Rahoitusala on luottamusbisnestä

Mediassa uutisoidaan aika ajoin räikeistä sijoitusepäonnistumisista. Varsinaisten Madoff, Mermaid ja Finavia -nimisten huijausten lisäksi sijoitusalan uskottavuutta syö tapaukset, joissa asiakkaalle on luvattu yli kymmenen prosentin vuotuisia tuottoja alhaisilla riskeillä.

“Alhaisten riskien” toteuduttua sijoitetusta pääomasta on kuitenkin ollut jäljellä enää murto-osa. Luulisi, että sijoitusammattilainen haluaisi antaa oikeita neuvoja asiakkailleen, mutta käytännössä se harvoin menee niin. Miksi?

Tekijät

Ylisuorittava myyjä (eli “pankkiiri”) ymmärtää harvoin välitettävän, varsinkaan monimutkaisen sijoitustuotteen todelliset riskit. Pankkiiritkin ovat tavallisia ihmisiä. Jotkut ymmärtävät enemmän asioita kuin toiset. Haastateltuaan pari sataa Lontoon pankkiiria blogiinsa, Joris Lueyndijkin huomasi, että alalla on “enemmän naisia, mustia, homoja ja työväenluokasta tulleita kuin vaikka journalismin parissa”.

Rahoitusalalla ketään ei kuitenkaan kiinnosta mielipiteesi, ulkonäkösi tai uskontosi vaan tulos, jonka teet. Lisäksi hyvästä tuloksesta maksetaan poikkeuksellisen isoja korvauksia. Siksi tällaiseen ympäristöön hakeutuu hyvin vaihtelevaa, mutta poikkeuksellisen kilpailuhenkistä ja kunnianhimoista väkeä.

Näiden kohtelussa asiakas on helposti alakynnessä. Varsinkin kun työnantajan toimiala on rahan tekeminen, muiden rahoilla ja tulosta mitataan vuosineljänneksittäin. Tässä yhteydessä pitkäjänteiset toimijat, jotka rakentavat asiakassuhteitaan pitkäjänteisesti yhteisen menestyksen perustalle kuulostaa yhtä vieraalta kuin murhattujen perään itkevä gangsteri.

Valhe

Siltä osin kun markkinat hinnoittelevat sijoituskohteet väärin ja tämä väärinhinnoittelu korjaantuu jollain aikajaksolla, osakemarkkinoiden keskimääräistä, noin 6-7 prosentin vuotuista reaalituottoa on teoriassa mahdollista peitota. En nyt puhu sattuman suomasta ylisuuresta kertatuotosta, vaan johdonmukaisesta, vuosia jatkuvasta saavutuksesta. Tähän on kuitenkin todella harva ihminen pystynyt.

Maailman ainoa tuoton lähde on lisäarvo. Yritykset luovat sitä ihmiskunnalle tuottamalla tuotetta tai palvelua (elleivät ne sitä tee, ne menevät konkurssiin). Kun jokin näistä yrityksistä mullistaa markkinat tämä pystyy jonkin aikaa toimimaan lähes monopoliasemassa. Silloin sen tuottama lisäarvo ylittää keskiverto-osakepreemion. Maailman korkeimmat, todelliset “ylisuuret” tuotot perustuvat yksittäisten yritysten menestystarinoihin. Näitä, ja vähän maltillisemmin suoriutuvia yhtiötä on kuitenkin hyvin vaikea tunnistaa ennen kuin se jo heijastuu osakkeiden hinnoissa.

Erilaisista monimutkaisista sopimuksista koostuvien sijoitustuotteiden avulla ylisuuria tuottoja ei saa kukaan muu kuin tuotteiden myyjät. Tuotto-riskisuhde ei parane arvopapereita uudelleen paketoimalla. Jos joku väittää muuta hän joko valehtelee tai ei tiedä mistä puhuu. Jos myyntitarina kuulostaa liian hyvältä, siinä on joko isommat riskit tai pienempi tuotto-odotus kuin väitetään. Ylisuuri tuotto ei synny tyhjästä.

Uhrit

Pari päivä sitten Helsingin Sanomat kirjoitti Armas Puolimatkan ja Aarne J. Aarnion perillisten vuosia jatkuneesta oikeustaistelusta Nordeaa vastaan. Hesarin jutun pohjalta saa vaikutelman, että Nordea välttää vastuutaan “ammattimaisen sijoittaja” -määritteen avulla.

Vaikka asiakas tähän ryhmään kuuluisikin se ei käsittääkseni tarkoita, että asiakkaalle saisi myydä sijoitustuotetta joka selvästikään ei sovellu tämän tavoitteisiin. Mikäli asiakas on toivonut pääomaturvattua sijoituskohdetta ja tuhkan laskeuduttua pääomasta on jäljellä enää 40 prosenttia, myyjä on mokannut. Näin vaikka “ammattimaisen sijoittajan” hälytyskellot tulisi soida jos hänelle luvataan 18 prosentin vuotuista tuottoa, pääomat turvattuna, muutaman sijoitusvuoden turvin.

Rahakkaiden jälkeläisten lisäksi myös meille muille myydään yhtälailla valheita esimerkiksi piiloindeksirahastojen muodossa. Siinä asiakkaalle luvataan kalliilla yhtä ja toimitetaan halvalla toista. Tälläkin hetkellä, aamusta iltaan, päivästä toiseen. Tästä ei voi kuin ihmetellä mitä virkaa Finanssivalvonta hoitaa.

Joten

Sijoita vain sellaiseen mitä ymmärrät. Jos et ymmärrä mihin tuotto-odotus perustuu, älä sijoita siihen. Älä häpeä ymmärtämättömyyttäsi koska todennäköisesti kukaan muukaan ei ymmärrä.

Maksimaalinen keskimääräinen inflaatiokorjattu tuotto-odotuksesi ei voi olla enempää kuin noin 7 prosenttia vuodessa. Siitäkin pitää vähentää kulut. Silloinkin sijoituksesi voi matkan varrella olla reilusti pakkasella.

Muista, että riskillisessä sijoituksessa pitkä aikaväli edustaa ennustettavuutta, lyhyt aikaväli sattumanvaraisuutta. Jos haluat riskittömän sijoituksen, tuotto-odotuksesi tulisi olla lyhyiden korkojen tasoa.

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292.