Tuomo Saarnio
Kovin usein kuulee arjessa käytettävän riskiä ja epävarmuutta toistensa synonyymeina. Todellisuudessa etenkin sijoittamisessa niillä on kuitenkin huomattava ero. Hyvälle sijoittajalle onkin tärkeää oppia huomaamaan riskin ja epävarmuuden ero – vaikka se ei aina helppoa olisikaan.
Riskiä voitaisiin kutsua tunnetuksi epävarmuudeksi. Riskin kohdalla et tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta tiedät millä todennäköisyydellä jotain positiivista tai negatiivista voi tapahtua. Urheiluvedonlyönti on tästä hyvä esimerkki. Kahden joukkueen pelatessa toisiaan vastaan ei tiedetä miten ottelu tulee päättymään, mutta historiallisen tiedon avulla voidaan melko hyvin tietää todennäköisyydet määrätyille lopputuloksille.
Epävarmuus sen sijaan on nimensä mukaisesti tulevaisuuden tapahtuma, jonka lopputulos on tuntematon. Koska tapahtuma myös itsessään on epävarma, niin on mahdotonta määrittää sen lopputuloksen todennäköisyyttä. Maanjäristys voisi olla esimerkkinä epävarmasta tapahtumasta. Jollakin alueella se voi olla mahdollinen, mutta ei todennäköinen tapahtuma. Emme tiedä tuleeko maanjäristys tapahtumaan tai jos tulee, niin tapahtuuko se ensi kuussa vai 10 vuoden päästä. Tällöin tapahtuma on kaikessa suhteessa epävarma.
Riskin tunnistaminen ja hyödyntäminen
Sijoittajana voimme hallita ja kontrolloida riskejä ja toisaalta yrittää hyödyntää epävarmoja tilanteita. Perinteisesti taloustieteessä osakkeen riskisyyden mittarina on pidetty sen hintavaihtelua eli volatiliteettia. Mitä voimakkaammin osakkeen hinta vaihtelee verrattuna keskimääräiseen markkinaan sen riskisempänä sitä on pidetty. Arvosijoittajille tämä määritelmä ei kuitenkaan ole koskaan kelvannut. Heidän mielestään osakkeen riskisyyden määrittää se, kuinka suurella mahdollisuudella sijoitettu pääoma tai suuri osa siitä voidaan pysyvästi menettää. Ja tällöin puhumme nimenomaan osakkeen takana olevan yrityksen liiketoimintaan kohdistuvista riskeistä.
Itse asiassa suuret hintavaihtelut nimenomaan tekevät mahdolliseksi sijoittajalle ostaa osaketta halvemmalla kuin liiketoiminnan todellinen arvo olisi ja vastaavasti myydä osaketta sen ollessa selkeästi yliarvostettu.
Erinomainen käytännön esimerkki riskistä ja volatiliteetista on Warren Buffettin Washington Postin hankinta vuonna 1973. Voimakkaan laskumarkkinan ansiosta Washington Postin markkinahinta oli pudonnut 80 miljoonaan dollariin Berkshire Hathawayn (BRK.B) aloitettua osakkeen hankkimisen. Buffett arvioi yrityksen, joka omisti Postin ja Newsweekin lisäksi useita merkittäviä televisioasemia, omistusten hinnaksi vähintään 400 miljoonaa dollaria. Markkinapaniikki kuitenkin jatkui ja Washington Postin arvo tipahti edelleen 40 miljoonaan euroon. Osakkeen volatiliteetti oli siis lisääntynyt ja perinteisen sijoitusteorian mukaan siitä oli tullut riskisempi. Jokainen sijoittaja voi itsekseen miettiä onko noin $400 miljoonan arvoisen liiketoiminnan hankkiminen $40 miljoonalla suurempi riski kuin sen ostaminen $80 miljoonalla!
Epävarmuuden tunnistaminen ja hyödyntäminen
Myös yritykseen kohdistuva epävarmuus voi liikuttaa voimakkaasti osakkeen hintaa. Yleisesti sijoittajat vihaavat epävarmuutta ja se voi helposti aiheuttaa ylireagoimista tai jopa paniikkia.
Hyvä esimerkki vellovan epävarmuuden hyödyntämisestä on tunnetun arvosijoittaja Mohnish Pabrain sijoitus hautausurakoitsija Stewart Enterprisesiin 2000-luvun alussa IT-huuman ollessa voimakkaimmillaan.
Markkinoiden noustessa jyrkästi raskaasti velkavivutettu Stewart Enterprise lähti syöksyyn toiseen suuntaan. Yhtiön veloista 500 miljoonaa dollaria tulisi maksuun 2002 eikä Stewart Enterprise pystynyt antamaan suoraa vastausta, kuinka hoitaisi velkansa. Tämä epävarmuus ajoi sijoittajat päättelemään, että yhtiö on konkurssin partaalla ja sen osake laski 28 dollarista kahteen dollariin.
Tarkempi analyysi kuitenkin paljasti, että asiat eivät välttämättä olleet näin huonosti. Pabrai löysi kolmekin mahdollista ratkaisua velkaongelmaan, jotka kaikki toteutuessaan viittaisivat Stewart Enterprisen rajuun aliarvostukseen. Ensinnäkin yhtiö voisi myydä suuren määrän (50-100) omistamiaan, tuottavasti toimivia hautaustoimistojaan lyhentääkseen velkaansa. Toisena mahdollisuutena olisi neuvotella ainakin osalle veloista pidempi maksuaika, koska yhtiöllä oli näyttää voitollinen vahvoja ennustettavia kassavirtoja tuottava liiketoimintamalli. Viimeiseksi pahimmassa tapauksessa yhtiön kaatuessa hautaustoimistojen ja muun omaisuuden myynti takaisi sijoittajille todennäköisesti omiensa pois saamisen.
Tämän analyysin tehtyään Pabrain sijoitusyhtiö hankki suuren määrän Stewart Enterprisen osakkeita noin 2 dollarin hinnalla. Yhdeksän kuukautta myöhemmin yhtiö lyhensi huomattavan määrän velkaansa juuri hautaustoimistoja myymällä ja osake nousi yli 100 prosenttia. Yksinkertaisesti ilmaistuna tässä tapauksessa epävarmuus oli suuri, mutta riski sijoitetun pääoman menettämiselle pieni.
Monish Pabrain omin sanoin, ”heads, I win – tails, I don’t lose much!” (Eli onnistuessani saan hyvän voiton ja asioiden mennessä pieleen en häviä paljoa!)
