Vakuuta sijoitussalkkusi – osta kultaa

Jokaiselle asunnon omistajalle lienee itsestäänselvyys että kotivakuutus hankitaan pahan päivän varalle. Kukaan ei varmasti pidä todennäköisenä että kotona sattuu tulipalo tai vesivahinko, mutta silti turvallisuuden tunteesta ollaan valmiita maksamaan tietty vakuutusmaksu. Mielestäni pitkän aikavälin sijoitussalkkuun tulisi soveltaa samaa ajattelutapaa. Kun puhutaan kymmenien vuosien mittaisesta sijoitushorisontista, on erittäin todennäköistä että matkan varrelle sattuu lukuisia ”mustia joutsenia”, eikä maailma 30 vuoden päästä taatusti ole samanlainen kuin mitä me nyt ennustamme. Jos termi ”musta joutsen” ei ole tuttu niin suosittelen Nassim Talebin kirjoittaman samannimisen kirjan lukemista. Olen vahvasti sitä mieltä että tästä kirjasta opittua ajattelutapaa soveltamalla ymmärtää käsitettä “riski” paljon paremmin kuin lukemalla ainoastaan rahoitusalan oppikirjoja, joissa sijoituksen riski on lähes aina sama asia kuin sijoituksen historiallinen volatiliteetti. Mullistavat tapahtumat, joita emme tänä päivänä pysty ennustamaan tulevat todennäköisesti ratkaisemaan pitkän aikavälin sijoitussalkun kehittymisen. Kehitys ei tule olemaan samanlaista kuin tänä päivänä excel-taulukoilla tehdyt 30 vuoden mittaiset ennusteet. Ihmisluonteelle on ominaista, että kerran sukupolvessa kohdalle osuvia riskejä ei osata ennustaa. Kaikki mullistukset tapahtuvat yllätyksenä, vaikka ne jälkikäteen tuntuvat monesti itsestäänselvyyksiltä.

Kun kerran tulevaisuutta ei pysty varmuudella ennustamaan, parhaaksi vaihtoehdoksi jää sijoitussalkun muokkaaminen sellaiseen asentoon että se on mahdollisimman vähän altis erilaisille markkinamullistuksille, mutta silti tuotto-odotukset säilyvät. Tällä tarkoitan tietysti salkun hajauttamista. Mielestäni kulta kuuluu ehdottomasti osaksi hajautettua pitkän aikavälin salkkua (tässä kirjoituksessa kullalla tarkoitetaan ainoastaan fyysistä kultaa, ei esim. ETF-sijoituksia). En sano että kenenkään pitäisi olla 100%:sti kullassa ja vielä vähemmän suosittelen velkavivun käyttöä kultasijoituksiin. En myöskään yritä olla mikään tuomiopäivän ennustaja. En ole ostanut varastoja täyteen kuivamuonaa, enkä ole suunnitellut ostavani laitonta asetta itsesuojelua varten. Elän siis ihan tavallista arkea. Kultasijoittajana joutuu jatkuvasti tätä selittämään, sillä yleensä mielletään että kultaa omistavat vain ikuiset pessimistit. Tarkoituksenani tuoda esille, että tietty osa salkusta tulisi mielestäni olla sijoitettuna kultaan, sillä se on edelleen, vaikka toisinkin väitetään, paras suoja monia negatiivisia markkinashokkeja vastaan. Vaikkei pessimisti olisikaan, niin erilaisten kriisien mahdollisuutta tulisi silti aina tasaisin väliajoin pohtia ja niihin varautua. Se ei ole panikiointia vaan tervettä järkeä.

Kulta on ennen kaikkea suoja epävakaita rahajärjestelmiä vastaan. Valuutat, joiden arvo ei ole sidottuna mihinkään hyödykkeeseen, kuten kultaan tai hopeaan, tuppaavat historian valossa olemaan hyvin lyhytikäisiä. Itselleni tuli melkoisena yllätyksenä kun muutama vuosi sitten opin, että historiallisesti valtion liikkeelle laskemien valuuttojen, eli fiat-valuuttojen, keski-ikä on ainoastaan noin 27 vuotta*. Useimmista käytössä olleista valuutoista on tullut museoesineitä yleensä joko hyperinflaation tai sotien seurauksena. Tarina on lähes poikkeuksetta sama: valtio velkaantuu sotien tai raskaan hallintorakenteen takia ja nämä velat kuitataan setelipainolla, mikä johtaa valuutan uskottavuuden romahdukseen. Iso-Britannian punta ja USA:n dollari ovat poikkeuksellisesti olleet hyvin pitkäikäisiä, nykymuotoinen punta jopa yli 300 vuotta vanha. Näiden kahden valuutan pitkäikäisyys selittyy pääosin sillä, että niiden kierrossa oleva määrä on suurimman osan ajasta ollut sidottu arvometalleihin.

Vuonna 1971 kirjoitettiin historiaa, kun USA:n dollari irrotettiin kullasta ja samalla koko maailma luopui kultastandardista. Siitä hetkestä tähän päivään kestänyt valuuttajärjestelmä on ainutlaatuinen koko taloushistoriassa, sillä nykyisin maailman kaikki käytössä olevat valuutat ovat samanaikaisesti ”paperirahaa”, eikä niiden arvo ole sidottuna yhtään mihinkään. Nykyinen globaali dollariin nojautuva paperirahajärjestelmä on siis jo yli 40 vuoden ikäinen. Kestääkö se vielä seuraavat 40 vuotta? Kenties, mutta en kuitenkaan näe mitään erityistä syytä nykyisten dollarien, puntien, jenien tai eurojen ylivertaissudelle edeltäjiinsä verrattuna. Mielestäni dollarisaation loppuminen tai jonkin merkittävän valuutan täydellinen romahdus eivät ole millään tavoin poissuljettavia tulevaisuuden skenaarioita. Tämänkaltaisia riskejä ei tulisi missään nimessä täysin sivuuttaa pitkän aikavälin sijoitussalkkua mietittäessä.

Mikäli usko johonkin valuuttaan romahtaa, tarkoittaa tämä käytännössä hyperinflaatiota kyseisen valuutan kohdalla. Tänä päivänä inflaatio on länsimaissa lähellä nollaa, joten hyperinflaatiosta puhuminen tuntuu monen mielestä silkalta hulluudelta. Tässä kohdin on syytä muistaa että hyperinflaatio syntyy eri tavalla kuin tavallinen kustannusinflaatio. Hyperinflaatio tulisi mieltää nimenomaan valuutan uskottavuuden yllättävänä romahduksena, eikä sekoittaa sitä tuotannontekijöiden niukkuudesta johtuvaan kustannusinflaatioon. Hyperinflaation riski ei ole suoraan riippuvainen siitä, nouseeko kuluttajahintaindeksi tänä päivänä prosentin vai viisi prosenttia vuodessa. Hyperinflaatio voi lähteä liikkeelle vaikka valuutan ulkoisesta romahduksesta, jolloin tuontihinnat kohoavat pilviin. Erilaisia romahdusskenaarioita esimerkiksi USA:n dollarin kohdalle on helppo keksiä – globaali reservivaluutta voi vaihtua (reservivaluutatkaan eivät ole ikuisia) tai öljyntuottajat voivat myydä kaiken öljynsä muussa valuutassa kuin dollareissa. Jokainen voi itse miettiä erilaisia skenaarioita ja niiden todennäköisyyksiä. Kierrossa olevista dollareista suurin osa on ulkomaalaisten hallussa, joten jos he haluavat luopua dollareistaan, tarkoittaa se sitä että maailmassa on aivan liikaa dollareita suhteessa niiden kysyntään eikä taalalla tässä tapauksessa enää olisi uskottavuutta. Hyperinflaation vallitessa huonoimmat sijoituskohteet ovat käteinen ja joukkovelkakirjalainat. Hyperinflaatio on aina tarkoittanut joukkovelkakirjalainamarkkinoiden romahtamista, joten esimerkiksi eläkerahastojen hallussa olevien varojen kannalta on syytä toivoa, että usko paperirahajärjestelmään säilyy.

Osakkeet ovat historiallisesti tarjonneet hyvän inflaatiosuojan ja osakkeiden tuotot pitkällä aikavälillä ovat olleet ylivertaiset muihin sijoitusmuotoihin verrattuna. Tähän on toki syytä todeta, että kullan ja osakkeiden tuotot esimerkiksi viimeisen parinsadan vuoden ajalta eivät ole vertailukelpoisia, sillä suurimman osan tästä ajasta kullan arvo on ollut kiinteässä suhteessa valuuttoihin, eikä kullan hinnassa tapahtunut muutoksia ennen kuin kultastandardiin tehtiin muutoksia. Osakkeiden ylivertaisista tuotoista huolimatta olen kuitenkin sitä mieltä, ettei pitkän aikavälin sijoitussalkkua tulisi rakentaa pelkästään osakkeiden varaan. Alla on lueteltu mielestäni kolme keskeisintä syytä miksi osakkeet ovat kultaa huonompi suoja mahdollista paperirahajärjestelmän hajoamista ja siitä seuraavaa hyperinflaatiota vastaan.

1)      Verotus. Osakkeiden myyntivoitoista maksetaan veroja nimellistuottojen perusteella. Jos osakkeet myydään sanotaan vaikka 20% voitolla, mutta inflaatio samana aikana on myös 20%, maksaa sijoittaja veroja vaikkei hänen ostovoima kasva ollenkaan. Fyysisten kultalaattojen ja -harkkojen osalta verotus on monimutkaisempaa. En ole vielä toistaiseksi yhtään ostamaani kultalaattaa myynyt, joten omakohtaista käytännön kokemusta sijoituskullan verotuksesta minulla ei ole. Ymmärtääkseni kullan myyjä on velvollinen oma-aloitteisesti tekemään verottajalle selvityksen myymästään kullasta ja siihen liittyvistä voitoista. Asia menee varsin monimutkaiseksi jos on hajauttanut kultaostonsa monien vuosien ajalle. Tällöin pitäisi päättää oletko myymässä viime viikolla ostamaasi kultalaattaa vai kymmenen vuotta sitten ostamaasi laattaa. Verotus toki elää koko ajan, mutta lyhyesti sanottuna fyysisen kullan verotus on aina monimutkaisempaa kuin osakkeiden, sillä kullan omistajalla säilyy aina tietty anonymiteetti.

2)      Poikkeuksellisen voimakas inflaatio vaikeuttaa huomattavasti yritysten tilinpäätösanalyysia, mikä johtaa helposti huonoihin sijoituspäätöksiin. Seuraavassa pari esimerkkiä tästä. IFRS-tilinpäätöksessä käytetään lähes poikkeuksetta FIFO-varastokirjaustapaa (FIFO tulee sanoista first in first out). FIFOn mukaan vanhimmat varastot myydään aina ensin, mikä tietysti tarkoittaa inflaation vallitessa sitä, että kaikkein halvimmat varastot kirjataan aine –ja tarvikekustannuksiin tuloslaskelmassa. Tämän seurauksena FIFOa käyttävien yritysten myyntikatteet nousevat rajusti jos inflaatio on poikkeuksellisen korkea. Tässä tapauksessa myyntikatteen paraneminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin liiketoiminnan kannattavuuden kasvu. Toinen esimerkki on se, että taseen aineelliset omaisuuserät on kirjattu historiallisten investointikustannusten mukaan ja poistot tietysti tehdään myös historiallisten kustannusten perusteella. Täten poikkeuksellisen voimakas inflaatio aliarvioi poistoja ja saa tilikauden tuloksen näyttämään liian hyvältä.

3)      Mikäli tilanne yltyy hyperinflaation tasolle, on sillä suuri vaikutus yritysten liiketoimintaan ja kuluttajien ostokäyttäytymiseen. Tästä johtuen on hyvin vaikea arvioida etukäteen, mitkä yritykset ovat voittajia ja mitkä häviäjiä tässä myllerryksessä. Kaikki yritykset eivät pysty siirtämään kohoavia kustannuksiaan myyntihintoihinsa samalla tavalla. Hajonta hyvien ja huonojen osakkeiden välillä tulee tätä kautta todennäköisesti kasvamaan merkittävästi.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ennustaa tulevaisuutta. Kymmenien vuosien mittaisia sijoituksia mietittäessä ainoa varma asia on epävarmuus. Jokainen sijoittaja pystyy kuitenkin rakentamaan salkkunsa siten, että se on mahdollisimman riskinsietokykyinen. Mielestäni salkun koostumusta tulee miettiä laajemmin kuin vain historiallisten korrelaatioiden, varianssien ja kovarianssien valossa. Perinteisen portfolioteorian mukaan kulta yleensä luokitellaan vain pieneksi mausteeksi sijoitussalkussa. Mielestäni kullan rooli on kuitenkin selvästi tätä suurempi, sillä kulta suojaa ennen kaikkea harvinaisempia, mutta järisyttävämpiä markkinaromahduksia vastaan. Mitä pidempi sijoitushorisontti, sitä todennäköisempää on, että matkan varrelle sattuu ”mustia joutsenia”. Yksikin tällainen tapahtuma voi vaikuttaa dramaattisesti lopullisiin sijoitustuottoihin. Kulta on myös siinä mielessä hyvä vakuutus, että sen arvo tuskin koskaan tulemaan nolla. Ihmiset ovat arvostaneet kultaa jo tuhansien vuosien ajan, eikä tämä arvostus hevillä katoa.

*lähteenä tässä tiedossa Detlev Schlichterin kirja Paper Money Collapse

Seuraa Twitterissä @timotikkala

Vieraile kotisivuillani: timotikkala.com