Säästämisellä on väliä

Pari viikkoa sitten Kalle Astala kirjoitti erittäin hyvin muotoillun kolumnin Turun Sanomiin otsikolla ”Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa”. Siinä hänellä on sama viesti kuin minullakin on aina ollut, mutta mielestäni hän onnistui ilmaisemaan asian erittäin hienosti ja hieman eri tulokulmalla.

Meidän suomalaisten pitäisi oppia pitkäjänteisiksi säästäjiksi. Nykyään ei enää oikein voi sanoa, että “pääomat kasautuvat harvojen käsiin”, “voitot valuvat omistajien taskuun” tai ”rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa, koska pääomatuloja verotetaan liian vähän” katsomatta itseään peiliin.

Pitkäjänteinen, kustannustehokas ja vaivaton säästäminen osakkeisiin, joko suoraan tai vielä tehokkaammin erilaisten indeksirahastojen kautta, on mahdollistettu kaikille. Kaikki saavat saman suhteellisen tuoton omille säästöilleen riippumatta siitä, miten paljon rahaa on sijoittanut. Vaurastuminen on demokratisoitu.

Kaikista ei tule miljonäärejä elinaikanaan, mutta kaikki voivat suhteellisesti kasvattaa vaurauttaan. Pienilläkin säästöillä piensäästäjä saa ainakin itselleen hyvinkin merkittävän varallisuuden aikaiseksi. Olkoonkin, että valmiille miljonäärille tuo varallisuus saattaa olla “vain” yhden autohankinnan arvoinen – jos sitäkään.

Mutta entä sitten? Vaurastumisen suurin suhteellinen hyöty kohdistuu vähempituloisiin. Kun vuokrakämpästä pääsee ponnistamaan omaan asuntoon, itselleen pystyy suomaan hieman paremmat ateriat tai lapsilleen pystyy antamaan edes hitusen laveamman alun, väitän sen olevan isompi juttu kuin viidennen auton hankkiminen.

Pitkäjänteisen säästämisen toimivaksi toteamisen myötä myös jälkipolvi oppii ymmärtämään, miten osakemarkkinoista voi valjastaa vetoapua oman elämänkaarensa rahoittamiseksi. Pitkäjänteisestä, kustannustehokkaasta säästämisestä osakkeisiin tulee yhtä luontevaa ja itsestään selvää kuin hampaiden pesusta aamuisin.

Koska kaikilla on samat suhteelliset mahdollisuudet säästää ja vaurastua, verotusta tulisi pikemminkin tasapuolistaa eri tulonlähteiden osalta kuin nostaa esimerkiksi pääomatulojen verottaminen tikunnokkaan. On vain äärimmäisen tyhmää olla saamatta pääomatuloja. Mikäli muiden pääomatulot harmittavat, ryhdy itsekin pääomatulon saajaksi.

En usko, että maailmasta löytyy talousosaajaa, joka ei allekirjoittaisi pitkän osakesäästämisen hyötyjä. Näin ollen Eldoradon maassa kaikki harrastaisivat sitä. Siltä osin kuin eläkepäivien jäljiltä jää perintöä, olkoon se seuraavien sukupolvien ja isossa kuvassa myös kansan vaurastumisen kiihdyttämö.

Varallisuus- ja perintöverot istuvat huonosti tällaiseen sukupolvien ylittävään vaurastumiseen. Näiden puolestapuhujat ovatkin usein supersuorittajia, joiden maailmankuva on korostetusti meritokraattinen eli (omaan) suorituskykyyn pohjautuva. Yhteiskunnallisen vaurastumisen kannalta pitkäjänteisen säästämisen verottomuus on keskeistä.

Tämä olisi varsinkin asioista valtiollisella tasolla päättävien hyvä sisäistää. Valtio on markkinoinut suomalaiset köyhiksi viimeisten 50 vuoden ajan. Lottokansan ottaessa ensimmäisiä hauraita askeleita vaurastumisen polulla olisi toivottavaa, että tätä oikeanlaista ja toimivaa tekemistä ei verotettaisi hengiltä, vaan sen sijaan kannustettaisiin kukoistukseen.

Vain siten rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kapenee.

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinPaasi ja puhelimitse numerosta 050 591 8292.