Olen sijoittanut 15 vuotta aktiivisesti ja tehnyt matkan varrella kaikenlaisia virheitä. Virheitä ei kannata pelätä, sillä niitä tulee väkisin. Nykyinen salkkuni on rakennettu niin, ettei yksittäisillä virheillä ole suurta merkitystä.
Kun aloitin aktiivisen sijoittamisen, tein yhden ison virheen.
Myin lääkeyhtiö Orionin osakkeet, jotka olin saanut lapsena, enkä minä ruoja tajunnut, millaiset verot siitä koituisi maksettavaksi tai kuinka typerää se ylipäätään oli, kun katsotaan, missä Orion on tänä päivänä.
Orion oli silloin alle 20 euron lappu, ja minulla oli niitä varmaan ainakin 100 kappaletta.
Aikaa on kulunut 15 vuotta, ja tätä kirjoittaessa osake maksoi melkein 100 euroa. Ostin niillä rahoilla tilalle jotain muuta, mistä ei ole tarvinnut historiankirjoihin kirjoitella. Sen, mikä Orion-potin nykyarvo (ilman muhkeita osinkoja) ilman myyntiä olisi, voi laskea helposti päässään: se on 100 x 100 euroa.
Mutta onneksi en ole taipuvainen märehtimään virheitäni pitkään. Tekemällä oppii – olen myöhemminkin myynyt osakkeita liian aikaisin, mutta olen myös ymmärtänyt pitää niitä. Minkä Orionissa menetin, sain takaisin Applessa korkojen kera.
Olen tavannut sanoa sijoittamisen aloittamista pohtiville, että sijoittaminen on oikeasti sotkuista hommaa. Tulee kaikenlaisia yllätyksiä, vaikka kuinka yrittäisi olla huolellinen. Ei kannata tavoitella täydellisyyttä tai virheettömyyttä. Täydellisyyden tavoittelu tuntuu olevan etenkin naisten ongelma – ja siksi naisten sijoitustulokset ovat parempia kuin miesten. Moni nainen jää kiinnostuksesta huolimatta täysin rannalle, koska pelkää virheitä.
Jos minä aloittaisin nyt sijoittamisen, tekisin yhden asian eri tavalla kuin tein: katsoisin kokonaisuutta yksittäisten osakkeiden sijaan.
Minun aloitukseni oli toki poikkeuksellinen, koska minulla oli heti kättelyssä osakesalkku, johon piti vain hankkia omat verkkopankkitunnukset. En päässyt valitsemaan sitä, aloitanko rahastoilla vai osakkeilla. Nykytietämykseni valossa aloittaisin niillä rahastoilla, joista muodostaisin omalle salkulleni jokseenkin ikuisen ytimen.
Ytimen koostaisin matalakustannuksisista indeksirahastoista – Nordnetissä on niitä liki pökerryttävän paljon, ja omistan niistä itse muun muassa kesällä lanseerattua Saksa-indeksiä.
Aloittelijana valitsisin kuitenkin koko maailmaan sijoittavan indeksirahaston tai Amerikka-rahaston ja sille kaveriksi pari muuta rahastoa, joiden fokus on Euroopassa tai vaikka kehittyvillä markkinoilla.
Sitten automatisoisin sijoittamisen. Laittaisin palkasta menemään valitsemiini rahastoihin joka kuukausi saman summan. Näin saisin hajautettua ostoja, jolloin ostot toteutuisivat eri hinnoilla. Joskus sillä kaikkein korkeimmallakin tasolla, mutta myös silloin, kun hinnat ovat edullisimmillaan. Lopputuloksesta tulee näin ihan riittävän hyvä.
(Jos minulla olisi sijoitettavana joku isompi summa, jakaisin sen osiin ja sijoittaisin vaikka seuraavan 12 kuukauden aikana. Se on henkisesti helpompaa kuin kaiken rysäyttäminen sijoituksiin kerralla.)
Vasta tämän jälkeen alkaisin miettiä, haluanko sijoittamiselta jotain enemmän.
Minä harrastin vuosia vain tuota ”jotain enemmän” -osastoa ennen kuin aloin sijoittaa myös rahastoihin. Nyt niistä on tullut pysyvä ydin salkulleni.
Orion teki paluun salkkuun tänä kesänä. Ytimen ympärillä voi puuhailla omien juttujen kanssa. Yksittäiset virheet eivät enää pääse pilaamaan koko sijoitussuunnitelmaa.
Tässä esitetty ei ole eikä sitä tule käsittää sijoitussuositukseksi tai kehotukseksi merkitä, ostaa tai myydä arvopapereita. Huomioi, että vaikka osakerahastoihin ja -ETF:iin säästäminen on pitkällä aikavälillä tuottanut hyvin, tulevasta tuotosta ei ole takeita. On olemassa riski, että et saa sijoittamiasi varoja takaisin. Tutustu huolella rahaston avaintietoasiakirjaan (KIID) ennen sijoituspäätöksen tekemistä.