Jasmin HamidEduskunnan talousvaliokunta on esittänyt, että asuntolainojen enimmäiskestoa nostetaan 40 vuoteen. Esitys jakaa mielipiteitä. Vastustajat, kuten Suomen Pankki, ovat huolissaan korkomenojen kasvusta ja kotitalouksien ylivelkaantumisen vaarasta. Kannattajat puolestaan haluavat antaa kotitalouksille lisää joustoa valita itse. Toiveita on myös sen suhteen, että laina-ajan pidentäminen voisi sysätä syväjäässä olevan asuntokaupan taas virkeämmälle uralle.
Suomalaiset ovat hyvin tunnollisia asuntolainan maksajia. Edes Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama nopea korkojen nousu ei saanut suomalaisten kotitalouksien lainanhoitorutiinia sekoitettua. Pankkien raportit vuosilta 2023 ja 2024 osoittivat, että järjestämättömien luottojen määrä kasvoi vain maltillisesti. Suomalaiset asuntolaina-asiakkaat ovat priorisoineet lainanhoitoa jopa muun kulutuksen kustannuksella.
Suomessa asuntolaina tuntuu olevan viimeinen asia, josta joustetaan. Ei ole lainkaan harvinainen ajatus, että “maksanpa tämän asuntolainan nopeasti pois, jotta voin sen jälkeen alkaa säästää ja sijoittaa.” Asunto on kuitenkin sen verran kallis kertapaukku, että “nopeasti” maksaminen tarkoittaa helposti pariakymmentä vuotta. Se on pitkä aika menettää osakemarkkinoilla.
Tunnettu fakta on myös se, että suomalaisten varallisuus on pitkälti kiinteistöissä – ennen kaikkea omassa kodissa. Pidempi laina-aika mahdollistaisi yhä useammin säästämisen lainanmaksun rinnalla. Monesti se voi olla myös järkevämpi ratkaisu.
Esimerkki:
Oletetaan, että kaksi kotitaloutta ostaa samanlaiset asunnot samasta kerrostalosta. Molemmat ottavat asuntoa varten 125 000 euroa lainaa 3 %:n korolla.
Kotitalous A valitsee 30:n vuoden laina-ajan ja kotitalous B 40:n vuoden laina-ajan.
- 30 vuoden laina-ajan kuukausierä on 527 euroa
- 40 vuoden laina-ajan kuukausierä 447,48 euroa.
Molemmat alkavat lyhentää kuuliaisesti lainaansa. Mutta kotitalous B laittaa kuukausilyhennyksen erotuksen, noin 80 €/kk, matalakuluiseen indeksirahastoon. Kotitalous B jatkaa tätä kuukausittain laina-aikansa loppuun.
Kotitalous A puolestaan lyhentää ensin lainansa pois. Tämän sen jälkeen se alkaa laittaa tuon aiemmin lyhennyksiin menneen 527 euroa samaiseen rahastoon kuukausittain.
Kun molempien perheiden lainat on maksettu, on aika tarkastella kotitalouksien varallisuutta:
Molemmilla on samanarvoinen velaton asunto, mutta pidemmän laina-ajan valinnut kotitalous B on kartuttanut varallisuuttaan enemmän.
- Kotitaloudella A on velattoman asunnon lisäksi rahastossa n. 90 000 euroa*
- Kotitaloudella B on velattoman asunnon lisäksi rahastossa n. 197 000 euroa*
Tämä siitä huolimatta, että kotitalous A säästi kuukausittain yli 500 euroa, kun taas kotitalous B laittoi vain 80 euroa säästöön. Salaisuus piilee tietenkin ajassa. Toinen kotitalouksista ehti hyötyä korkoa korolle -ilmiöstä 40 vuoden ajan, kun taas toinen kotitalous aloitti 30 vuotta myöhemmin.
Voidaan siis kiistatta sanoa, että pidemmän laina-ajan mahdollistaminen tarjoaa kotitalouksille enemmän liikkumavaraa ja mahdollisuuden vaurastumiseen. Se vaatii lainanottajalta tietenkin sitoutumista “ylimääräisen” rahan sijoittamiseen kuukausittain. Mutta vaikka kotitalous B sijoittaisi kahdeksankymmenen euron sijaan vain 40 euroa, olisi varallisuus neljänkymmenen vuoden päästä verrokkitaloutta suurempi.
Todellisuudessa harva meistä maksaa samaa asuntolainaa koko ikänsä. Perheet kasvavat, lapset lentävät pesästä ja tilanteet muuttuvat. Joissain elämäntilanteissa pidempi asuntolaina tarjoaa enemmän joustoa arkeen. Toisissa elämäntilanteissa laina-ajan voi pantin, eli asunnon, vaihtuessa vaihtaa lyhyempään. Kaiken kaikkiaan olisi hyvä, mikäli kotitalouksilla olisi jatkossa entistä enemmän valinnanvaraa.
*Esimerkki on laskettu pörssin pitkän aikavälin keskimääräisellä 7 %:n tuotolla.
Laskelman tulosta ei tule käsittää sijoitussuositukseksi tai -neuvoksi. Laskelma on yksinkertaistus todellisuudesta. Laskelmassa on huomioitu rajallinen määrä muuttujia. Esimerkkilaskelman tuottoprosentti on vain oletus. Laskelmassa ei ole huomioitu kaikkia säästösummaan todellisuudessa vaikuttavia tekijöitä, kuten inflaatiota, veroja, valuuttakurssimuutoksia ja rahastoihin liittyviä kuluja. Laskelma ei perustu mihinkään tiettyyn säästötapaan. On mahdotonta sanoa, miten suuri tuotto tulee todellisuudessa olemaan.
