Suomestako himoverottajan paratiisi?

Suomi elää historiansa pitkäaikaisinta lamaa. Kokonaistuotanto ei vieläkään yllä vuoden 2008 tasolle ja viennin määrä on samanaikaisesti romahtanut lähes neljänneksellä. Erityisen synkkää on kotimaan markkinoilla, sillä nykyisen hallituksen jatkuvat veronkorotukset ovat rapauttaneet kotimaista ostovoimaa. Julkisten menojen osuus kansantuotteesta on jo lähes 60 prosenttia, mikä lienee maailmanennätys. Äärimmilleen kiristetty verotaakka on näännyttänyt pöhöttyneen julkisen sektorin elättäjinä toimivat kotitaloudet ja yritykset. Kun pitäisi keskittyä julkisen sektorin tehokkuuden lisäämiseen ja toisarvoisten menojen karsimiseen, nykyinen hallitus on keskittynyt päättämään uusista veroista ja veronkorotuksista. Tämän seurauksena nykyinen lama on pitkittynyt ja syventynyt kuten totesin Nordnetkirjoituksessani ”Veronkorotuksilla kurjistuva talous” (29.3.2014).

Vaikka veronkorotukset on tehty hallituksen nimissä, noudatettu veropolitiikka henkilöityy tehtävänsä kohta jättävään valtiovarainministeri Jutta Urpilaiseen, joka voimakastahtoisena ja ehkä ideologiansa sumentamana on ollut puolueensa kanssa veroasioissa hyvin aloitteellinen ja aktiivinen. Olemme nyt taitekohdassa, sillä SDP:n sanotaan siirtyvän uuden puheenjohtajansa Antti Rinteen johdolla entistäkin enemmän vasemmalle. Rinne ilmoittaa pyrkivänsä luomaan taloudellista kasvua ja uusia työpaikkoja, mistä kukaan varmaankaan ei ole eri mieltä. Samalla Rinne suhtautuu julkisten lausuntojensa mukaan kielteisesti sekä yrityksiin että sijoittajiin, mikä ei millään muotoa edesauta tavoitteen saavuttamista.

Tässä kolumnissa palautetaan mieliin joitakin nykyisen hallituksen erityisesti osakesäästäjiin kohdistamia veronkiristyksiä. Jo tässä vaiheessa voi aiheellisesti kysyä, onko Suomesta tehty himoverottajan paratiisi tai peräti verohelvetti. Veroasteella mitattuna maailmassa on enää vain kourallinen maita, missä verorasitus on yhtä kova kuin Suomessa. Huolestuttavaa on, että jopa Ruotsi, jota ei todellakaan tunneta matalan verotuksen maana, alkaa näyttää veroparatiisilta suomalaisten silmissä.

Vielä verovuonna 2011 pääomaveroprosentti oli 28 prosenttia. Pörssiyhtiöiden jakamien osinkojen kaksinkertaisen verotuksen kohtuullistamiseksi 70 prosenttia osingoista katsottiin veronalaiseksi tuloksi. Uuden hallituksen aloittaessa kesällä 2011 selvisi pian, että erityisesti maamme noin 1,3 miljoonaa pääomatulojen saajaa oli kateuden kohteena. Jo vuodelta 2012 verokanta nostettiin 30 prosenttiin, minkä lisäksi päätettiin verottaa pääomatuloja progressiivisesti lisäämällä 32 prosentin progressioportaan 50.000 euron ylittäville tuloille. Asiantuntijoiden varoitukset, ettei progressiivinen verotus sovellu pääomatuloille näiden epätasaisen kertymän vuoksi kaikuivat kuuroille korville. Tämän uudistuksen myötä oli selvää, että Pandoran lipas oli avattu. Oli ounasteltavissa, että jatkossa saisimme kokea kaikenkarvaisten poliitikkojen vuotuista huutokauppaa veroprosenteista ja progressioportaista.

Jokaisella verovelvollisella on sivistysvaltiossa oikeus edellyttää verottajalta ennakoitavuutta, koska sijoituksia tehdään vuosiksi. Suorastaan pahantahtoiselta näpertelyltä vaikuttaa, että kuluvan vuoden alusta progressioporras alennettiin 40.000 euroon ja  ensi vuonna edelleen 30.000 euroon. Samalla ylempi verokanta nostetaan ensi vuonna 33 prosenttiin.

Pörssiosinkojen veronkiristys ei rajoittunut verokantojen nostamiseen. Vuodesta 2014 veronalainen osuus osingoista nostettiin 70 prosentista 85 prosenttiin. Tämä merkitsee käytännössä, että 30.000 eurosta alkaen todellinen verorasitus on ensi vuonna 42,4 prosenttia, kun otetaan huomioon samoista varoista maksettava 20 prosentin yhteisövero. Yhteisöveron alentaminen 24,5 prosentista 20 prosenttiin taitaa olla nykyisen hallituksen ainoa taloudellista kasvua tukeva veropäätös. Antti Rinne on ilmaisemilleen tavoitteille perin epäjohdonmukaisesti arvostellut yhteisöveron alentamista. Taloudellista tilannetta ei myöskään millään tavalla edistetä Rinteen julkisuudessa heittämällä ehdotuksella nostaa pääomatulojen verokantaa 35 prosenttiin.

Listaamattoman yhtiön osinkoja verotetaan huomattavasti kevyemmin kuin pörssiyhtiön osinkoja. Tämä koko maailmassa ainutlaatuinen kummallisuus ei ole kuitenkaan nykyisen hallituksen syytä. Se tuli verottajan työkalupakkiin jo vuonna 2005, ilmeisesti poliittisen lehmänkaupan seurauksena. Mitään ei ole kuitenkaan tehty tämän kummajaisen poistamiseksi. Listautumiskynnys on keskeinen syy pääomamarkkinoidemme rappiotilaan. Pörssiyhtiöiden lukumäärä on 2000-luvun alusta asti pienentynyt, kun poistujia on jatkuvasti enemmän kuin listautujia. Erityisen synkältä näyttää kasvuyritysten First North –lista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tälle listalle on Suomessa listautunut kuusi yritystä, Ruotsissa yli 160, joista yli 30 on jo ehtinyt siirtyä Tukholman pörssin päälistalle.

Keväällä 2013 hallitus toteutti suurisuuntaisen suunnitelmansa uudistaa osinkoverotusta. Verouudistus sai farssimaisia piirteitä, kun pyrkimyksessä kiristää osinkoverotusta noudatettiin yritys ja erehdys -menetelmää. Oli suorastaan kiusallistä nähdä, kuinka olematon ministerien asiantuntemus oli päätettävistä seikoista.

Suurituloisia ei ole päästetty helpommalla kuin osakesäästäjät, koska heitä on muistettu raippaverolla. Vuonna 2013 uusi progressioporras lisättiin 100.000 euroa ylittävistä palkkatuloista ja jo 45.000 euroa ylittävistä eläketuloista. Näistä tuloluokista alkaen palkkatulojen marginaalivero kiristettiin kahdella prosenttiyksiköllä ja eläketuloja peräti kuudella prosenttiyksiköllä. Ensi vuodesta lähtien palkansaaja kelpuutetaan suurituloiseksi jo 90.000 euron tuloilla. Samalla tämän tuloluokan ”väliaikaista” veronkiristystä jatketaan vuoteen 2018 saakka.

Valtiovarainministerin kukkaiskielellä raippaverot tunnetaan ”solidaarisuusveroina”. Voi toki kysyä, onko 45.000 euroa vuodessa ansaitseva eläkeläinen aidosti suurituloinen. Julkisuudesta tiedämme henkilöitä, joiden kuukausieläkekin on tätä korkeampi. Valtiovarainministeri puhuu mielellään myös pyrkimyksestään tehdä verotuksesta ”oikeudenmukaisen”. Ainakin osinkoverotus on oikeudenmukaisuuden irvikuva, sillä sääntönä näyttää olevan, että mitä pienemmät osinkotulot, sitä ankarampi verorasitus. Tässä kolumnissa jätän muuten kokonaan käsittelemättä tämän aiheen, koska sitä käsiteltiin seikkaperäisesti aiemmin mainitussa 29.3.2014 päivätyssä kolumnissani.

Erityisen suurta intohimoa valtiovarainministerimme näyttää tuntevan perintöjä kohtaan. Vuonna 2012 kiristettiin perintövero 200.000 euron ylittäviltä perinnöiltä ja seuraavana vuonna tuli uusi kiristys yli miljoonan euron perinnöistä. Tämän kiristyksen piti olla väliaikainen ratkaisu vuosille 2013-2015. Kevään kehysriihessä miljoonaperintöjen ”väliaikainen” kiristys muuttuikin pysyväksi vuodesta 2016 alkaen. Samalla päätettiin korottaa ensi vuodesta alkaen perintö- ja lahjaveroasteikkojen kaikkia rajaveroprosentteja yhdellä prosenttiyksiköllä.

Hallitus ei nähtävästi ole vaivautunut ottamaan selvää, miksi Suomen kaikki naapurimaat ovat omasta käytännöstämme poiketen päättäneet olla perimättä perintö- ja lahjaveroa. Ruotsissa nämä verot poistettiin jo vuonna 2005, Norjassa kuluvan vuoden alusta. Virossa ja Venäjällä ei myöskään makseta veroa perinnöistä.

Kansantaloudellisesti perintöveron periminen on silkkaa hölmöyttä, koska se karsii työpaikkoja ja joskus suorastaan tuhoaa yrityksiä. Lisäksi perintövero on turha, koska perityn omaisuuden myynnistä joutuu verolle. Erona on kuitenkin, että myynnin yhteydessä perinnönsaaja saa verotustakin varten käteisvaroja. Sen sijaan esimerkiksi sukuyhtiön perillisillä tai kiinteistöomistusta perineillä tuskin koskaan on perintöveron suorittamisen edellyttämiä mittavia käteisvaroja käytettävissään. Perittyä omaisuutta on pakko myydä halvalla kaupan nopeuttamiseksi, jotta ehtisi saada käteistä ennen veronmaksun eräpäivää. Aina tämäkään ei onnistu. Vastikään kuollut Janne Niska testamenttasi kolme yritystään lähimmille työtovereilleen. Jää miettimään miten edunsaajat hoitavat useisiin miljooniin euroihin nousevien perintöverojen rahoittamista, kun tämänkaltaisia osake-eriä varten ei ole olemassa toimivia markkinoita.

Perheyhtiössä jatkaja voi saada hieman verohelpotusta monimutkaisesta ja huomattavia kuluja aiheuttavasta sukupolvenvaihdoksesta. Useimmin perhe- tai sukuyhtiö siirtynee perillisille siten, ettei yhdelläkään yksittäisellä henkilöllä ole määräysvaltaa yhtiössä. Tällöin saattaa olla mahdotonta nostaa ylisuuria osinkoja yhtiöstä perintöveroa varten. Ja vaikka se olisi mahdollista, suonenisku rapauttaa yhtiön työllistämiskykyä ja saattaa jopa vaarantaa yhtiön tulevaisuuden. Perintöverotuksen aiheuttama yhtiön myynti hyödyttää valitettavan usein ulkomaisia ostajia, jotka voinevat tuntea vahingoniloa suomalaisten tavalle ruoskia itseään.

Ensi vuodesta perintöverotuksen ylin rajaveroprosentti on peräti 36 prosenttiia, mikäli perillinen ei ole suoraan alenevassa tai ylenevässä polvessa perinnönjättäjään nähden. Kohtuuton verorasitus kohdistuu esimerkiksi perinnönjättäjän sisaruksiin tai sisarusten lapsiin, samoin mm. perinnönjättäjän avopuolisoon, mikäli ei ole yhteisiä lapsia. Ei ole ihme, että osa kyvykkäimmistä kansalaisistamme alkavat Björn Wahlroosin esimerkkiä noudattaen pohtia veropakolaisuutta.

Perintövero ei ole pelkästään miljoonaperintöjä saavien ongelma. Mikäli avioparilla on omistusasunto eikä muuta merkittävää omaisuutta, toisen aviopuolison kuolema voi helposti johtaa siihen, että lesken on luovuttava aviopuolisoiden yhteisestä kodista perintöveron vuoksi.

Veropolitiikkamme yhtenä ongelmana on poliitikkojemme nuoruus ja kokemattomuus. Mikäli kokemuksen puute tai asiantuntemattomuus korvataan ideologisella palolla ja katteettomalla itsevarmuudella, lopputulos on usein huono. Historialla on tapana toistua tavalla tai toisella, joten menneisyydestä löytyy usein esimerkkejä siitä, miten erilaiset verokokeilut ovat onnistuneet ja minkälaisia ongelmia saattaa syntyä.

Mainio esimerkki verotuksen alalta löytyy 1970-luvulta. Vuonna 1975 presidentti Kekkonen runnoi ”kansallisen hätätilan” merkeissä kokoon enemmistöhallituksen, jonka ainoa tehtävä oli työttömyyden torjunta. Jotta vasemmisto ja etenkin kommunistit saataisiin mukaan hallitukseen, Kekkonen näytti puheessaan vihreää valoa veronkorotuksille.

Niinpä meillä vietettiin vuonna 1976 varsinaiset vero-orgiat. Lukuisten veronkorotusten joukosta voi poimia esimerkiksi yhteisöille säädetyn tilapäisen varallisuusveron, suurituloisilta otetun veronluonteisen pakkolainan sekä kotitalouksien kaksinkertaistetun varallisuusveron. Varallisuusveroasteikon yläpään marginaaliveroksi tuli neljä prosenttia, minkä vuoksi tuloveron jälkeiset osingot menivät yleensä kokonaan varallisuusveron maksuun. Usein netto-osingot eivät edes riittäneet varallisuusveroon maksuun, joten vero oli käytännössä osittain konfiskatorinen eli haukkasi osan pääomastakin. Tämä ei tietenkään millään tavalla tukenut osakekursseja, työllisyyttä eikä taloutta. Vuosien 1976–1977 taloudellinen lama oli sodanjälkeisen ajan siihenastisista pahin, ja vasta lokakuussa 1977 päättynyt pörssiromahdus oli ankea kokemus.

Vasemmistopuolueet oppivat läksynsä nopeasti. Pääsimme kuiville vuosina 1977–1978 toimeenpannun menestyksekkään elvytyspolitiikan ansiosta. Antti Rinteen elvytyslääkkeistä poiketen tämän elvytyspolitiikan olennainen osa olivat jo sovittujen palkankorotusten lykkääntyminen ja kolme devalvaatiota, mutta myös useat verohelpotukset olivat keskeisiä. Niistä kokemuksista huolimatta monet  poliitikot eivät vieläkään näy uskovan tai edes tietävän, että verorasituksen lisääminen on myrkkyä taloudelliselle kasvulle.

Kim Lindström

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
9 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
12.05.2014 09:52

Hyvin seikkaperäinen kirjoitus. Minua vain mietityttää näissä keskusteluissa erityisesti yksi asia. Sijoitustoiminnassa keskitytään jatkuvasti puhumaan julkisesti listatuista yhtiöistä, kotitaluksien asuntovarallisuudesta tai muista vastaavista sijoituskohteista, jotka eivät ole kovin dynaamisia. Missä ovat puheet pienten ja keskisuurten yritysten rahoittamisesta ja niihin sijoittamisen kiinnostavuuden lisäämisestä? Moni työllistävä yrittäjä, jolla on terve yritys, ei saa mistään rahoitusta. Tai jos saakin, niin ehdot ovat kovemmat kuin muille Samaan aikaan heidän työntekijänsä saavat isoja lainoja asuntojen ostoon. Miten voisimme luoda järjestelmän, joka tukisi pk yritysten kasvua? Ne ovat herkempiä palkkaamaan työntekijöitä kasvun tueksi. Ne tyytyvät pienempiin voittomarginaaleihin ja useimmiten pyrkivät toimimaan pitkäjänteisesti. Millä toimenpiteillä voidaan parantaa… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
12.05.2014 11:35

Tuo Pasi Sillanpään, oleelliseen asiaan zoomaaminen, on merkittävä asia. Omalla kohdallakin usean uuden idean edistäminen tuntuu aivan mahdottomalta juuri tuon rahoituksen saamisen suhteen. Tällä hetkellä sivutoimisena yrittäjänä minulla on jäänyt paljon hyviä kehityshankkeita pöytälaatikkoon. Siksi olen nyt kuukausipalkkalainen, enkä mahdollisesti nousukiidossa oleva yrittäjä.

Nimetön
Nimetön
12.05.2014 11:27

Todella loistava kirjoitus. Ja valitettavasti omakin kohtaloni lienee olevan veropakolaisuus jollakin aikavälillä. Siksi välttelen kiinteää omaisuutta ja keskitän omistukseni ulkomaisiin osakkeisiin, jotka voin siirtää mukanani ulkomaille helposti. Terveisiä vain hallitukselle ja eduskuntaan.

Nimetön
Nimetön
12.05.2014 11:32

Jälleen erinomainen kannanotto. Kun on sanottava vielä yksinkertaisemmin ja lyhyemmin, käytän seuraavaa: jokainen veron korotus siirtää taloudellista potentiaalia lisää avoimelta suljetulle sektorille. Siten se syö aina taloudellisen kasvun edellytyksiä! Ja vain taloudellinen kasvu voisi edes säilyttää elintasomme ja ns. hyvinvointimme.

Nimetön
Nimetön
12.05.2014 13:13

Itse harkitsen erittäin vakavasti sijoitustoimintani siirtämistä ulkomaille perustettavaan osakeyhtiöön. Tämän yhtiön perustaisin jonnekin, jossa pääomatuloja ei veroteta ollenkaan, tai jonnekin, jossa pääomatuloja verotetaan vain, jos ne on ns. tienattu kyseisessä valtiossa, eivätkä ne ole ulkomailta tulevia tuloja. Harkitsen myös vakavasti muuttamista toiseen valtioon. Hyvin suurella todennäköisyydellä kyseessä ei tule olemaan sama valtio kuin johon olisin osakeyhtiötä perustamassa. Muutto toiseen valtioon toteutuisi pääsääntöisesti muista syistä kuin taloudellisista ja verotuksellisista syistä (minulla on seurustelusuhde ulkomaalaisen kanssa), mutta nykyinen poliittinen ilmapiiri Suomessa on vauhdittamassa päätöstäni siirtyä muualle ainakin muutamaksi vuodeksi katselemaan hieman etäämpää, että mitenkä täällä talouden kanssa oikein käy. Samalla hajauttaisin varallisuuttani… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
12.05.2014 14:50

Kiitos hyvästä kirjoituksesta! On todella huolestuttavaa että veroja koko ajan kiristetään eikä julkisen puolen pöhöttymille pystytä tekemään mitään. Näin piensijoittajan näkökulmasta tuntuu myös täysin käsittämättömältä miten yksityisen omistajan osinkotulot ovat järjettömän kovan veron alaisena suhteessa rahastoihin, suurpääomaan (>10%) tai vaikkapa osuuspääoman korkoihin.

Nimetön
Nimetön
13.05.2014 10:49

Erinomainen kommentti.

Myös 90-luvun laman jälkeistä nousua ryyditti yritys- ja osinkoverotuksen kohtuullistaminen.

Kun Katainen rakensi hallituspohjaa, tuli selväksi että kaikki on kaupan kunhan Kataisesta saatiin pääministeri. Tunkkainen vasemmistopopulismi tunki hallitusohjelmaan ja hallituksen päätöksiin joka raosta.

Jokaiselle täysijärkiselle on viimeistään nyt selvää, että julkinen talous on tasapainotettava leikkauksilla. Muu on haihattelua. Verojen laskemisella alkaa olla todella kiire, jos Suomi halutaan pelastaa.

Nimetön
Nimetön
13.05.2014 12:29

Asiallinen kirjoitus.
Tähän voisi vielä lisätä mm. verottajan uusimman älyttömyyden eli VVK ja PIK-laina korkojen verottamisen yksityishenkilöiltä vaikkei korkotuottoja ole edes maksettu ja saatu. Sitten vielä sakkoa päälle useamman vuoden “maksamattomien” verojen takia.
Taas uusi verottajan instrumentti joka satavarmasti rappeuttaa pienten yritysten rahoituksen!

Nimetön
Nimetön
13.05.2014 22:30

Tässä Suomen Pankin Lauri Katajanojan kirjoittama muistio “Finanssipolitiikan vaikutuksista talouskasvuun tutkimustiedon valossa”: http://vnk.fi/hankkeet/talousneuvosto/julkaisut/finanssipolitiikan-asiantuntijaryhma/pdf/liite-3.pdf

Finanssipolitiikan lisäksi jonkinasteinen vaikutus kotimaiseen kysyntään on myös yleisellä mielialalla. Suomessa on viime vuosina harjoitettu joukolla synkistelyä johtavien poliitikkojen taholta. Luulisi tämän realisoituvan myös kansalaisten mielialoihin, ja sitä kautta kulutukseen.