Venäjän talous ja Suomi

Venäjältä on viime aikoina kantautunut etupäässä hämmentäviä uutisia. Maan harjoittama politiikka ja talouden kehitys ovat kaikkea muuta kuin yhdentekeviä suomalaisten kannalta; onhan Suomella pidempi yhteinen raja Venäjän kanssa kuin millään muulla EU-maalla. Venäjä on tälläkin hetkellä Suomen tärkein tuontimaa ja kolmanneksi suurin vientimaa Saksan ja Ruotsin jälkeen. Monella suomalaisella pörssiyhtiöllä on huomattavaa liiketoimintaa itärajan takana. Venäjä poikkeaa monella tavalla EU:n jäsenvaltioista eikä sitä voi pitää oikeusvaltiona. Venäjän johdon toimiin sisältyy sekä arvoituksellisuutta että ennalta arvaamattomuutta. Johdon on kuitenkin otettava huomioon maan talouden kehitystä. Miltä tilanne näyttää ja miten se mahdollisesti vaikuttaa meihin?

Jo viime vuonna Venäjän talous alkoi yskiä kokonaistuotannon jäädessä runsaaseen prosenttiin. Rupla, joka pitkään oli noin 40 ruplassa euroa kohti, menetti samalla tuntuvasti arvoaan. Valuutan luisu on jatkunut kuluvana vuonna Krimin niemimaan ja tosiasiallisesti Itä-Ukrainan Donetskin ja Luhanskin alueiden valtaamisen myötä.

Geopoliittisen tilanteen kiristymisen myötä ruplista halutaan aktiivisesti päästä eroon. Tällä hetkellä eurolla saa jo 53 ruplaa. Venäjän keskuspankki on ajoittain pyrkinyt hillitsemään huolestuttavan suureksi paisunutta valuuttapakoa, tosin huonolla menestyksellä. Venäjällä on haluttu suojautua ruplan arvon rapautumista vastaan hankkimalla valuuttoja, ennen kaikkea dollareita, mutta nähtävästi myös kiinteistöjä ja asuntoja. Venäjän markkinoilla toimivat suomalaiset rakennusyhtiöt ovat saattaneet jossain määrin hyötyä tästä.

Venäjän talous on perin yksipuolinen. Valtaosa viennistä koostuu raaka-aineista, ennen kaikkea öljystä ja kaasusta. Kulutus- tai investointitavaroita valmistavaa vientiteollisuutta ei juuri ole. Näin ollen maa on erittäin riippuvainen öljyn hinnasta. Pitkään 2000-luvulla öljyn korkea hinta takasi maalle elintason nousua ja talouskasvua. Nyt tilanne on muuttunut dramaattisesti. Vuoden 2012 jälkipuoliskosta lähtien Pohjanmeren öljyn (Brent) tynnyrihinta liikkui melko vakaasti 100-110 dollarin tasolla. Viime kesänä hinta lähti jyrkkään laskuun. Tällä hetkellä tynnyrihinta liikkuu noin 85 dollarissa.

Raakaöljyn halpeneminen on luonnollisesti hyvä uutinen lähes koko Euroopalle. Sen sijaan se on tyrmäysisku Venäjälle, sillä raakaöljystä perittävät verot kattavat noin puolet maan budjetista. Vaikka dollarin vahvistuminen on hieman loiventanut öljyn hinnanlaskua, ruplan ja öljyn hintakehitysten yhteisvaikutus on heijastunut erityisesti tuontitavaroiden tuntuvana kallistumisena ja korkotason voimakkaana nousuna. Varsinkin suurkaupungeissa tuontitavaroiden osuus hyvin varustettujen liikkeiden valikoimista on huomattavan suuri.

Venäjän asevarustelumenojen raju kasvu viime vuosina ei ole ainakaan helpottanut valtiontalouden hoitoa. Venäjän kokonaistuotanto supistunee ainakin kuluvana vuonna ja mahdollisesti myös parin seuraavan vuoden aikana. Ankeat ajat näyttävät kohdistuvan etenkin hyvään elintasoon tottuneelle keskiluokalle.

Sotatoimet Ukrainaa vastaan on johtanut taloudellisiin pakotteisiin Euroopan Unionin ja USA:n taholta. Aluksi näihin pakotteisiin suhtauduttiin melko ylimielisesti Venäjällä, mutta tuskin enää. Monet valtion omistamat suuryhtiöt on käytännössä suljettu pois läntisiltä pääomamarkkinoilta ja ne ovat joutuneet kääntymään valtiovallan puoleen saadakseen helpotusta rahoitusongelmiinsa. Toistaiseksi vaikeudet voitaneen hoitaa turvautumalla hyvinä vuosina luotuun pääomarahastoon. Pitkittyessään pakotteet purevat todella tehokkaasti, sillä yritysten lähivuosina tapahtuva ulkomaisten velkojen maksu nielee varsin huomattavia pääomia.

Venäjän kehityksessä ehkä kaikkein hämmentävintä on, että maan johto on usein omilla toimenpiteillään pahentanut merkittävästi talouden näkymiä. On vaikea sanoa, johtuuko tämä talousasioiden heikosta tuntemuksesta tai välinpitämättömyydestä. Venäjä on vastannut pakotteisiin vastapakotteilla kieltämällä muun muassa elintarvikkeiden tuonnin EU-maista. Tämä on johtanut elintarvikkeiden hintojen tuntuvaan nousuun. Suomessa vastapakotteet ovat haitanneet pahiten Valion vientiä Venäjälle.

Venäjä on hyvin riippuvainen läntisestä teknologiasta muun muassa energia-alalla. Taloudellista kasvua tuskin voidaan luoda ilman investointeja. Investointihalut ovat kuitenkin varsin vähäiset maan viranomaisten mielivaltaisen politiikan vuoksi. Esimerkiksi vastikään päätettiin, että jatkossa ulkomaiset mediayhtiöt voivat omistaa enintään viidenneksen Venäjällä toimivasta mediayhtiöstä. Aikaisemmin rajoituksia ei ollut.

Tulilinjalle ovat joutuneet suomalaisten omistamista yhtiöistä Sanoma Independent Media, joka julkaisee mm. ”The Moscow Times”-nimisen lehden sekä omistaa yhdessä Financial Timesin ja Wall Street Journalin kanssa arvostetun talouslehden Vedomosti. Medialaki johtunee ainakin osittain siitä, että edellä mainitut lehdet ovat kertoneet maailman tapahtumista kiusallisen totuudenmukaisesti. Lain seurauksena edessä on ulkomaalaisten omistamien mediayhtiöiden pakkomyynti ja todennäköisesti myös ulkomaisten mediayhtiöiden lähtö Venäjän markkinoilta.

Viranomaisten mielivalta kohdistuu myös maan omiin kansalaisiin. Oligarkki Vladimir Jevtusenkov, holdingyhtiö AFK Sisteman pääomistaja, asetettiin syyskuussa kotiarestiin. Valtio näyttää valmistelevan Jevtusenkovin omistaman öljy-yhtiön Bashneftin takavarikointia joko aiheellisen tai tekaistun rahanpesusyytteen vuoksi. Mihail Hodorovski joutui vastaavanlaisen kohtelun uhriksi vuonna 2003, kun hänen omistamansa öljy-yhtiö Jukosin keskeiset osat siirtyivät Putinia lähellä olevalle Rosneftille. Omistusoikeuden mielivaltainen mitätöinti karkottaa tehokkaasti kaiken kiinnostuksen taloudellista kasvua luovaa investointitoimintaa kohtaan.

Liiketoiminnan harjoittaminen Venäjällä saattaa siis pahimmillaan sisältää sellaisia riskejä, joita ei edes tunneta kehittyneillä markkinoilla. Varsinkin 2000-luvun alkuvuosina taloudellinen kasvu oli kuitenkin niin ripeää, että lukuisat länsimaiset yritykset siitä huolimatta laajensivat liiketoimintansa Venäjän markkinoille. Viime vuonna suomalaisista pörssiyhtiöistä Oriola, Tikkurila, Nokian Renkaat ja Aspo saivat noin kolmanneksen liikevaihdostaan Venäjältä. Merkittävää toimintaa itänaapurissamme on myös esimerkiksi YIT:llä, Fortumilla, SRV-Yhtiöillä ja Stockmannilla. Nyt on jo nähtävissä liikettä toiseenkin suuntaan, sillä Oriola on lokakuussa ilmoittanut harkitsevansa luopumista Venäjän liiketoiminnastaan.

Varsinkin ulkomaisten sijoittajien silmissä riippuvuus Venäjän markkinoista on punainen vaate. Olemme todistaneet suoranaista osakedumppausta monessa edellä mainituista yrityksistä. Kun pörssin luonteeseen kuuluu ylilyönnit kumpaankin suuntaan, kurssilasku oletettavasti tarjoaa mahdollisuuksia poikkeuksellisen edullisiin osakeostoihin. Tämä toki sillä edellytyksellä, ettei pahin mahdollinen, mutta onneksi hyvin epätodennäköinen skenaario toteudu. Riskit lienevät suurimmat poliittisesti herkillä toimialoilla kuten energiasektorissa.

Meillä on osakkeita kaikissa edellä mainituissa kotimaisissa pörssiyhtiöissä.

Kim Lindström

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
2 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
27.10.2014 23:11

Suomalaiset, ainakin nuorempi väki, ja suomalaiset yritykset siinä samassa osaavat mielestäni suhtautua kohtalaisen pragmaattisesti Venäjään. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsin puolelle, niin kirjoittelu ja mielipiteenvaihto on kertaluokkaa hysteerisempää.

En voi olla näkemättä median ruokkiman Venäjä-hysterian lisääntymistä mahdollisuutena riskinottoon Venäjälläsamalla, kun moni muu länsitoimija pakkaa matkalaukkujaan. Toki poliittiset toimet voivat olla sen kaltaisia, ettei toimintaedellytyksiä ylipäätään ole jäljellä. Kirjoituksessa ollut medialaki on toki tällainen. Toivottavasti Venäjältä löytyisi vapaan median toimintaa kannattavia omistajia, mikä turvaisi mm. yllä viitatun Vedomostin toiminnan. Vai voidaanko myös venäläinen omistaja tulkita ulkomaiseksi riippuen siitä, minkälaisen kirjoittelun omistaja on omistamassaan lehdessä valmis sallimaan?

Nimetön
Nimetön
28.10.2014 14:05

Tässä blogissa ei ollut mitään uutta, mikä ei olisi ollut jo julkisuudessa.