Rahastokulut eivät todellakaan ole yhdentekeviä

Kuluilla on keskeinen merkitys sijoitusrahastoa valitessa. Niin akateeminen tutkimus kuin sijoitusalalla työskentelevien tutkimuksissa on osoitettu, että alhaiset kulut parantavat sijoitusrahaston tuottoa. Moni näyttää kuitenkin unohtavan tämän sijoittaessaan rahojaan, joten kertaus kulujen merkityksestä ei ainakaan ole haitaksi.

Varainhoityhtiö Vanguard päivitti viimevuotisen tutkimuksensa kulujen merkityksestä sijoitusrahaston tuottoon. Tutkimus käsitti 6.500 briteille suunnattua sijoitusrahastoa, jotka jaettiin kvarttiileihin kulujen mukaan. Kymmenen vuoden sijoitushorisontin aikana alhaisimman kulun rahastot tuottivat keskimäärin prosentin verran korkean kulujen rahastoja paremmin. Alla oleva taulukko on otettu Vanguardin raportista ja siinä esitetään tuotto rahastokategoriaa kohti korkeimpien ja matalimpien kulujen rahastojen osalta.

Tulokset ovat samansuuntaisia kuin Vanguardin aikaisemmissa analyyseissä, joiden mukaan korkeat kulut ovat yksi syistä joiden vuoksi aktiiviset rahastot häviävät vertailuindeksilleen. Viidentoista vuoden sijoitusajalla 64 prosenttia globaaleista osakerahastoista hävisivät vertailuindeksilleen kun taas vastaava luku korkorahastoille oli 87 prosenttia. Jos survivorship bias huomoidaan, toisin sanoen se, että rahastoyhtiöt fuusioivat tai lopettavat huonosti tuottaneet rahastot, on tulos vielä masentavampi rahastojen osalta. Kokonaiset 82 prosenttia globaaleista osakerahastoista ja 91 prosenttia korkorahastoista hävisivät vertailuindekseilleen.

Joskus ihmiset saattavat sanoa, etteihän prosentti ole paljon, mutta prosentti syö noin 15 prosenttia tuotoista kymmenen vuoden aikana. Tätä ei pidä tulkita siten ettei sijoitusrahastoihin pitäisi sijoittaa, koska niilläkin on oma paikkansa. Eihän kaikki halua tai osaa huoltaa autoaankaan, vaan he vievät sen korjaamolle ja maksavat siitä. Pitkällä aikavälillä matalan kustannuksen rahastot tuottavat kuitenkin keskimäärin paremmin kuin korkean kustannuksen rahastot, jonka takia jokaisen kannattaa yrittää minimoida kulut. Tämän lisäksi varsinkin sijoitusmaailmassa ei aina saa sitä mistä maksaa. Moni aktiivinen rahasto seuraa indeksipainoja, joten sijoittaja saa indeksirahaston, mutta maksaa aktiivisesta rahastosta.

Sijoitusrahastojen perusajatus on kaunis. Piensijoittajat laittavat yhteen pääomansa, jonka jälkeen he saavat suursijoittajan edut ja he jakavat myös kulut samassa suhteessa kuin he ovat sijoittaneet. Valitettavasti tämä on pelkkää teoriaa. Ne jotka sijoittavat enemmän ja/tai jotka ovat hyviä neuvottelemaan maksavat vähemmän. Rahastoyhtiöiden ja rahastojen välillä on suuria eroavaisuuksia, mutta hieman suuremmilla summilla hallinnointipalkkio keskimäärin puolittuu. Matalan kustannuksen rahastoissa on todennäköisempää, että kaikki sijoittajat maksavat suurin piirtein yhtä paljon kuin korkean kustannuksen rahastoissa.

Vanguardin analyysi ei ole täydellinen, mutta tulokset ovat kuitenkin samansuuntaisia kuin muissa tutkimuksissa. Moni väittää löytäneensä aktiivisti hallinnoidun rahaston, jonka salkunhoitaja tuottaa niin suurta ylituottoa, että siitä on varaa maksaa korkeampi hinta. Voikohan selitys olla, että salkunhoitajalla on menneisyydessä ainastaan ollut onni mukana? Pörssissä on kuitenkin olemassa animalioita, esimerkiksi small cap -yhtiöt tuottavat keskimäärin paremmin kuin large cap -yhtiöt pitkällä aikavälillä. Näihin anomalioihin ei pääse käsiksi indeksirahastojen kautta vaan tällöin on sijoitettava aktiivisesti hoidetun rahaston kautta. Tästä huolimatta kannattaa miettiä mistä maksaa.

Kuluilla on kieltämättä erittäin keskeinen merkitys sijoitusrahaston tuotolle. Jos ei voi yksiselitteisesti osoittaa miksi jostain rahastosta kannattaa maksaa enemmän rahastosta kuin toisesta, todennäköisesti paras lopputulos saavutetaan minimoimalla kulut.

Tom Lindström