TeliaSonera on mainettaan parempi yhtiö

TeliaSoneran mukana kulkee sitkeä maine katastrofaalisiksi osoittautuneista UMTS-kaupoista ja taannoisesta paljastuskirjasta. Myös yhtiön asiakaspalvelun laatu on kyseenalaistettu, kun puhelimessa jonotusaika on vain jatkunut ja jatkunut. Lisäksi etenkin Suomessa TeliaSonerasta on syntynyt mielikuva ahkerana yt-neuvottelijana. Myös viimeaikainen toimitusjohtajan vaihdos ja lahjusepäilyt ovat heittäneet ikävän varjon yhtiön ylle. Jonkinlaisen reliikin maine valtionyhtiönäkin lienee liitettävissä yhä TeliaSoneraan. Tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti sitä, miksi teleoperaattori saattaisi kuitenkin olla hyvä sijoituskohde.

Vuonna 2014 TeliaSonera harjoittaa liiketoimintaa usealla maantieteellisellä alueella, yleensä markkinajohtajan asemasta maailmaa katsellen. Konsernilla on tytäryhtiöitä Pohjoismaissa, Baltian maissa, Euraasiassa ja Espanjassa sekä osakkuusyhtiöitä Venäjällä, Turkissa ja Latviassa. TeliaSoneran tavoitteena on olla kaikilla markkinoillaan johtavan toimijan asemassa.

Ruotsissa TeliaSonera on markkinaykkönen matkaviestinnässä, laajakaistassa ja kiinteässä puhelimessa. Yhtiön markkinaosuus vaihtelee tuotekategoriasta riippuen 39–62 prosentin välimaastossa. Kaiken kaikkiaan yhtiö on kotimarkkinoillaan erinomaisen vahva.

Suomessa konserni on 34 prosentin markkinaosuudellaan markkinakakkonen matkaviestinnässä. Kakkossijaan on tyytyminen myös laajakaistassa, kiinteässä puheessa ja TV:ssä, joissa yhtiön markkinaosuudet vaihtelevat 21–31 prosentin haarukassa. Kokonaisuutena on ilmeistä, että vertailuyhtiö Elisa on vetänyt viime vuosina pisimmän korren miltei joka osa-alueella Suomessa. Optimisti kuitenkin sanoisi, että TeliaSoneralla on tuoreiden johtajavaihdostensa myötä mahdollisuus ainoastaan kohentaa asemiaan Suomessa.

Norjassa TeliaSonera toimii NetCom ja Chess -tavaramerkkien kautta. Yhtiö on matkaviestinnässä markkinakakkonen 23 prosentin osuudellaan. Tanskassa TeliaSoneran markkina-asema on pohjoismaisessa mittakaavassa heikoin, sillä yhtiö pitää matkaviestinnässä kolmossijaa 18 prosentin siivulla markkinoista. Laajakaistassa yhtiö on Tanskassa vasta markkinaviitonen vain 5 prosentin osuudellaan. Hiipumaisillaan olevassa kiinteässä puhelimessa yhtiö on 7 prosentin markkinaosuudellaan yhä Tanskan toiseksi suurin.

Liettuassa TeliaSonera on läsnä Omnitel, TEO ja Ezys -brändeillä. Latviassa konsernin tavaramerkit ovat LMT Okarte ja Amigo. Molemmissa maissa ja kaikissa tuoteryhmissä TeliaSonera on markkinajohtaja. Virossa konserni on markkinaykkönen EMT, Elion ja Diil -merkeillään kaikissa muissa kategorioissa paitsi TV:ssä, jossa yhtiöllä on siinäkin kakkossija 35 prosentin markkinaosuudella. Kokonaisuutena TeliaSonera hallitsee Baltian matkaviestinmarkkinoista noin 40 prosenttia ja laajakaistabisneksestä jopa 50 prosenttia.

Yritysjärjestelyillä aikoinaan Espanjaan laajentunut TeliaSonera omistaa Yoigo-tavaramerkin, joka on ollut jo vuosikausia kannattavuusvaikeuksissa aurinkorannikolla. Odotettavissa on, että Yoigo tekee itse yrityshankinnan kasvattaakseen liiketoimintansa kokoluokkaa, tai vaihtoehtoisesti toiminto päätyy TeliaSoneran myyntilistalle. Nykyisellään näyttää siltä, että Yoigo on aivan liian pieni peluri vastaamaan isompien asettamaan kilpailuhaasteeseen – tällä hetkellä TeliaSonera on Espanjassa markkinanelonen, mutta vain 7 prosentin markkinaosuudella.

TeliaSoneralla on myös todellisia kasvumarkkinoita liiketoimintapaletissaan, sillä yhtiö on markkinajohtaja Kazakstanissa, Azerbaidzanissa, Tadzikistanissa ja Nepalissa. Markkinoiden kakkossijaa konserni hallitsee Uzbekistanissa, Georgiassa ja Moldovassa. Kehittyvästä markkina-alueesta riippuen TeliaSoneran markkinaosuus vaihtelee 35–56 prosentin välimaastossa. Muutaman vuoden tähtäimellä on todennäköistä, että mainittujen markkinoiden kasvu tulee kompensoimaan TeliaSoneran liiketoiminnan vaisun kasvukehityksen Pohjoismaissa.

Kuin kirsikoiksi kakun päälle TeliaSoneralla on myös osakkuusyhtiöt Venäjällä ja Turkissa – maissa, jotka eivät ole olleet kaikista helpoimpia muiden osakkeenomistajien kanssa harjoitettavan yhteistyön näkökulmasta tarkasteltuna.

Esimerkiksi Turkcellista TeliaSonera saa tällä hetkellä tulosta, mutta ei kassavirtaa. Toisin sanoen yhtiö omistaa 38 prosentin osuuden erittäin kannattavasta ja kasvukykyisestä turkkilaisesta teleoperaattorista, jolla on hallussaan yli puolet Turkin markkinoista. Ongelmana on, että tämä tulos on jäänyt jo usean vuoden ajan Turkcellin kassaan, koska riitautuneet osakkeenomistajat eivät ole kyenneet päättämään yhdessä osingonjaosta. Soppaan liittyy osin riitelyä koko yhtiön tulevaisuudesta ja omistajuudesta. Tällä hetkellä ei näytä siltä, että Turkista alkaisi tulla rahaa, mutta se on kuitenkin hyvä optio.

Venäjällä asiat ovat sentään aavistuksen verran paremmassa jamassa TeliaSoneran osakkuusyhtiö MegaFonissa, josta konserni omistaa 25,2 prosenttia. MegaFon on Venäjällä markkinakakkonen 28 prosentin siivullaan. Sekä Venäjällä että Turkissa TeliaSoneralla on alle puolet yhtiöiden omistuksista, joten ongelmia voitaneen odottaa ilmenevän myös tulevaisuudessa kohtuullisessa määrin.

Lähtökohtaisesti jokaisen potentiaalisen ostokohteen todellista arvoa tulee haarukoida suoraan yhtiökohtaisista tekijöistä, kuten osingon, myynnin ja tuloksellisuuden kasvusta käsin. Tällä tarkoitan, että yhtiön todellisen arvon ei pitäisi pitkällä aikavälillä olla riippuvainen verrokkiyhtiöiden markkinahinnoittelusta, vaan lähinnä yhtiökohtaisesta ansaintakyvystä ja voitonjakopotentiaalista. Yhtiö ja sen osake ovat sitä arvokkaampia, mitä enemmän voittoa voidaan jakaa osinkoina ulos. Tässä analyysissä pörssiä tai verrokkiyhtiöitä ei välttämättä tarvita laisinkaan, koska yhtiön arvonmääritys tehdään suoraan liiketoiminnasta käsin. Tarkastelun periaatteet ovat näin ollen kuvaillussa tilanteessa samat yksityisellä ja pörssilistatulla osakeyhtiöllä.

Silti on mielenkiintoista tarkastella ainakin viihdearvon tasolla, miten TeliaSoneran ja suomalaisen verrokkiyhtiö Elisan osakekurssit erkanivat toisistaan puoli vuotta sitten: Teliasonera kääntyi tuntuvaan laskuun, ja samanaikaisesti Elisa jatkoi nousuaan. Viimeisten kahden vuoden aikana TeliaSoneran osake on tuottanut 11 prosenttia. Huomionarvoista on, että tuotto on kuitenkin yli 30 prosenttia heikompi kuin Elisalla, kuten seuraavasta grafiikasta ilmenee.

tlvrtelisa

TeliaSoneran kurssikehitys suhteutettuna Elisan kurssikehitykseen (viimeiset 24 kk)

TeliaSonera on linjannut jakavansa tavanomaisina osinkoina vähintään 50 prosenttia emoyhtiön omistajille kuuluvasta tuloksesta. Julkisen linjauksen mukaan taseen ylimääräinen pääoma palautetaan osakkeenomistajille hallituksen otettua huomioon yhtiön käteisvarat, kassavirtaennusteet ja keskipitkän aikavälin investointisuunnitelmat sekä tilanteen pääomamarkkinoilla.

Käytännössä TeliaSonera on jakanut viime vuosina osinkoina selvästi yli puolet nettotuloksestaan. Vastoin yleisiä ennakkoluuloja TeliaSoneran osakekohtainen voitonjako on moninkertaistunut reilun kymmenen vuoden ajanjaksolla seuraavan grafiikan osoittamalla tavalla.

teliasoneraosinko

TeliaSoneran osakekohtainen osinko 2003–2014 (vuosiosinkoa SEK per osake)*

Teliasoneran osinko ei ole laskenut kertaakaan yli kymmeneen vuoteen. Defensiivinen osake seitsemän prosentin osinkotuotolla kuulostaa hyvältä. Bisnes on erittäin vakaata, suhdannekestävää, melko ymmärrettävää ja laajan maantieteellisen hajautuksen johdosta tasaisesti osingonmaksukykyä luovaa. Kasvua ei ole näköpiirissä, mutta Turkcell-kuvio tekee TeliaSonerasta ”bond with warrants”-tyyppisen sijoituskohteen.

Bondin TeliaSonerasta tekee vakaaksi osoittautunut osingonmaksuhistoria ja kyky maksaa nykykurssilleen verrattain korkeaa, 6–7 prosentin haarukkaan asettuvaa efektiivistä osinkotuottoa. Tämä osinko on sijoituksen eräänlainen pohjatuotto, jonka sijoittaja saa kurssiliikkeistä riippumatta ja niistä huolimatta. Tietynlaiseksi kasvuoptioksi tai warrantiksi voidaan katsoa Turkcell-kuvio, joka suotuisalla tavalla ratketessaan kohentaisi tuntuvasti TeliaSoneran osingonmaksupotentiaalia.

Optimistisessa skenaariossa sijoittaja voisi saada jo muutaman vuoden kuluttua 10 prosentin osinkovirran nykyhetken hankintahinnalleen – ja koska tällainen efektiivinen osinkotuotto olisi kovin epätodennäköinen, olisi todennäköisesti myös teleoperaattorin osakekurssi hilautunut nykytasolta parilla eurolla ylöspäin osaketta kohden.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa TeliaSoneran osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

* Vuoden 2006 osingon ohella maksettiin myös lisäosinkoa 2,25 SEK per osake. Vuoden 2007 osingon ohella maksettiin myös lisäosinkoa 4,50 SEK per osake. Vuoden 2008 osingon ohella maksettiin myös lisäosinkoa 2,20 SEK per osake.

 

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
1 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
22.06.2014 21:43

Hyvää settiä taas kerran!
Ennen kuin pistää ropojaan teleoperaattoriin kannattaa ottaa selvää mistä voitot tulevat. Perinteisesti alan yhtiöillä yli 90 pinnaa voitoista tulee perinteisistä puheluista ja tekstareista, data-puoli on bisneksenä aika +- nolla. Perinteisellä puolella on vaara siirtyä yhä suuremmissa määrin dataverkkoon, jolloin ansaintamalli täytyy miettiä uusiksi. Erona toki esim. sanomalehtiin on se, että operaattorit ovat netin portinvartijoita, mikä mahdollistaa kaikenlaista lypsämistä. Jonkinlaista riskiä kuitenkin löisin kaikille teleoperaattoreille, eikä omasta pikkusalkusta noita enää suoraan löydy.