Tukiostoja ja pankkiunioneita

EKP:n pääjohtaja Mario Draghi ilmoitti kesällä, että pankki on valmis tekemään kaikkensa estääkseen euroa hajoamasta. Aluksi sijoittajat joutuivat vain luottamaan Draghin sanaan, mutta syksyyn mennessä selvisi, että pankki oli valmis ostaamaan rajattomasti valtionvelkakirjoja toissijaisilta markkinoilta. Poliitikot ovat sen sijaan työskennelleet euroalueella vallitsevan pankkikriisin ratkaisujen parissa. Poliitikkojen mukaan pankkiunioni on ratkaisu ongelmiin, mutta yksityiskohdat sekä kuka maksaa lystin ovat yhä avoinna.

Kriisimaiden korot alkoivat kesällä jälleen lähentyä kestämätöntä tasoa. Draghin ilmoitus rauhoitti tilannetta ja korot alkoivat laskea. Korot jatkoivat laskuaan entisestään EKP:n ilmoittaessa, että se alkaa ostaa kriisimaiden valtionvelkakirjoja markkinoilta. Ostoilla EKP painaa korkoja alas ja helpottaa maiden rahoituksen saatavuutta markkinoilta. EKP ostaa pääasiallisesti valtionlainoja, joiden maturiteetti on 1—3 vuotta, eikä ostoilla ole ylärajaa.

Parhaassa tapauksessa EKP:n kriisimaiden valtionvelkakirjojen tukiostot voivat osoittautua loistavaksi kaupaksi. Maat pääsevät jaloilleen, markkinat rauhoittuvat, korot laskevat ja EKP tekee mukavia voittoja ostamillaan velkakirjoilla. Pelkäämme kuitenkin, että ostot on vain kallis tapa tukea kansainvälisiä sijoittajia. Suuri osa EKP:n ja muiden euromaiden kriisimaille antamasta avusta on valunut korkojen ja lyhennysten maksuun sekä ongelmaluottojen pois ostamiseen pankeilta ja muilta kansainvälisiltä sijoittajilta.

Toivomme, että EKP pitää kiinni hintavakaudesta ja euromaat pitävät kiinni budjettikurista. Italia on masentava esimerkki siitä miten voi käydä. 1970-luvulla Italian keskuspankki alkoi painaa suuria määriä liiroja ostaakseen valtion velkakirjoja. Siitä seurasi, että liiran arvo romahti samalla kun inflaatio ja julkiset menot alkoivat kasvaa. Lopputuloksena oli, että Italian velkaantuneisuus oli korkeampi operaation jälkeen kuin ennen sitä.

Tukiostojen myönteisenä puolena voi pitää, että epävarmuus ja spekulaatiot kriisimaiden ympärillä laskevat niin kauan kuin sijoittajat luottavat EKP:hen ja sen resurseihin ratkaista ongelmat. Spekulaatiot voivat olla haitallisia. Ne aiheuttavat hermostuneisuutta ja epävarmuutta, mutta ne eivät onnistu kääntämään suuntaa. Kun hermostuneisuus ja epävarmuustekijät pienenevät, on sillä myönteinen vaikutus myös osakemarkkinoihin.

Poliitikkojen ratkaisu pankkikriisiin on perustaa pankkiunioni. Emme vielä tiedä tarkalleen miltä pankkiunioni tulee näyttämään ja mitkä sen tehtävät tulevat olemaan, mutta luultavasti sana tarkoittaa yhteistä pankkivalvontaa ja talletussuojajärjestelmää sekä että unioni ottaa hoitaakseen pankit, jotka eivät selviä pääomavaatimuksista. Pankkiunioni on jakanut mielipiteitä niin poliitikkojen kesken kuin rahoitusmarkkinoilla. Me suhtaudumme pääasiallisesti myönteisesti unioniin, koska se vaikuttaa keskeiseen kytkentään valtoiden ja pankkien välillä vallitsevassa velka- ja pankkikriisissä.

Esimerkiksi Irlannin velkaantuneisuusaste oli erittäin matala ennen finanssikriisiä, mutta kun maan pankit kaatuivat valtion syliin velkaantui Irlanti korviaan myöten. Irlannin oli tehtävä budjettileikkauksia, joilla oli kielteinen vaikutus talouteen ja pitkittivät kriisiä. Jos esimerkiksi EKP olisi ottanut irlantilaiset pankit haltuunsa olisi Irlanti välttynyt negatiiviselta kierteeltä johon maa joutui. Kriisin kokonaiskustannukset olisivat luultavasti olleet myös huomattavasti alhaisemmat.

Kuka vastaa pankkiunionin kustannuksista tulee olemaan yksi suurista ongelmista, joka aiheuttaa vielä vaikeita neuvotteluja EU-maiden välillä. Uskomme joka tapauksessa, että maat jotka ovat hoitaneet asiansa hyvin joutuvat maksamaan suhteellisesti suuremman osuuden laskusta kuin kriisimaat. Ympäri Eurooppaa löytyy poliitikkoja, joiden mielestä muun muassa Kreikan pitäisi erota eurosta ja Espanjan sekä Italian tulisi hoitaa omat pankkinsa. Mielestämme on vain toiveunta, että tämä voisi toimia. Finanssikriisin alkaessa toden teolla vuonna 2008 Suomen valtion budjetti oli ylijäämäinen ja valtionvelka laski. Tästä huolimatta bruttokansantuotteemme romahti kahdeksalla prosentilla. Tämä osoittaa että muiden maiden ongelmat ovat myös meidän ongelmiamme. Olemme niin ikään nähneet, että yllättävän pienet pankit voivat saada koko rahoitusjärjestelmän horjumaan.

Tom Lindström

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

TT1 Lokakuu, 2012Mikään muu ei tietystikään ole varmaan kuin se, että “Jykää” ja Juttaa tullaan viemään noissa pankkiunionineuvotteluissa kuin litran mittaa. EKP:n pitäisi saada painettua ainakin Italian pitkät korot reilusti alle viiden prosentin tukiostoilla, jotta maa voisi pidemmässä juoksussa pärjätä. Pidän tätä aika mahdottomana, kun katsoo miten Italialla tulee seuraavat vuodet menemään. Espanjaa en pidä mahdottomana hoidettavana, mutta halvaksi sekään ei tule. Oli miten oli niin veronmaksajille tulee lasku ihan satavarmasti tästä pelleilystä, jos Suomi haluaa jatkaa tuon pohjattoman kaivon ylläpitoa.
 
lauri2 Lokakuu, 2012miksi pankkiunioni toimisi, jos edes yksinkertaisia sovittuja sääntöjä euro-valtioiden välillä ei ole saatu toimimaan. pankkiunionihan on huomattavasti komplisoidumpi härdelli kuin aikaisemmat yritykset. miksi vain yhteistä valvontaa ei voitaisi lisätä?
 
Kim/Tom Lindström10 Lokakuu, 2012

Hei,

Kuulisin mielelläni millä perusteella sinusta Espanja on pelastettavissa, kun taas pidät Italiaa mahdottomana. Minä en osaa sanoa kumpi maista olisi helpompi pelastaa, mutta minusta tuntuu, että Italian selviytymismahdollisuudet ovat paremmat kuin Espanjan. Finanssikriisin alkaessa kuvittelin, että Espanja olisi ollut maa johon kriisi kohdistuu ensimmäisenä Euroopassa suuren asuntokuplan vuoksi. Jälkikäteen tiedämme, ettei näin käynyt.

Italian valtionvelka on suurempi kuin Espanjan, mutta minusta ongelmaa pitää tarkastella koko kansakunnan velkaantumisen näkökulmasta. Eihän Irlannin valtionvelkakaan ollut suuri, mutta koko maan velkaantuneisuus oli erittäin suuri suuren pankkisektorin vuoksi. Pankkien kaatuessa pankkien velat muuttuivat valtion ongelmaksi ja Irlannin valtionvelka kasvoi suhteettoman suureksi BKT:hen nähden. Suurin ero Italian ja Espanjan velkatilanteella on, että italialaiset ovat itse suuremmassa määrin myös velkojia omista veloistaan, joten maan ajautuessa maksukyvyttömäksi velka on enemmän italialaisten ongelma kuin kansainvälisten sijoittajien.

Minun tietääkseni italialaisten kaikista veloista 1882 miljardia euroa on ulkomaisten sijoittajien käsissä, kun vastaava luku Espanjan osalta on 1789 miljardia euroa. Eroa on vajaat 100 miljardia, joka tuskin tekee Italiaa mahdottomaksi pelastettavaksi. Italian poliittinen riski on ehkä suurempi kuin Espanjan, mutta Espanjan alijäämätavoite on 6,3 prosenttia BKT:stä, mikä on 2,5-kertainen Italiaan nähden. Tavoiteen saavuttamista vaikeuttaa Espanjan 25 prosentin työttömyys, joka on kaksinkertainen Italian työttömyyteen nähden.

Olisin mieluummin nähnyt, että pelastuspaketit olisi käytetty rahoitussektorin vakauttamiseen, minne rahat tosiasiassa ovat kuitenkin päätyneet, maiden pelastamisen sijaan. Uskon, että se olisi ollut pitkällä aikavälillä tehokkaampi ja halvempi vaihtoehto. Pankkia pelastettaessa täytyy miettiä kumpi on halvempi vaihtoehto, pankin pelastaminen vai sen päästäminen konkurssiin. Jos antaisimme espanjalaisten tai italialaisten pankkien kaatua, olisi varmaa, että niin Saksan kuin Ranskankin pankkisektorit olisivat suurissa ongelmissa ja olisi vain ajan kysymys ennen kuin finanssisektori alkaisi heilua meilläkin. Paniikki tulisi luultavasti kokonaisuudessa maksamaan monta kertaa enemmän kuin pankkien kaikki yhteenlasketut velat.

Terveisin, Tom

TT10 Lokakuu, 2012Sinne rahoitussektorille niitä rahoja olisi pitänytkin pistää, mutta ainoastaan elinkelpoisten pankkien hoitamiseen. Nyt niitä rahoja on kulkenut sinne missä niistä ei ole mitään hyötyä ajan pelaamisen lisäksi. Monta pankkia Euroopassa on mennyt konkurssiin vuoden 2008 jälkeen? Jos vertaa pohjois-amerikkaan niin kyse on ihan eri luvuista. Tässä on käytetty nyt jumalattomat summat rahaa ilman mitään todellista hyötyä eikä reaalitalous pyöri juuri minnekään ilman lisävelkaantumista. Toisin sanoen katastrofia on vain siirretty ja kasvatettu.Oma näkemykseni on se, että ensimmäinen apua pyytävä maa noista kahdesta pystytään pelastamaan. Espanja on selkeästi lähempänä sitä hetkeä. kuin Italia ja se on se suurin syy.

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit