Kim/Tom Lindström
Nouriel Roubini, joka tuli tunnetuksi tuomionpäivän ennustuksistaan finanssikriisin aikoihin, on puhunut sen puolesta, että institutionaalisten sijoittajien tulisi harkita taidetta omana omaisuuslajina. Hän on myös sanonut, että taidemarkkinat on kuin tehty rikollisia varten, mutta tällä hän ei tarkoita taidetta sijoituskohteena vaan sitä miten taidemarkkinat toimivat.
Ensimmäiset taiderahastot perustettiin runsaat kymmenen vuotta sitten ja niiden määrä on tasaisesti kasvanut vuodesta toiseen. Taiteeseen sijoittaminen on vielä harvinaista, mutta on todennäköistä, että siitä tulee yleisemmin hyväksytty sijoitusmuoto kuten hedge-, pääomasijoitus- ja kiinteistösijoitusrahastoistakin.
Kiinnostus taidesijoituksia kohtaan on kasvanut. Vuoristorata pörssissä sekä osakkeiden korkea arvostustaso ja korkoinstrumenttien heikko tuotto on saanut sijoittajat etsimään uusia omaisuuslajeja, jotka tuottaisivat hyvää vakaata tuottoa. Monet ovat siirtäneet katseensa taiteeseen hajauttaakseen salkkujaan.
The British Rail Pension Fundin (BRPF) taidesijoitukset 1970-luvulla on eräs taiderahastojen suosituimmista myyntiargumenteistä. BRPF:än 2.500 teoksen taidesijoitukset tuottivat vuosituhannen vaihteeseen mennessä noin yksitoista prosenttia vuodessa. Kriitikot ovat kuitenkin huomauttaneet, että tuotto tuli vain muutamasta taideteoksen myynnistä äärimmäisen hyvässä markkinatilanteessa.
Rahastomyyjät eivät myöskään unohda kertoa, että taideindeksit ovat tuottaneet paremmin kuin osakemarkkinat. Taideindeksi on tuottanut kymmenen prosenttia vuodessa viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana osakemarkkinoita matalammalla volatiliteetilla. Ryhmä tutkijoita osoitti muutama vuosi sitten, että indeksi vääristää todellisuutta.
Tutkijoiden mukaan indeksi kuitenkin kärsii otantavirheestä. Otantavirhe syntyy kun melko epälikvidejä omaisuuseriä myydään toistuvasti, ei sattumanvaraisesti. Heidän mukaansa taideindeksi sekä yliarvioi tuoton että aliarvioi riskin ja että taidesijoitukset eivät paranna hyvin hajautetun salkun riski/tuottoprofiilia.
Tutkijoiden korjaama indeksituotto olisi ollut 6,5 prosenttia vuodessa kymmenen prosentin sijaan. Taidesijoituksen Sharpe luku oli heidän arvionsa mukaan 0,04 aiemmin arvioidun 0,24 sijaan, kun taas osakemarkkinoiden Sharpe luku on ollut 0,3.
Otantavirheeseen on olemassa useita syitä. Tutkijat mainitsivat muun muassa, että suuren kysynnän omaavia tauluja myydään useammin huutokaupoissa kuin muita tauluja ja ne myydään korkeampaan hintaan. Ihmisillä on tapana myydä tauluja, joiden arvo on noussut eniten ostohetkeen verrattuna. He olettavat, että vastaavanlaiset otantavirheet ovat todennäköisiä myös kiinteistömarkkinoilla.
Otantavirhettä voi havainnollistaa esimerkillä. Olettakaamme, että sijoittaja ostaa kaksi taulua ja maksaa kummastakin taulusta 10.000 euroa. Toisen taulusta hän myy kymmenen vuoden kuluttua 20.000 eurolla, kun taas toinen taulu jää roikkumaan olohuoneen seinälle, koska kysyntä taiteilijan teoksille häviää hänen kuolemansa jälkeen. Taideindeksi olettaa, että molempien taideteoksien hinta on kohonnut 20.000 euroon, joten indeksin tuotto on siten 100 prosenttia.
Toisin sanoen indeksin mukaan taulut ovat yhteensä 40.000 euron arvoisia, vaikka toisella taululla ei olekaan kysyntää. Jos olohuoneessa roikkuva taulu on arvoton, olisi indeksin pitänyt olla muuttumaton. Jos se on pitänyt hintansa, olisi indeksin pitänyt nousta 50 prosenttia. Tämä ei olisi ongelma, jos molemmat taulut olisivat keskivertotauluja, joiden hintakehitys seuraa toisiaan.
Mielestämme taidemarkkinat ovat äärimmäisen vaikeat. Itse asiassa ei voida edes puhua yksistä markkinoista vaan lukemattomista mikromarkkinoista, jotka ovat riippuvaisia taiteilijasta, onko hän elossa vai kuollut, muodista, menetelmästä, paikasta, tekniikasta ja kuka käytti tekniikkaa ensin jne. Saman taiteilijan tekemän taulun arvo voi olla satasia tai miljoonia, riippuen miten se on tehty. Tätä me emme ymmärrä. Mielestämme hinnan täytyy olla sama, mikäli kaksi taideteosta tuottaa saman nautinnon.
Voi olla, että on olemassa äärettömän fiksuja ihmisiä, joilla on silmää valita tauluja jotka tuottavat hyvin tulevaisuudessa. Tätä voisi verrata siihen, että ostaa yhden tai muutaman osakkeen ja onnistuu löytämään voittajat. On mahdollista, että joku kuuluu tähän äärettömän pieneen ryhmään, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä me tai joku lukijoistamme ei kuulu ryhmään ja jos joku onnistuu löytämään voittajat, on kyse mitä todennäköisimmin vain onnesta.
Mielestämme taidetta kannattaa ostaa siksi, että siitä nautti. Ei siksi, että toivoo tekevänsä sillä voittoa tulevaisuudessa.
Tom Lindström
