Jukka Oksaharju
Tämänkertaisen blogimerkinnän otsikko on tarkoituksella monikossa, sillä Euroopan keskuspankki (EKP) toteutti jo yhden koronlaskun kesäkuussa. Alkaneen syyskuun aikana markkinoilla odotetaan juuri nyt kuumeisesti toista koronlaskua Eurooppaan. Samanaikaisesti arvellaan myös Yhdysvaltain keskuspankin (Fed) aloittavan tämänkertaisen korkosyklin osalta omat koronlaskunsa. Listaan tässä blogimerkinnässä kolme vaikutusta, joita koronlaskuilla saattaa toteutuessaan olla markkinoille ja sijoittajille.
Pörssit ovat jo hinnoitelleet koronlaskun – jatko ratkaisee
EKP laski ohjauskorkoaan kesäkuussa 4,00 prosentista 3,75 prosenttiin. Osakemarkkinoille EKP:n kesäkuinen koronlaskupäätös ei ollut uutinen enää sen toteutuessa. On hyvä ymmärtää, että lähtökohtaisesti vain uutisarvoa sisältävät asiat heiluttavat yleistä markkinakehitystä. Osakemarkkinoillahan hinnoitellaan tulevia tapahtumia jatkuvasti etukäteen, ja kesäkuinen koronlasku oli yksi sellainen. Sitä markkinat olivat odottaneet käytännössä koko alkuvuoden ajan. Esimerkiksi Helsingin pörssissä yleisindeksin päivämuutos asettui koronlaskupäätöksen päivänä, kesäkuisena torstaina, käytännön nollatason prosenttimuutokseen verrattuna edellisen pörssipäivän päätöstasoon.
Nyt syyskuussa mahdollisesti (lue: markkinoiden mielestä erittäin todennäköisesti) tapahtuva toinen koronlasku vaikuttaa olevan yhtä ilmeiseksi hinnoiteltu kuin oli kesäkuun koronlasku sen toteutuessa. Markkinakehityksen kannalta on ratkaisevaa, millaisiksi odotukset muodostuvat tulevien kuukausien korkopäätösten osalta. Realisti sanoisi, ettei EKP tule edelleenkään sitomaan käsiään lainkaan jatkon osalta, joten keskuspankkiirien retoriikan tarkastelu tuskin tuottaa hedelmiä tälläkään kerralla.
Sinänsä Suomi on ollut jo pitkään valmis koronlaskuille. EKP:n haasteeksi on muodostunut inflaation kehityksen eritahtisuus eri puolilla Eurooppaa. Tilastokeskuksen mukaan Suomen vuotuinen inflaatio oli heinäkuussa enää vain 0,6 prosenttia (kiinteäveroisen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin vuosimuutos). EKP tavoittelee noin kahden prosentin vuotuista inflaatiotahtia, joten voidaan yksinkertaistaen sanoa, että Suomen osalta tilanne on ollut hyvä koronlaskujen aloittamiselle jo kauan.
Warren Buffettin sanotaan sanoneen, että korkojen nousu tekee yleisesti omaisuuserien hinnoille saman kuin painovoima tekee omenalle. Vastaavasti korkojen lasku olisi lähtökohtaisesti omiaan piristämään omaisuuserien hintoja – ja edellä todetusti tämä toteutuu usein jo koronlaskuodotusten hinnoittelun kautta. Markkinoille on tietenkin ns. signaaliarvon osalta erittäin tärkeää, että korot ovat kääntyneet laskevalle uralle. Tässä yhteydessä tarkoitan yhtä lailla sijoitusmarkkinoita kuin myös pörssiyritysten asiakasmarkkinoita, joilla eri investointipäätöksiä puntaroidaan.
Totuus kuitenkin on, että koronlaskun tai koronlaskujen jälkeenkin yleinen korkotaso on edelleen selvästi korkeampi kuin se oli ns. nollakorkoaikana, joka kesti yli viisi vuotta. Nopeaa kantoraketin kyytiin pääsemistä siis tuskin on tiedossa, mutta laskeva korkotaso tullee vähitellen piristämään taloutta niin yritysten, kotitalouksien kuin valtioidenkin rahoituskustannusten pienenemisen kautta.
Kaikkiaan arvelen, etteivät syyskuun koronlaskut toteutuessaan aiheuta markkinoilla erityisiä riemunkiljahduksia, mutta sen sijaan tulevia korkopäätöksiä koskevat ”odotusten toppuuttelut” voivat hyvinkin aiheuttaa osalle sijoittajista aiheita ja tekosyitä lyhytkestoisiin pettymyksiin.
Asunto- ja kiinteistösektori tuskin elpyy V-kirjaimen muodossa
Korkokeskustelu yhdistyy useimmiten asumiseen, joka on kautta aikain ollut useimmille suomalaisille ensisijainen säästämisen ja sijoittamisen kohde. Ikävä kyllä asuntokauppa tuskin lähtee lentoon seuraavasta koronlaskupäätöksestä. Samaa arvelen asuntojen hintakehityksen osalta.
Lievä pessimismi johtuu siitä, että varsinkin 12 kuukauden euribor-korko on ollut jo jonkin aikaa selvästi alle EKP:n nykyisen ohjauskorkotason ja myös selvästi alle 3,50 prosentin korkotason eli tason, jolle EKP:n odotetaan ohjauskorkonsa kuluvan syyskuun aikana pudottavan. Mitään välitöntä korkokustannusten säästöä asuntovelalliselle ei siten ole keskuspankin toimesta luvassa.
Huomionarvoista on, ettei EKP kesäkuussa sitoutunut korkopäätöksensä myötä minkäänlaiseen ”koronlaskupolkuun”. Toisin sanoen seuraavat koronlaskupäätökset voivat toteutua loppuvuoden aikana, tai ne voivat olla toteutumatta. 12 kuukauden euriborin osalta ”markkinat” ovat silti ottaneet viime viikkoina varsin voimakasta etunojaa koronlaskujen jatkumiselle, mitä EKP ei ole vielä käytännössä kommentoinut omalta osaltaan. Tilaa taitaa olla enemmän pettymyksille kuin euforialle.
Kaikkiaan asuntomarkkinoiden osalta on syytä ymmärtää kokonaiskuva. Siinä asuntovelallisen lainanhoidon kassavirtatarve on nollakorkoaikaan verrattuna yhä lähes kaksinkertaisella tasolla. Tämä perustuu siihen, että esimerkiksi 25-vuotisen asuntolainan vuotuinen lainapääoman tasalyhennys on 4 prosenttiyksikköä vuodessa. Nollakorkoaikana tämän päälle ei tullut viitekorkoa, vaan ainoastaan lainamarginaali. Kokonaiskassavirtatarve oli siten noin 4,5 prosenttia. Nyt yhtälöön voi lisätä työlukuna 3,1 prosentin viitekoron, jolloin kassavirtaa tarvitaan vuosittain noin 7,6 prosenttia lainan määrästä. Ja nokkelimmat havaitsevat, että kovin suurella velan määrällä ei sijoitusasunnon vuokrausyhtälö toimi!
Omistusasuntojen osalta todellisuus on se, että korkotason nousun kanssa samaan aikaan inflaatio on kallistanut kaikkea, yleinen arvonlisävero nousi eilen ja lisäksi valtio säästää. Siksi voi hyvinkin perustellusti arvioida, että tarvitaan vielä useita koronlaskuja asuntomarkkinoiden ja kotitalouksien ostovoiman (sekä tulevaisuuden uskon) elvyttämiseksi. Todennäköistä kuitenkin on, että rakentamisen määrän osalta osassa rakentamisen segmenttejä pahin alkaa jäädä vähitellen taakse.
Edeltävä ei ota millään tavalla kantaa rakennus- tai kiinteistösektorin sijoituskohteisiin. Kaiken yllä luetellun pitäisi olla jo markkinoilla julkisessa tiedossa ja siten myös arvopapereiden hinnoissa.
Aika näyttää, kuinka paljon korkojen pitää pudota, jotta mm. rakentamisen ja kuluttajakaupan toimialat virkoavat nykyhetken ahdingostaan. Ja toisaalta on mielenkiintoista nähdä, pyritäänkö osakemarkkinoilla ennakoimaan sektoreiden virkistymistä ajallisesti etupainotteisesti.
Viestivätkö korkotasot sijoittajalle jotain tärkeää maantieteellisesti?
Talous on osoittautunut Euroopassa kroonisesti heikoksi, ja mutkia suoristaen Yhdysvalloissa vahvaksi. Yhdysvalloissa onkin nyt hieman Eurooppaa korkeampi korkotaso. Vielä viime vuoden lopulla markkinoilla odotettiin useita tuntuvia koronlaskuja kuluvalle vuodelle Atlantin molemmin puolin. Kevät-talven aikana innokkaimmat haaveet koronlaskuista ovat kariutuneet Yhdysvalloissa, koska siellä talous on ollut sitkeästi verrattain vahvassa vedossa työmarkkinoineen ja talouskasvuineen.
Sen sijaan Euroopassa bkt:n kasvukäyrä piirtelee nollan molemmin puolin, vaikka viimeaikaiset yksittäiset indikaattorit antavatkin otsikkotasolla ymmärtää jonkinlaisen uuden talouskasvun kolkuttelevan kulman takana. Jonkinlaista johtopäätöstä sanoittaen koronlaskut Euroopassa kertovat paitsi inflaation rauhoittumisesta myös heikommasta talouden kasvukehityksestä ja -näkymästä. Yhdysvalloissa koronlaskujen lykkääntymiset puolestaan viestivät markkinoiden ”alla olevasta” melko vahvasta taloudesta.
Sijoittajan on syytä ymmärtää, ettei korkotaso ole suinkaan ainoa tunnusluku, johon osakemarkkinoiden kulloistakin arvostustasoa vertaillaan. Keskeistä on itse asiassa suhteuttaa kulloinenkin korkotaso yritysten tulosten kasvuvauhteihin. Matala korkotaso ja vaatimaton kasvuvauhti harvoin tuottaa parempaa lopputulosta kuin korkeampi korkotaso yhdistettynä nopeaan talouden ja tulosten kasvuun.
Sijoittajan näkökulmasta retorinen kysymys kuuluu siis seuraavasti: Sijoittaako heikohkoon markkinaan, jossa korkotaso vähitellen laskee, vai melko vahvaan markkinaan, jossa korkotaso ei laske ainakaan tuntuvasti? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta sijoitussalkun hajautuksen näkökulmasta jokaisen kannattaa pohtia asiaa omista lähtökohdistaan.
—
Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yritysten osakkeita kirjoitushetkellä. Teksti ei ota kantaa ajoitukseen eikä yksittäisiin sijoituskohteisiin, sijoitusstrategioiden paremmuuteen tai yksittäisiin yrityksiin. Teksti ei myöskään ota kantaa tulevaan kehitykseen. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yrityksistä, indekseistä, strategioista tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta, indeksistä tai strategiasta suositusta taikka tavoitehintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja, -suosituksia tai -kehotuksia, eikä sijoitustoiminnassa historia ole tae tulevista tuotoista. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa. Sijoitustoiminta sisältää riskin menettää pääoma kokonaan, ja jokainen vastaa sijoituksistaan itse. Kirjoittajaa voi seurata myös X:ssä: @JukkaOksaharju.
