Kahdeksan vuotta taloudelliseen riippumattomuuteen
Tavoitteeseeni olla 35-vuotiaana taloudellisesti riippumaton on nyt tarkalleen 8 vuotta aikaa. Toisin sanoen mittariin tuli tänään 27 vuotta! Seuraan tavoitteeni etenemistä kalenterivuosi kerrallaan, joten käydään läpi sijotusvuottani 2024, joka piti sisällään monia huippuhetkiä ja onnistumista, mutta myös virheitä ja vastoinkäymisiä.
Työtön ja sairas työnhakija
Kerroin jo vuosi sitten sairastaneeni pidempään ja vuoden 2024 ensimmäinen puolikas ei ollut tähän poikkeus. Aikaisempi työttömyyteni vaihtui sairaslomaan vuoden alussa ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu oli siirtynyt prioriteeteissäni alemmas, samalla kun aivan tavalliset asiat, joita olen pitänyt itsestäänselvyyksinä nousivat kärkeen. Arvoissa terveyden kanssa kärkisijaa piti kuitenkin myös taloudellinen turva.
Se miksi kerron tästä on, että koin kaksi merkittävää oivallusta sairastamisen ja työttömyyden myötä tämän vuoden aikana:
Voi olla, että tämä on taas omaa ymmärtämättömyyttäni, mutta en käsitä kuinka kenelläkään on varaa sairastua tai jäädä työttömäksi ilman taloudellista puskuria. Omat loppukevään sairaspäivärahani ovat yhä käsiteltävinä. Ehkä asia joskus ratkeaa ja saan kivan bonuksen, mutta mitään turvaa se ei sairastamisen ajalle tuolloin tuonut. Taloudellinen turva tulee siis rakentaa itse, riippumatta siitä haluatko olla joskus taloudellisesti riippumaton vai et.
Sosiaalietuudet olivat kuitenkin oman talouteni kantava voima vuoden ajan, ja oli taas näytön paikka riittävätkö nämä tulot omaan elintasooni. Kuten osasin odottaa, riittivät ne oikein hyvin. Tämä vahvisti käsitystäni siitä, että hyvää elämää voi elää maltillisillakin tuloilla.
Olen saanut elää taloudellisesti turvattua elämää kahden vuoden työttömyydestä huolimatta, joten valittamiselle ei ole sijaa. Työttömyys itsessään tuo oman haasteensa tavoitteeni kannalta, mutta ristiriitaisuudesta huolimatta on se tarjonnut myös arjen, jota sijoitustoiminnallani tavoittelen.
Osakesalkku -18,7%
Osakesijoittajana vuosi 2024 ei ollut minulle kovin hohdokas, mutta sitäkin opettavaisempi. Osakesalkkuni laski -18,7 %, ja se oli ehdottomasti yksi vuoden suurimmista taloudellisista pettymyksistä. Mahalaskun syyksi voin osoittaa salkun suurimman omistuksen laskun, jonka myynnin tai edes keventämisen lykkääminen alkuvuodesta osoittautui suureksi virheeksi.
Vuoden parin ensimmäisen kuukauden aikana olin itse asiassa jo kertaalleen saavuttanut tavoittelemani yli 12 % vuosituoton, mutta osakepoimijana tällä ei juuri kerskuta, jos myyntien ajoittaminen epäonnistuu ja lopputulos on tämänkaltainen. Realisoituneita tappioita ei vuoden aikana kuitenkaan syntynyt, enkä ota liikaa paineita kurssien heilunnasta.
Salkkuun löysi vuoden aikana hieman tavallisesta poiketen kiinalaisyritysten osakkeita kuten Baidu ja LexinFintech. Suomiosakkeiden osalta luovuin koko Harvian positiostani ja lisäsin Nordeaa.
Vaikka lähes jokainen yleisimmistä indekseistä päihitti oman salkkuni tuotot, en ole toistaiseksi vaihtamassa strategiaani. Jatkan osakepoimintaa, mutta joudun tekemään ehdottomasti muutoksia omaan toimintaani. Osakepoiminta vaatii aktiivisempaa otetta, joka minulta lipsui 2024 sairastamisen ja asuntokuumeen alle. Minulle paljastui myös puolia itsestäni sijoittajana joista en ollut edes tietoinen. Itsereflektointi on välillä ikävää, mutta oppimisen kannalta välttämätöntä.
Asuntokapitalistin vuosi
Aika, into ja energia, jonka aikaisemmin kulutin osakemarkkinoiden tutkimiseen ja opiskeluun, sai lähes huomaamatta uuden kohteen, kun asuntosijoittaminen tuntui vievän kaiken kaistan pääni sisältä ja rahani tililtä. Tämä sai alkunsa kun vuosi sitten unelma-asuntomme vei lunastuslausekkeen hyödyntänyt osakas ja jäimme maksamaan lainaa ilman itse asuntoa.
Nyt kun tilannetta tarkastelee jälkeenpäin niin uskon, että kaikki tuo oikeastaan johti tähän pisteeseen. Tämän yhden lunastetun asunnon sijaan ostimme vuoden aikana 4 asuntoa ja remontoimme niistä itse kaksi, joista toinen on vielä vaiheessa.
Se raha minkä aikaisemmin olisin sijoittanut pörssiin löysi vuonna 2024 tiensä asuntojen hankintaan ja remontointiin. Sijoituspäätös josta olen enemmän kuin tyytyväinen, varsinkin kun omalta osaltani vaihtoehtoistuotto osakesijoittamalla olisi tämän vuoden osalta ollut miinusmerkkinen.
Syksyllä valmistunut remonttimme taas tuotti yli 70 000 € arvonnousun ja asuntosijoittamisen lumipalloefekti sai taas lisää vauhtia ja kokoa. Asunnot näyttelivät taloudessani aikaisemmin sivuroolia, mutta nykyinen asunosijoitusstrategiani tulee olemaan merkityksellinen osa myös tavoitettani taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisessa.
Vuoden lopussa päätin jakaa asuntosijoitustoiminnastani ja vuokranantajuudesta enemmän instagramin puolella käyttäjän @asuntokapitalisti muodossa.
Bruttopuolimiljonääri
Osakkeet ja rahastot: 94 500 €
Asunnot: 459 000 €
Käteinen: 4 000 €
velat: 331 500 €
Bruttovarallisuus: 557 500 €
Nettovarallisuus: 226 000 €
(Korjattu 8.1.)
Syksyllä saavutin itselleni merkityksellisen virstanpylvään kun kokonaisvarallisuuteni ylitti puoli miljoonaa euroa. Vaikka kyse on bruttovarallisuudesta on suurin osa siitä sijoitusasunnoissa ja osakkeissa, joten pelkästään lainoja lyhentämällä saavuttaisin todellisen puolimiljonäärin tittelin alle 20 vuoden sisällä. Nettovarallisuuteni kasvoi huomattavasti maltillisemmin, noin 14 500 €.
Vaikka osakesalkkuni laski merkittävästi tänä vuonna, olen tyytyväinen että nettovarallisuuteni kasvoi tästä huolimatta. Tämä toimikoon hyvänä muistutuksena hajautuksen merkityksestä myös eri omaisuusluokkien välillä.
Nettotulot: 35 800 €
Menot: 47 500 €
*josta kulut: 32 700 €
*Kulut = menoista vähennetty lainanlyhennys ja rahoitusvastike
Säästöasteeni, joka tähän saakka on ollut aina 50% paremmalla puolella laski merkittävästi. Syynä yksinkertaisesti menoihin nähden liian pienet tulot, jotka koostuivat pääosin ansio-ja sairaspäivärahasta sekä vuokratuloista. Palkkatuloja sain vuoden aikana vain alle 1000 €.
Menoeristä suurimmat olivat asuntojen ylläpidon ja rahoituksen lisäksi niiden remonttikulut. Nämä ovat siis omaa kotia ja lainanlyhennyksiä lukuunottamatta verotuksessa vähennyskelpoisia sijoitustoiminnan kuluja. Oman elämiseni ja asumiseni osuus vuoden menoista oli vain noin 10 000 €. Tarkemman erittelyn tuloistani ja menoistani jaan blogissani tilinpäätöksen muodossa.
Fire 35-vuotiaana?
Vuosi ei edennyt odottamallani tavalla ja osakesalkun lasku oli merkittävä takaisku tavoitteelleni, josta voisi ajatella sen siirtyneen kauemmas tulevaisuuteen. Näin ei kuitenkaan ole. Tavoittelen yhä taloudellista riippumattomuutta 35 vuoden ikään mennessä. Yhden vuoden heikompi menestys yhdellä osa-alueella ei kaada kaikkea ja tiedän, että tavoitteeni on edelleen saavutettavissa.
Uskon vakaasti pitkäjänteiseen sijoittamiseen ja siihen, että valinnoillani pystyn mahdollistamaan tavoittelemani. Kokonaisuudessaan näen vuoden vieneen minua askeleen taaksepäin, mutta kaksi eteenpäin.
Menestyksekästä alkanutta vuotta itse kullekkin!