla on. Defensiivisten sijoituskohteiden ja/tai defensiivisten liiketoimintojen etsimisen lisäksi sijoittaja voi pyrkiä tasapainottamaan sijoitusvarallisuutensa kokonaiskehitystä muokkaamalla sijoitusastettaan eli pitämällä esimerkiksi suorien osakesijoitusten ja/tai osakerahastojen ohella riittävästi pankkitili/kassavarallisuutta.

Lisäksi sijoittaja voi pyrkiä luovimaan läpi markkinaheilahteluiden hajautusta hyödyntämällä. Yleinen elämänkokemus on tosin osoittanut, että viime vuosien kriiseissä hyvin lyhyen aikavälin hajautushyödyt ovat jääneet varsin rajallisiksi. Toimialakohtainen hajautus (sijoituskohteita useilta eri toimialoilta), yhtiökohtainen hajautus (useita eri sijoituskohteita salkussa yhtiöiden lukumäärällä mitattuna) ja maantieteellinen hajautus (sijoituskohteita useilta eri maantieteellisiltä alueilta) ovat kaikki olleet varsin heikosti toimivia hajauttamisen muotoja niin koronapandemiassa kuin kauppasotakriisissäkin. Keskipitkällä aikavälillä maantieteelliset erot ja osin toimialakohtaiset erot (teknologiasektori) ovat kuitenkin kehittyneet selvästi eritahtisesti.

Jotakuinkin sama havainto pätee myös akuuteimpiin vaiheisiin 2010-luvun eurokriisissä ja vuosien 2008–2009 globaalissa finanssikriisissä. Johtopäätöksenä varallisuutta olisi siksi syytä tarkastella hajautuksen kontekstissa myös osakemarkkinoiden ulkopuolella, joskin nykyisen kauppasotakriisin ensi vuorokausina on näyttänyt siltä, että monet muutkin omaisuusluokat ovat kehittyneet osakemarkkinoiden kanssa samansuuntaisesti. Juuri missään ei siis ole ollut kunnollista turvasatamaa.

Toimiala- ja yhtiökriisit toistuvat – ja ”systeemikriisitkin” yleistyvät

2010-luvulla autoteollisuuden päästömittaukset tarjosivat sijoittajille muistutuksen siitä, miten hullua olisi sijoitustoiminta ilman hajautusta. Vastuullisimmaltakin tuntuva globaali markkinajohtaja voi paljastua monivuotiseksi luottamuksen rikkojaksi. Kuprun paljastuessa sijoituksen markkina-arvosta voi kadota muutamassa päivässä yli puolet, ja osingonmaksukyvystä vähintään hetkellisesti jopa sata prosenttia. Defensiiviseksi kenties arvioitu vakiintunut kuluttajabrändi ja vahva markkina-asema eivät nekään siis ole koskaan täysin aukottomia vakauden merkkejä sijoittajalle.

Lisäksi geo- ja kauppapoliittiset kriisit, makrotalousshokit, luonnonmullistukset ja yhtiön sisällä tahallista toimintaa muistuttavat väärinkäytösriskit ovat yleensä ominaispiirteiltään sellaisia, ettei niiden todennäköisyyksiä ole mahdollista arvioida riittävällä tarkkuudella sijoitushetkellä. Esimerkiksi kuluvan 2020-luvun aikana sijoittaja on kohdannut oikeastaan jo neljä kriisiä: koronapandemian, Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan, inflaation ja korkojen nousun sekä viimeisimpänä meneillään olevan kauppasotakriisin. ”Systeemikriisit” tuntuvat jo jatkuvilta.

Helpoin tapa puolustaa sijoittajan kokonaisvarallisuuden kehitystä on pankkitili/kassavarallisuuden riittävä ylläpitäminen yli suhdanteiden.

Helpoin tapa puolustaa sijoittajan kokonaisvarallisuuden kehitystä on pankkitili/kassavarallisuuden riittävä ylläpitäminen yli suhdanteiden, jotta pelimerkkejä riittäisi opportunistisiin tilaisuuksiin tarttumiseksi laskumarkkinassa. Lähes yhtä helppo tapa on noudattaa ajallisen hajauttamisen periaatteita eli toimia niin, etteivät kaikki ostot ja myynnit tapahdu yhdellä kerralla, vaan portaittain – silloin sijoittaja osunee osalla toimeksiannoistaan erittäinkin hyvään ajankohtaan ja toisaalta osalla huonompaan ajankohtaan, mutta kokonaisuudessa hän ei hölmöile ja hätiköi äänestämällä koko sijoitusvarallisuuden erinäisissä käänteissä.

Varsinkin tämänhetkisessä kauppasotakriisissä sijoittajan omatoimiset jyrkät liikkeet tuntuvat olevan tavanomaista riskipitoisempia, sillä markkinoilla yleisesti rattia ohjaa parasta aikaa yksi valtionpäämies, jonka seuraavia liikkeitä on vaikeaa ennustaa.

- Jukka Oksaharju
Osakestrategi, Nordnet Suomi


Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Teksti ei ota kantaa ajoitukseen eikä yksittäisiin sijoituskohteisiin, sijoitusstrategioiden paremmuuteen tai yksittäisiin yrityksiin. Teksti ei myöskään ota kantaa tulevaan kehitykseen. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yrityksistä, indekseistä, strategioista tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta, indeksistä tai strategiasta suositusta taikka tavoitehintaa.

Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja, -suosituksia tai -kehotuksia, eikä sijoitustoiminnassa historia ole tae tulevista tuotoista. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa. Sijoitustoiminta sisältää riskin menettää pääoma kokonaan, ja jokainen vastaa sijoituksistaan itse. Kirjoittajaa voi seurata myös X:ssä (@JukkaOksaharju).