Jukka Oksaharju
Nordnet teetti kyselytutkimuksen, miten suomalaiset käyttävät osakesijoituksistaan saamansa osinkovirran. Kyselytutkimuksen toteutti tutkimusyhtiö CINT ajalla 10.–17.6.2015. Kyselyyn vastasi 1 071 18–65-vuotiasta suomalaista, virhemarginaalin ollessa +/-3 %. Tiivistän tässä merkinnässä kyselyn vastaukset.
Kyselyyn saatujen vastausten perusteella ne suomalaiset, jotka saavat vuosittain osinkoja, ohjaavat ne edelleen seuraaviin kohteisiin:
29,2 % muihin sijoituskohteisiin
17,5 % lomailuun
17,5 % kodin hankintoihin
14,8 % takaisin samaan sijoituskohteeseen
11,3 % lainojen/luottojen takaisinmaksuun
9,7 % matkusteluun
Vastauksia vilkaisemalla havaitsen kaksi keskeistä huomiota.
1) Vain alle puolet vastaajista sijoittaa osingot uudelleen. Tämä antaa olettaa, että Suomi-sijoittajien katseet ja toiveet ovat yläviistoon kaartuvassa kurssikäyrässä, ja että osinkoja luullaan täysin virheellisesti ja suorastaan vahingollisesti vain pieneksi osaksi kokonaistuottoa. Kyselyn tulokset vahvistavat käsityksen, että osingot nähdään edelleen jonkinlaisena “ylimääräisenä tulovirtana”. Pitkässä juoksussa osingot kuitenkin edustavat todellisuudessa karkeasti jopa puolta kokonaistuotosta, ja niiden uudelleensijoittaminen varhaistaa säästäjän eläkepäiviä tuntuvasti, kun sekä pääoma että vuotuiset osinkotulot kasvavat korkoa korolle. Osinkojen merkityksen ymmärtää, kun suhteuttaa arvo-osakkeen 5-6 prosentin vuotuisen osinkotuoton pörssin pitkän aikavälin keskimääräiseen noin 10 prosentin vuotuiseen kokonaistuottoon.
2) Osingot uudelleensijoittavista kaksi kolmasosaa etsii varoille uuden kohteen, eikä osta lisää osingonmaksajayhtiön osakkeita. Järkiperusteena toiminnalle on hajautuksen lisääminen, mutta psykologian näkökulmasta voi myös arvioida, että yleensä satoihin euroihin jäävät vuotuiset osinkotulot ovat sopivia panoksia uusien riskikohteiden kartoittamiseen. Toisaalta sijoittajalle, joka ei säästä palkkatuloistaan osakkeisiin, osinkotulot ovat ainoa mahdollisuus laajentaa salkun yhtiövalikoimaa.
Kuten edellä alleviivasin, on huomionarvoista, että pitkällä aikavälillä osingot edustavat karkeasti puolta osakesijoituksen kokonaistuotosta. Matematiikan lakien avustuksella sijoittaja saavuttaa merkittävän passiivisen tulovirran (vuotuisia osinkotuloja rahoittamaan elämää ilman tarvetta myydä osakettakaan) kahden tekijän kautta: aikaisin aloittamalla (pitkäjänteisyys) ja osingot uudelleen sijoittamalla (korkoa korolle). Jo kymmenen vuoden sijoitushorisontissa samalla alkupääomalla ja samoilla yhtiövalinnoilla varustettujen salkkujen markkina-arvoilla on eroa kuin yöllä ja päivällä, mikäli vain toisessa salkussa osingot on sijoitettu uudelleen pörssiin.
—
https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html
Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).
Photo credit: eyewashdesign: A. Golden / Foter / CC BY-NC-ND
Itse uudelleensijoitan osingot. Näin osinkovirta kasvaa kasvamistaan =)
OIKEIN! Rahaa pitää käyttää elämiseen silloin kun vielä hengissä.
Se on voittaja kuka kulutti eniten eikä se kuka kuoli isoimman rahakasan päälle.
Tätä ei tosin moni edes kuolinvuoteellaakaan tajua.
Kannattaa myös muistaa, että kenellekään (nuorellekaan) ei ole taattu edes huomista päivää, joten järjetön säästäminen on nuorellakin iällä hölmöä.
Ihmisten elämäntilanteet ovat kovin erilaisia. Joku voi estää elämänsä pahan romahtamisen pääomatuloilla. Silloin on täysin selvää, että hän on toiminut oikein, kun hän on käyttänyt pääomatulot kulutukseen, eikä sijoittanut niitä uudelleen. Pääomatulojen sijoittaminen uudelleen olisi hienoa, mutta ei jokaisessa tilanteessa paras vaihtoehto.
Ikärakenteen lisäksi voisi huomioida sen, että osakkeita omistaa iso joukko ihmisiä, jotka eivät ole millään tavoin aktiivisia “sijoittajia”.
On iso joukko “elisaomistajia”, joilla on yhden firman osakkeita vuodesta miekka ja kilpi, eikä muuta sijoitusharrastusta ole. Tällaisia löytyy Elisan HPO-perintöjen lisäksi esim. metsäfirmoista (metsänomistajat), ja monet ovat saaneet oman työnantajansa osakkeita jollain tapaa työsuhde-etuina.
Myös perintönä tulleita osakkeita usein säilötään laatikon (arvo-osuustilin) pohjalla ilman, että ne innostaisivat yhtään sen enempää sijoitusasioihin.
Tämä kevät ei konjunktuurien valossa ole oikea aika sijoittaa osakkeisiin; voin olla väärässä. Korkomarkkinoilla tarjotaa 8-10 % tosin riski voi olla suurempi. Olen ottanut hajautuksen ja riskin huomioon.
Tutkimustulos näin eritelty on vajaa. Se ei huomio eri ikärakenteiden rahantarpeita. Vanhemmilla sijoittajilla on raha-asiat kunnossa ja rahat voi käyttää esim. lomailuun kun taas nuoremmat sijoittavat uudelleen tai maksavat lainojaan. Olisi tarpeellista erotella ikäjakauma vähintään puoliksi jolloin saisimme relevantimpaa tietoa miten rahat on käytetty eri ikäryhnien kesken. Oletan että eroja on.
Itse sijotan uudelleen koska en ole vielä tavoitteessani. Kun pääsen siihen aln käyttämään osinkoja elämiseen. Sitä varten sijoitan. En sen takia että voisin kuolla varakkaana. raha on elämistä varten.
Oikein!!! Älä kuitenkaan vedä säästämistä liiallisuuteen, käytä nyt vaikka edes pieni osa johonkin kivaan elämänlaatua parantavaan asiaan joka vuosi.