Kim/Tom Lindström
Pörssivuosi 2016 sai tyrmäävän alun, kun huonot uutiset Kiinasta aiheuttivat voimakasta hermoilua kaikkialla maailmassa. Alku oli myös yllättävä, sillä ns. tammikuuilmiö, toisin sanoen vuoden ensimmäisen kuukauden vahva pörssitunnelma, on suhteellisen harvoin pettänyt sijoittajia. Mutta voiko vielä puhua tällaisista kalenterista riippuvaisista kurssimuutoksista? Mikäli niitä todella on, voidaan täydellä syyllä puhua pörssianomaliasta, sillä kalenteriin sidottu kurssikehitys on järjenvastainen. Mikäli sijoittajat yksissä tuumin luottaisivat siihen, että pörssi vahvistuu tammikuussa, he toimisivat typerästi, elleivät aienna pörssiostoksiaan vaikkapa joulukuuhun. Näin toimimalla sijoittajat itse asiassa eliminoisivat koko tammikuun ilmiön.
Ainakin 1900-luvulla osakekursseilla oli taipumus nousta tammikuussa useammin ja enemmän kuin muina kuukausina. Tammikuun ilmiön olemassaoloa on voitu osoittaa kiistattomasti. Mielenkiintoista on myös, että tämä ilmiö on esiintynyt kaikilla kehittyneillä osakemarkkinoilla. Se ei ole siis vain joidenkin tiettyjen markkinoiden erityispiirre.
Ilmiön syitä on vaikeaa selvittää, koska ne eivät perustu rationaaliseen päätöksentekoon. Ehkä paras selitys on, että lähes kaikkien yritysten tilivuoden päättyminen joulukuussa ja myös verovuoden vaihtuminen johtavat vuodesta toiseen samankaltaiseen totuttuun käyttäytymiseen, josta näyttää olevan hankalaa irrottautua. Myös tilinpäätöstiedotteiden ja osinkopäätösten odottelu tammikuussa lisää epäilemättä kiinnostusta pörssiä ja osakesijoituksia kohtaan.
Vastaavasti tällaisten tekijöiden poissaolo syksyllä sekä myös tarve järjestellä tilinpäätöksiä tai realisoida vähennyskelpoisia myyntitappioita loppuvuonna selittävät ainakin osittain, miksi syyskuu ja aikaisemmin myös lokakuu ovat hyvin usein olleet vuoden heikoimpia kuukausia.
Luonnollisesti ulkoisten tekijöiden vaikutus kurssikehitykseen on huomattavasti voimakkaampi kuin kalenteri, joten mikään luonnonlaki tammikuun nousu ei parhaimmillaankaan voi olla. Varsinkin 2000-luvulla meillä on ollut tavallista enemmän aivan poikkeuksellisia pörssitapahtumia, esimerkiksi IT-kupla ja sen poksahdus vuosituhannen alkuvuosina, finanssikriisi 2007–2009 sekä Euroopan velkakriisi etenkin vuonna 2011.
Halusimme selvittää, onko kalenterilla vielä vaikutusta kurssikehitykseen. Rajoitimme tarkastelumme 2000-lukuun eli vuosiin 2000–2015. Näinä vuosina Helsinginpörssi laski tammikuun aikana painorajoitetun Cap-indeksin mukaan vuonna 2014, IT-kuplan jälkimaininkien vuosina 2001 ja 2003 sekä finanssikriisin yhteydessä vuosina 2008 ja 2009. Yhdentoista vuoden aikana tammikuu oli nousukuukausi. Osuus 69 prosenttia ylittää selvästi 50 prosentin rajan. Lisäksi tammikuun laskut osuivat yleensä pörssitunnelmaltaan poikkeuksellisen synkkiin vuosiin.
Myös helmikuussa nousua esiintyi 11 vuotena 16:sta. Hämmentävää kylläkin näin oli myös lokakuussa ja marraskuussa. Ajanjaksolla maaliskuu–kesäkuu nousuvuosia oli paljon vähemmän, 7 (maaliskuu), 6 (huhtikuu), 7 (toukokuu) ja vain 4 (kesäkuu). Ainakin tätä taustaa vasten sanonnalta “Sell in May and Go Away” ei näytä puuttuvan katetta. Tosin ongelmaksi jää, milloin kannattaa palata markkinoille ja miten tilkitä salkun verovuotoja, mikäli liian usein realisoi voittoja.
Heinä–syyskuussa pörssi oli nouseva 8, 9 ja 8 tapauksessa. Myös joulukuussa nousu- ja laskuvuosia oli yhtä monta eli kahdeksan kumpaakin.
Sanotaan, että pörssin nousuvuosina myös tammikuu on nouseva ja päin vastoin, toisin sanoen tammikuun tunnelma ennustaisi koko vuoden tunnelman pörssissä. 2000-luvulla tammikuun ja koko vuoden indeksimuutoksen etumerkki oli sama 10 tapauksessa 16:sta. Osumatarkkuus oli siis 62,5 prosenttia.
2000-luvulla on ollut niin monta poikkeuksellisia kausia ylisuurine kurssimuutoksineen ylös- tai alaspäin, että kurssimuutosten aritmeettinen keskiarvo väkisinkin vääristyy. Esimerkiksi lokakuussa 2001 kirjattiin koko 2000-luvun toiseksi kovin kuukausinousu, 14,7 prosenttia. Vielä hurjempi oli huhtikuun 2009 pörssinousu, peräti 22,9 prosenttia. Tosin vertailukohtana oli finanssikriisin aiheuttama luonnottoman alhainen pohja maaliskuussa 2009, joten yksittäisten osakkeiden kovia nousuprosentteja ei tarvitse ihmetellä. Finanssikriisi ja ehkä erityisesti Lehman Brothersin kuolinkamppailu olivat myös syynä vuoden 2008 kurssiromahduksiin syyskuussa ja lokakuussa, 15,8 prosenttia ja 12,5 prosenttia.
Jos käytämme vuosien 2000–2015 kuukausittaisten kurssimuutosten mediaaneja eli keskimmäisiä arvoja, kuva ei olennaisesti muutu. Neljä kuukautta, tammikuu, helmikuu ja hieman yllättäen lokakuu ja marraskuu ovat olleet muita kuukausia selvästi parempia sijoittajan kannalta. Keskenään ne ovat olleet suurin piirtein yhtä hyviä. Huonoin kuukausi on myös näin mitattuna ollut kesäkuu, mutta myös maaliskuussa ja toukokuussa kurssit ovat olleet selvästi laskuvoittoisia alkuvuoden hyvän kauden jälkeen.
Kovin lopullisia johtopäätöksiä ei voi tehdä kalenterin vaikutuksesta kursseihin, sillä osa muutoksista menee varmaan satunnaisvaihtelujen piikkiin ja lisäksi 2000-lukuun sisältyy liian paljon markkinahäiriöitä. Uskomme kuitenkin, että tammikuun ilmiön merkitys on aiempaan verrattuna vähentynyt. Ainoaksi neuvoksi jää, ettei kannata luottaa liikaa kalenteriin. Mieluummin kannattaa pyrkiä tavanomaisten yritysanalyysien ja tunnuslukujen avulla löytää väärin hinnoiteltuja osakkeita omien sijoituspäätöstensä pohjaksi. On lohdullista tietää, että useimmat osakkeet ovat aina ali- tai yliarvostettuja, muutenhan rajut kurssimuutokset eivät olisi mahdollisia!
Kim Lindström
