Vähän vähennyksistä

Yksinkertainen verotus on kaikkien toive, mutta verotus tuntuu muuttuvan aina vain monimutkaisemmaksi. Yksi tekijä verotuksen monimutkaisuudessa ovat erilaiset verovähennykset. Vaikka tuloverotuksen vähennykset osaltaan monimutkaistavat verotusta, ovat ne välttämättömiä.

Hyvä verojärjestelmä jakaa verotaakan oikeudenmukaisesti. Yleisesti verotusta pidetään oikeudenmukaisena, jos se ottaa huomioon veronmaksukyvyn. Tuloverotuksessa veronmaksukyky otetaan huomioon verotuksen progressiolla ja verottamalla nettotuloja. Jotta verotuksen kohteeksi saadaan nettotulot, pitää ennen verojen laskemista tuloista vähentää tulojen hankkimiseksi uhratut menot.

Palkansaajan tulonhankkimismenoista keskeisiä ovat päivittäiset matkat työpaikalle. Koska veronsaajien ei ole tarkoitus osallistua mukavuuskuluihin, matkakustannuksina hyväksytään vain välttämättömät kustannukset todellisten kustannusten sijasta. Siksi vähennys lasketaan aina julkisen kulkuneuvon halvimman taksan mukaan, jos julkinen kulkuneuvo suinkin on käytettävissä kyseiseen matkaan.

Matkakulujen selvittämisestä on vaivaa veroilmoituksen tekijälle, mutta siitä on vaivaa myös hallinnolle.

Hallinnon vaivoja on yritetty rajata määräämällä vähennykselle omavastuu. Omavastuu tietenkin rikkoo periaatetta todellisten kustannusten huomioon ottamisesta, mutta toisaalta enintään 750 euron omavastuun suuruiset matkakustannukset eivät vielä sanottavasti vaikuta työssäkäyvän henkilön veronmaksukykyyn. Vaikka omavastuu karsii suuren määrän vähennyksistä, jää vähennystä veroilmoituksellaan vaatimaan vielä satoja tuhansia kansalaisia.

Verohallinto haluaisi päästä eroon todellisten matkakustannusten selvittelystä. On ehdotettu, että työmatkat otettaisiin verotuksessa huomioon työpaikan ja asunnon välisen etäisyyden perusteella periaatteella 17 senttiä kilometriltä.

Esitykseen liittyy myös, että työntekijän asunnon ja työpaikan välisen etäisyyden selvittäisi työnantaja eikä verottaja. Tällaisessa järjestelmässä Verohallintoa rasittaisi enää sopivan tiekoneohjelman rakentaminen.

Kun hanke siirtyy virkamiehiltä politikoille, tulee heidän ratkaista, onko tärkeämpää hallinnon sujuvuus vai verotuksen oikeudenmukaisuus.

Veronmaksajain Keskusliitto kannattaa verotuksen oikeudenmukaisuutta vaikka se sitten vähän maksaisikin ja toivoo siksi nykyisen todellisiin kustannuksiin perustuvan vähennyksen säilyvän. Missään tapauksessa ei ole hyväksyttävää sälyttää palkansaajien kulkemisen seuraamista työnantajille.

Vähennyksiä on tuloverotukseen otettu myös sen vuoksi, että niillä halutaan vaikuttaa kansalaisten tapaan toimia. Tällainen vähennys on kotitalousvähennys. Se on ollut loistava ase harmaata taloutta vastaan. Lisäksi kotitalousvähennys on synnyttänyt pieniä palveluyrityksiä ja työpaikkoja. Kotitalousvähennyksen kiistattomista eduista huolimatta sekin koetaan Verohallinnossa huonoksi vähennykseksi, joka aiheuttaa hallinnollista tehottomuutta.

Kotitalousvähennyksellä on oma tärkeä tehtävänsä osana tuloverojärjestelmäämme vaikka sekin omalta osaltaan monimutkaistaa verotusta ja aiheuttaa vaivaa sekä veronmaksajille että Verohallinnolle. Nykyisessä muodossaan ja laajuudessaan sen välitön vaikutus verotuloihin on järkevässä suhteessa sen vaikutukseen harmaaseen talouteen ja työllisyyteen.

Vesa Korpela on lakiasiain johtaja Veronmaksajain Keskusliitossa