Sijoitustappiot

Kun minun exit näistä kuvioista lähenee, on aika miettiä tärkeintä aihetta, josta voisi kirjoittaa. Jotenkin tuntuu siltä, että monet asiat viimeisten vuosien varrella alkoivat olemaan saman asian toistamista. Voisinkin taas kertoa kuinka Euroopassa markkinoiden ohjaaminen eivät ole pelastaneet taloutta ja taantumalta ei olla vältytty, vaikka tukipaketteja näin perusteltiin. Ehkäpä voisin kertoa kuinka Kiina on edelleenkin maailman huonoin sijoituskohde. Jos asiaa hieman mietin ja katson sijoitusuraani taaksepäin, voin nopeasti todeta, että minun on kirjoitettava sijoitustappioista ja niiden realisoimisesta, koska niiden oppiminen on ollut tärkein suorituskykyyni vaikuttanut tekijä.

Muistan sen ajan, kun ensimmäistä kertaa aloin sijoittamaan pörssiosakkeisiin. Olettamani oli se, että koska minulla oli koulutus alalta, minä osaan jotain ja tämän pitäisi välittömästi näkyä suorituksissa. Sijoittaessani valitsin kourallisen osakkeita ja niiden valahtaessa tappiolle tuska oli mieletön, mikä varmasti johtui myös suuresta ristiriidasta minun käsityksieni ja todellisuuden välillä. Tappiollisten osakkeiden tapauksessa hain jonkinlaista hyväksyntää keskustelupalstoilta ja yritin saada kääsiini, mitä tahansa informaatiota, mikä tukisi alkuperäisiä käsityksiäni. Tilanne oli paradoksaalinen, koska samaan aikaan minulla oli ylioptimistinen käsitys omista taidoistani, mutta silti hain hyväksyntää muiden kirjoituksista. Vuodet 2004-2006 olivat jokseenkin tällaista aikaa. Minulla ei ollut tarpeeksi tietotaitoa, vaikka näin luulin, mutta pahinta oli se kuilu omien käsitysten ja todellisuuden välillä.

Vuoden 2007 aikana opin enemmän itsekuria ja onnistuin holdaamaan joitakin osakkeita. Samoihin aikoihin ilmaantuivat huolet mahdollisesta kurssikäänteestä ja osakkeiden nousu oli jatkunut harvinaisen pitkään. Osakemarkkinoiden käänteeseen uskovia ei ollut liiaan montaa, mutta yksi aiheesta kirjoittanut näihin aikohin oli Juha Vahe. Näin hänen bloginsa jossain vaiheessa nopeasti, mutta en kiinnittänyt siihen suurta huomiota, vaikka minun olisi pitänyt. Talven 2007-2008 keskustelu mediassa jatkui. Jotkut uskoivat jopa pörssikurssien laskuun, kun taas moni kotimainen konkarisijoittaja kehui osakkeita halvoiksi. Samaan aikaan olin työskennellyt yliopistolla jo jonkin aikaa ja tehnyt väitöskirjaa hedgerahastoista.  Säästöjäkin oli jo kertynyt.

Vertailin kommentteja ja kiinnitin huomiota erään sijoituskonkarin näkemyksiin siitä, kuinka osakkeet ovat halpoja ja hänen mukaansa hedgerahastot ja lyhyeksi myyjät vain manipuloivat markkinoita. Tätä sitten oli kaikki sijoituslehdet täynnä vuonna 2008. Minä itse yhdistin positiivisen markkinanäkemyksen perusteettomaan faktaan, joten myin osakkeeni tappiolla ja laitoin rahat silloin määräaikaiselle tilille, jonka tuotto oli 5-6 % per vuosi. Otin myös yhteyttä moniin taloustoimittajiin ja esitin, miksi tiedän asiasta jotain, mutta kukaan heistä ei ollut kiinnostunut. Omat varhaiset säästöni kuitenkin pelastuivat vuoden 2008 suurelta pörssiromahdukselta.

Kun katson taaksepäin sijoitusuraani ja oppimista sijoittamaan omalla rahalla, tappioiden käsitteleminen ja niiden realisoiminen on näytellyt varmisti tärkeintä osaa. Jokainen kerta, kun olen realisoinut tappiot, olen ottanut riskin siitä, että olen jäänyt markkinoilta pois, mutta jokainen näistä kerroista on johtanut tiettyyn kehitysaskeleen. Kun sijoittaja alkaa myymään sijoituksia tappiolla, tappiot tietysti koskevat, mutta jokainen näistä kerroista pakottaa sijoittajan analysoimaan syitä ja omia heikkouksiaan, jotka johtivat tappioihin. Tämä itsetutkiskelu lopulta johtaa parantuneeseen suorituskykyyn, kun tappioihin liittyvät syyt ja niitä edeltäneet tunteet jäävät takaraivoon ja koettu tuska lopulta johtaa ennakoivaan varovaisuuteen. Tappioista oppiminen johtaa käyttäytymiseen, mikä on varmasti suurelta osin tiedostamatonta.

Toisaalta tappioita tulee aina olemaan, koska uusia sijoitusstrategioita pitää eksperimentoida, mikä ei aina heti ole tuottavaa. Omaan sijoittamisen uraani liittyen voin löytää noin 5 kertaa, jolloin olen tehnyt totaalisen tappioiden realisoimisen, mikä on johtanut lopulta vain virheistä oppimiseen.

Tuen hakeminen huonoja sijoituksia varten vain haittaa yksittäisen sijoittajan kehittymistä. Markkinoiden laskiessa haetaan kaveria, jolla on samanlaiset näkemykset ja etsitään syyllisiä laskulle. Kun kurssit ovat lopulta laskeneet kaksi vuotta ja taantuma on kaikille selvä, sijoitetaan “pitkällä tähtäimellä” ja haetaan Buffettia keveriksi. Yllä mainittu konkarisijoittaja, joka syytti hedgerahastoja vuoden 2008 laskun aikana, esitti kirjassaan X vuoden ja xx kuukauden sopivaa periodia käyttäen, että kyllä  osakkeet tuottavat pitkällä tähtäimellä hyvin, mutta hedgerahastoja ei enää koskaan käsitelty.

Ajallinen kysymys on tällä hetkellä se, että tuntuvatko sijoitustappiot kohdallani yhä? Vastaus on kyllä!

Toiminnan luonne on tietysti muuttunut, kun käyttää algoritmeja ja tekee tuhansia kauppoja vuodessa, mutta itselläni tappioiden realisoiminen liittyy tiettyyn strategiaan ja tai näkemyksiin liittyvien tappioiden realisoimiseen. Hyvänä esimerkkinä otin keväällä positioita kultaan liittyen (kts. kirjoitus).  Kyseisten osakkeiden ottaminen osaksi strategiaa oli virhe ja en saanut niihin mitään otetta, mutta mainitut CEF-ETF parit tuottivat rahaa. Huhtikuun lopulla olin saavuttanut kuukaudelle nollatuoton ja oli selvää, portolion suorityskyky oli huonompi. Yksi iltapäivä olin salilla ja kun luin negatiivisen uutisen yhdestä long-positiosta, suljin tappiolliset positiot saman tien kännykkääni käyttäen. Sijoitusten suhteen en käytä mitään tiettyä tuottoa rajana tappioiden realisoimiselle, mutta olen huomannut käyttäväni kolmea seuraavaa kriteeriä:

1) Tappiollisten positioiden vaikutus salkun suorituskykyyn. Tämä kriteeri on tärkeä, kun huomioin, että rahoille saattaa olla jotain käyttöä muutaman vuoden päästä ja haluat suojata varallisuuttasi.

2) Oman näkemyksen kumuova vastakkainen kova informaatio. En tunaroi enempää, kun Herra Markkina kertoo, että olen väärässä.

3) Tapahtuu jotain, mitä et “hallitse” tai on uutta. Herra Markkinaan pitää suhtautua kunnioittaen. Joidenkin arvopapereiden “oireilu” saattaa kieliä jostakin isommasta ongelmasta.

Sijoitustappioihin liittyvin mielenkiintoisin asia ei mielestäni edes välttämättä liity pörssiin vaan siihen, että 10 vuoden tappioiden realisoimisen jälkeen, sijoitustoiminnasta opittu käyttäytyminen on siirtynyt muuhun käyttäytymiseen, mikä ei liity sijoittamiseen. Esimerkiksi jonkin tavaran rikkoutuminen tai muu menetys ottavat myöhemmin päähän, mutta menetyksinä ne tuntuvat paljon pienemmiltä. Esimerkkinä kuvassa olleen MacBookin päälle kaadoin aamulla mustikkamehut ja siinä ei ollut kyse rahasta vaan monesta valokuvasta ja dokumentista, jotka siinä sitten samalla tuhoutuivat. Asian ymmärrettyäni pysähdyin hetkeksi miettimään, että mitä tämä kaikki minulle tarkoittaa… Jos sijoittaminen on näin vaikuttanut, myös muuhun käyttäytymiseeni, voiko se olla hyvä asia? En tiedä.

Julkisuudessa luotu kuva kylmähermoisista konkarisijoittajista ei voi olla totta. He eivät osaa realisoida tappioita, mutta he tuntevat saman huonoihin sijoituspäätöksiin liittyvän tuskan, minkä huomaat esim. siitä kuinka he eivät enää kykene menemään Nokian yhtiökokouksiin. He saattavat tuntea huonoihin sijoituksiin liittyvän tuskan ehkä voimakkaampana kuin toiset, jotka ovat oppineet hyväksymään epäonnistuneet sijoitukset.

Tosiasiassa kukaan sijoittaja ei ole kylmähermoinen, koska jopa käärmeet ja koiratkin stressaantuvat. Asian dramaattisin puoli on se, että sijoittamiseen liittyvä toiminta ei edes ole se, että sijoittaja saattaa panikoida, sijoittaminen on tosiasiassa henkiseen hyvinvointiin vaikuttava tekijä, mitä ei pysty sulkemaan samalla, kun laittaa läppärin kiinni. Ei ihmiset yksinkertaisesti voi toimia niin, että 100 000 euron pudotuksen jälkeen ollaan kylmähermoisia, kun samalla rahalla olisi voinut maksaa asuntolainat jne. Tämä koskee kaikkia, mutta kaiketi ero liittyy siihen, että kuinka jokainen asiaa käsittelee.

/Jarkko Peltomäki

Vieraskynä
Vieraskynä
vieraileva kirjoittaja

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
7 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
25.06.2013 13:14

Mitä tarkalleen tarkoitat “exitillä näistä kuvioista”?

Nimetön
Nimetön
25.06.2013 13:22

Tarkoitan siis, että en enää aio ottaa kantaa näihin asioihin ja olen lopettamassa sijoitusjuttujen kirjoittamisen, kuten toukokuussa kirjoitin. Viimeinen juttu tulee perjantaina.

Nimetön
Nimetön
25.06.2013 14:30

Kultaan osoittava linkki ei toimi. minne sen pitäisi osoittaa?

Nimetön
Nimetön
25.06.2013 17:48

Omista virheistä oppiminen kantapään kautta on sitä mieleenpainuvinta opetusta.

Olin itse kuvitellut osaavani myydä riittävän vauhdikkaasti. Laskin viikko sitten muutaman viime vuoden yksittäisten sijoituserien tuotot. Kylmästä datasta näkyi kiistämättömästi, että epäonnistuneiden sijoitusten pitoaika oli 50 prosenttia onnistuneita pidempi ja erityisen pahasti epäonnistuneiden tuplasti pidempi:)

Nimetön
Nimetön
25.06.2013 19:04

Heikki,

Kiitokset asian huomaamisesta. Linkki on nyt korjattu.

Nimetön
Nimetön
25.06.2013 19:07

Arvosijoittaja,

Näin se valitettavasti on. Itse olen tehnyt myös samanlaista analyysiä omista kaupoistani. Yksittäisten kauppojen tuottojakauman korjaaminen on yllättävän vaikeaa.

Nimetön
Nimetön
25.06.2013 23:50

Ei se pudotus kullalle ollutkaan hetkellinen….Melko hätäisesti myit pois.Tai aloitit.