Sanna hei, neljän päivän työviikon ongelma on tämä

Nostit viikko sitten Bloombergin haastattelussa neljän päivän työviikkoidean taas esille. Saman, jonka suomalaiset talousviisastelijat johdonmukaisesti kiirehtivät tyrmäämään. Ehdotuksesi kumpuaa muutamasta sinänsä hyvästä huomioista.

Kun tuottavuus tulevaisuudessa kasvaa merkittävästi [digitalisaation, tekoälyn ja robotiikan yhdistelmällä], kaikkien tulisi mielestäsi [edes jossain määrin] hyötyä siitä. Hyöty ei saisi pelkästään mennä omistajien taskuun. Siksi “neljän päivän työviikko vanhalla palkalla”.

Haastattelun yhteydessä kiinnitit myös huomion siihen, että Uberin, Woltin ja muiden alustatalouden liiketoimet siirtävät näiden työntekijöiden aseman sata vuotta ajassa taaksepäin aikaan, jolloin ihmiset tekivät töitä työnantajasta riippumattomasti.

Näin yleistyvien, alhaisen ansioturvan omaavien matalapalkkatöiden synnyttämien ongelmien ratkaisu olisi mielestäsi heikko-osaisten suojaaminen ja heidän asemansa vahvistaminen työmarkkinoilla.

Keikkatyöntekijöiden sosiaaliturvaa ja myös työllisyyden sääntöjä tulisi parantaa, ettei työ hiivi ihmisten vapaa-aikaan. Linjaat edelleen, että “meidän on muutettava maailmaa parantaaksemme ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta”.

Ajatuksesi ovat hyvää tarkoittavia ja yleviä. Kaikista heikompiosaisten suojaaminen on kohtuullista. Työnantajasta riippumattomien “toiminimityöntekijöiden” perussuojassa saattaa olla porsaan mentävä reikä.

Suurin ongelma nelipäiväehdotuksessasi on kuitenkin se, että Suomen talous kilpailee muiden talouksien kanssa. Emme elä kuplassa. Ellei ajatuksiasi jalkauteta maailmanlaajuisesti, tekeminen valuu niihin maihin, joissa nelipäiväviikkoa ei ole.

Otetaan ääriesimerkki: lopetetaan työnteko Suomessa kokonaan. Silloin yritykset siirtyisivät ulkomaille, Suomen vientiä ei olisi, eikä siten tuloja. Eläisimme täysin velaksi. Neljän päivän työviikon seuraamukset ovat täsmälleen samat, vain pienemmässä määrin.

Eikä tulliprotektionismista ole apua. Suojatullit madaltavat tuottavuutta ja nostavat hintoja tullialueen sisäpuolella, koska emme pysty hyödyntämään ihmiskunnan globaalia tuottavuuden tasoa täysimääräisesti. Ulkomaiset asiat kallistuvat tullin verran.

Koska realistisesti emme voi Suomessa olla maailman parhaita kaikessa, kulutamme siten omassa tuotannossamme suhteellisesti enemmän ympäristöä ja rahaa ja joudumme tekemään kovemmin töitä ylläpitääksemme mitä tahansa elintasoa.

Tehokkuuden kannalta asioita tulisikin tuottaa siellä päin maailmaa, missä sitä tehdään tehokkaimmin, asioiden jakelukustannukset ja ympäristövaikutukset huomioiden. Kaikki mikä jarruttaa tätä tilaa, synnyttää taloudellista ja ekologista tehottomuutta.

Lisäksi talous tarvitsee matalapalkkatöitä. Olemme molemmat suorittaneet sellaisia. Niin kauan kun kaikki saavat vastaavan tilaisuuden parempaan työuraan – kuten Suomessa – epäkohdat ovat enimmäkseen itsestä kiinni. Jos vähänkään yrittää, yltää matalapalkkatason yli.

Työn tasoeroja toki on, ja pitääkin olla. Lahjakkuus ei takaa menestystä, mutta ahkeruus tulisi olla kannattavaa. Mikäli näin ei ole, tuottavuus laskee. Kuten lähitulevaisuudessa toteutettavasta neljän päivän työviikosta.

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinPaasi ja puhelimitse numerosta 050 591 8292.