Sijoitusajatuksia varttuneemmalle väelle

”Ei vanhuus mieltä anna, vaan opettaa hiljaa kävelemään” , toteaa vanha suomalainen sananlasku. Päteekö tämä sijoittamisessakin?

Toinen sananparsi kertoo nuoruuden ja hulluuden sekä vanhuuden ja viisauden liittyvän yhteen. Sijoittamisessa ikävuodet tuovat varmuutta ja laajempaa näköalaa. Ei ole yhtä oikeaa tuotetta eikä one size fits all- sijoitussalkkua.

Rapakon takana varttuneessa iässä olevia sijoittajia kutsutaan ”Midlife Accumulatoreiksi”. Ikähaarukkana pidetään 40 – 59-vuotiaita sijoittajia. Keskimäärin työuraa on jo pitkä matka takana ja nuoruuden hullutukset ovat vaihtuneet keski-iän harkitsevuuteen ja pitkänäköisyyteen. Perheet on perustettu ja lapsetkin alkavat lennellä tulevina vuosina pesästä omille siivilleen.

Taloudellisesti monilla koittaa elämän kevät. Asuntovelallisten raskain velkataakka alkaa olla takana päin ja palkkaus on huipussaan. Tässä elämänvaiheessa moni perii omien vanhempiensa omaisuutta, jolloin yhtäkkiä varallisuutta alkaakin olla sijoittavaksi asti.

Perinteisesti sijoitussuunnitelmissa riskiä on vähennetty 60 ikävuoden lähestyessä rajusti. Osakkeiden prosentuaalista painoarvoa kokoniasallokaatiosta on vähennetty. Sijaa saavat  erimittaiset korkotuotteet. Amerikkalaista sijoituskirjallisuutta kahlatessani havaitsin usein ns. neljän prosentin säännön. Sen mukaan varallisuutta pitää olla eläkkeelle jäädessä niin paljon, että siitä voi vuosittain napsaista käyttöön neljä prosenttia. Tällöin kuiviin valumisen vaara on kohtuullinen pieni. Kaikki riippuu tietysti siitä, kuinka riskiseksi salkku on asemoitu.

Perinteisen ajattelutavan haasteena on jatkuvasti pidentyvä elinaikaodote ja käyttäytymistieteen uusimmat löydökset. Vastasyntyneen suomalaisen poikalapsen elinaikaodote oli 1760-luvulla 35-vuoden hujakoilla. Nykyisin vastasyntyneet pojat elävät keskimäärin 77- vuotiaiksi. Naiset hakkaavat meidät miehet lähes seitsemällä vuodella…

Todellisuus on kuitenkin mainittujakin lukuja valoisampi. Mitä vanhempi olet nyt, sitä todennäköisemmin (tilastollisesti) elät yli keskiarvon. Näinpä esimerkiksi sijoittajalla, joka jää 65 vuotiaana eläkkeelle, voi hyvinkin olla vielä 20-25 vuotta virkeää eläkeaikaa jäljellä.

Suomessa työ- ja vanhuuseläkkeet takaavat jonkinlaisen toimeentulon ja suojan jatkossakin. Vaikka kansallinen tapamme on huolestua kaikesta on sijoittajan näkökulmasta kyse lähinnä eläkkeiden päälle tarvittavasta lisätarpeesta. Riittääkö 1000 euroa/ kk vai onko tarve ylläpitää samaa tulotasoa kuin työelämässäkin?

Käyttäytymistieteen tutkimusket kertovat omaksuttujen kulutustottumusten ja -tapojen pysyvyydestä.  Ihminen, joka on säästänyt ja sijoittanut ikänsä, ei vaihda tyyliä eläkkeelläkään ja osta ensimmäisenä päivän tulipunaista Ferraria ja pukeudu Salvetore Ferragamon muotiluomuksiin, jollei sitä ole aiemminkaan tehnyt. Säästämään tottunut kykenee hämmästyttävällä tavalla säästämään aina, myös eläkkeestään niin halutessaan. Hupalapiolla raha taas ei pysy rukkasissa, vaikka sitä lapioisi taskuihin kolmivuorotyössä.

Varttuneen sijoittajan on pohdittava perintöä. Sijoittajan on siis päätettävä, haluaako itse kuluttaa kaiken, vai haluaako jättää/säästää jotain jälkipolville. Osakepaino voi ikääntyneelläkin sijoittajalla olla hyvin korkea, jos akuutti rahantarve hoituu tulevilla eläkevaroilla.

Petre Pomell, www.valistunutsijoittaja.com

 

/Petre Pomell

Vieraskynä
Vieraskynä
vieraileva kirjoittaja

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit