Osta ja unohda -strategia toimii vain sijottamisessa

Tein pari vuotta takaperin inventaarion omassa kodissani. Kipinän tähän hommaan sain mistäs muualtakaan kuin internetistä ja pitkään velloneesta ajatuksesta siitä, kuinka meillä on puolisoni kanssa liikaa tavaraa. Päätin, että haluan tietää tarkalleen, kuinka paljon tavaraa meillä oikeastaan on ennen kuin lähtisin karsimaan sitä. Niinpä kävin läpi jokaisen tavaran, esineen ja asian mitä kotimme seinien sisäpuolelle mahtui. Säästin itseäni ja jätin varastotilan sekä autotallin laskematta, mutta käpelöityäni kaiken tavaran kodissani, oli sen lopputuloksena saatu luku silti aivan älytön.

Inventaarion tekeminen muutti aika nopeasti suhtautumista omaan omaisuuteen. Kun kaiken tavaran kanssa on tottunut elämään, ei sen määrää välttämättä tule edes kyseenalaistettua. Varsinkin kun asiat ovat järjestyksessä ja koti siisti. Löysin kuitenkin paljon asioita joita en ollut edes kaivannut, käyttänyt vuosiin tai jotka olivat jollain tavalla välitilassa eli eivät vielä aivan roskiskamaa, mutta odottavat kaapin perällä mahdollista käyttötarkoitusta. Tästä malliesimerkkinä jokaisesta kodista löytyvää vanhaa elektroniikkaa ja parittomia sukkia. Miksi minulla edes on kaikkea tätä?

Tuottamattomin 50 000 € sijoitus

Kodistani löytyi 2 873 tavaraa, ja jos tutkimuksia on uskominen, niin tämä on vielä huomattavasti alle suomalaisen keskiarvon. Saati amerkikkalaiskodin, jossa tavaroita on erään arvion mukaan jopa noin 300 000. Omaa matalaa lukuani tosin saattaa selittää laskentatapa, jossa esimerkiksi paketillinen tennispalloja on minulle yksi tavara, mutta koirien lattialla pyörivät tennispallot laskin yksitellen. Sukat laskin pareina, kukkakimpun yhdeksi asiaksi ja kaiken irtonaisen sälän yksi kerrallaan. Todellisuudessa myös oman lukuni saisi siis ainakin tuplata.

Inventaariota tehdessäni jouduin pysähtymään vaatekaapin kohdalla. Meillä oli puolisoni kanssa 46 paria kenkiä eli 92 kenkää. Ensinnäkään kukaan ei tarvitse 46 kenkäparia, varsinkaan ihminen jonka näkee 95 prosenttia ajasta samat lenkkarit jalassa.

Mikäli jokainen kenkäpari olisi keskimäärin 50 euron arvoinen, tulisi kenkäkokoelmalle hintaa 2 300 euroa. Ja viisikymmentä euroa on kenkäparin hinnaksi vielä aika armollinen oletus. Todellisuudessa suurin osa kengistä on maksanut enemmän, osa huomattavasti enemmän. Eikä laskelmassa ollut edes mukana kaikkia niitä kenkiä, jotka olin elämäni aikana jo ehtinyt omistaa, ja jotka ovat päätyneet jo kiertoon tai kaatopaikalle.

Sama pätee oikeastaan kaikkeen muuhunkin tavaraan, joten jatkoin laskemista. Jos jokainen tavara jonka löysin asunnostamme maksaisi jälleen varsin maltillisen 18 euroa kappaleelta, tulisi näiden hinnaksi yli 50 000 euroa. Tässä siis vain tavarat jotka omistin sillä hetkellä ja jotka löytyivät ihan asunnon sisältä. Varastoissa lojuu suurella todennäköisyydellä toinen 50 000 euroa.

Ennen kuin kukaan kuitenkaan harkitsee ryöstöretkelle lähtemistä niin todettakoon, että ei kannata suunnata ainakaan meidän kotiimme. Kaikki tietävät kuinka uuden auton liikkeestä pois ajaminen laskee sen arvoa välittömästi. Suurin osa kotonamme olevasta tavarasta kokee kuitenkin vielä jyrkemmän inflaation kotiin kärräämisen jälkeen. En usko kenenkään maksavan käytetystä juomapullosta, leivänpaahtimesta tai käsipyyhkeestä edes murto-osaa sen alkuperäisestä myyntihinnasta. Monen tavaran kohdalla realistinen jälleenmyyntiarvo on käytännössä nolla, ja satojen tavaroiden myyminen varsin vaivalloista. En edes mene siihen, kuinka turhan tavaran säilöminen se vasta kallista on, ainakin näillä neliöhinnoilla.

Vaihtoehtoistuotto

Pieni laskutoimitukseni havainnollisti hyvin kuinka kaikki tavara on ollut joskus myös rahaa, jonka minä tai joku muu on vain aikoinaan vaihtanut niihin.

Omassa tapauksessani 50 000 euroa tarkoittaisi sitä että olemme käyttäneet pelkästään olemassaolevaan tavaraan 5000 euroa joka vuosi, kymmenen vuoden ajan. Tästä yli puolet on väistämättä, jos ei aivan turhaa, niin ei välttämätöntäkään. Olisi tietysti hyvin hankala olla ostamatta yhtään tavaraa 10 vuoden aikana, mutta väitän että pärjäisin hyvin kolmanneksella nykyisestä tavaramäärästä.

Jos siis hypoteettisesti olisinkin sijoittanut noihin ostoksiin käytetyn 33 333 euroa ajallisesti hajautettuna ja saanut sille 8% vuosituoton viimeisen kymmenen vuoden ajan, olisi kasassa yli 50 000 euron sijoituspotti. Jatkamalla aiemmin ostoksiin käytettyä, noin 279 euron kuukausisäästöä olisi tästä vielä kymmenen vuotta eteenpäin sama luku jo lähemmäs 160 000 euroa.

Kaiken tuon sijaan minulla on nyt 50 000 euron edestä tavaraa, jonka realistinen jälleenmyyntiarvo lienee jossain aivan maksimissaan 10 000 euron tienoilla (mikäli siis jaksaisin myydä kaiken ja tehdä 2 873 kauppaa).

Sijoittamisessa on kiinnostavaa se, että siinäkin omistat paljon asioita, mutta et joudu säilyttämään niitä missään vaatekaapin perällä. Parhaassa tapauksessa, ja paljon suuremmalla todennäköisyydellä, ne myös vain paranevat vanhetessaan ja joku maksaa niistä tulevaisuudessa enemmän sen sijaan, että niiden arvo lähestyisi päivä päivältä nollaa.

Ainakin oman kotitaloutemme sijoitusvarallisuus voisi olla huomattavasti suurempi, jos edes osa turhasta kulutuksesta olisi ohjattu sijoituksiin kasvamaan korkoa korolle. Kaapissani vieläkin makaava, kerran käytetty vanhojentanssimekko olisi S&P500-indeksiin sijoitettuna jo moninkertaistanut arvonsa, mutta jostain syystä sekin tuli aikoinaan ostettua vuokraamisen sijaan. Osta ja unohda -strategiaa kannattaakin hyödyntää vain sijoittamisessa eikä kotiin ostettavassa tavarassa.

Kuluttamisen kultainen keskitie

Omilleni muuttaessa elin alkuun hyvin askeettisesti. Ainoat kalusteeni olivat sänky ja kaksi rakennusharkkoa jotka ajoivat pöydän virkaa. Asumiseni taso kasvoi hieman kun puolisoni muutti luokseni mukanaan ruokapöytä, tuolit ja sohva. Myös mikro ja TV olivat mukava lisä. Tietyn pisteen jälkeen tavaramäärän kasvaminen ei kuitenkaan enää tuonut lisää pysyvää tyytyväisyyttä tai parantanut elämänlaatuani merkittävästi.

Tuon saavutetun pisteen jälkeen jokainen ylimääräisen tavaran ostamiseen käytetty euro olisi ollut tämän maapallon ja minun itseni kannalta parempi sijoittaa johonkin tuottavaan. Me nimittäin hukumme tähän tavaran määrään, mikäli kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että tavaroiden ostaminen olisi huonoa rahankäyttöä ja sijoittaminen ainoa hyväksyttävä tapa käyttää rahansa. En siis suosittele pukeutumaan säkkikankaaseen vain siksi, että voisit sijoittaa muutaman kympin enemmän kuukaudessa, eikä kaiken omaisuden tarvitse olla tuottavaa.

Käytössä oleva raha voi kuitenkin päätyä vain yhteen paikkaan kerrallaan. Ostotilanteissa mietin nykyisin suuremmalla harkinnalla tarvitsenko tuotetta todella. Jos en osta tätä, kaipaanko sitä viikon päästä vai olenko unohtanut koko asian? Ja itselleni nykyisin merkityksellisimpänä: haluanko säilöä tätä kotonani?

Kun mukaan pohdintaan ottaa sijoittamisella saavutettavan vaihtoehtoistuoton, alkaa moni ostos näyttää vähemmän houkuttelevalta, eikä shoppailusta saatava dopamiinipiikki riitä enää perusteeksi ostoksille. Sama raha löytää tiensä herkemmin sijoituksiin palvelemaan parempaa tarkoitusta.