Pysy(n) erossa Talvivaarasta

Suomalaiset sijoittajat ja myös tämän blogisivuston lukijat alkavat saada kohta tarpeekseen otsikossa mainitusta yhtiöstä, jonka osake laski tänään kaikkien aikojen alhaisimpaan päätöslukemaansa. Joku harkitsee varmuudella juuri nyt osakkeen ostamista, toinen kenties keskihinnan alentamista, kun samanaikaisesti kolmas saattaa jo menettää uskonsa yhtiön mahdolliseen käänteeseen. Olen itse seurannut Talvivaaran korpivaellusta toistaiseksi vain sivusta, eikä mikään näköpiirissä oleva tosiseikka saa minua kiinnostumaan yhtiöstä sijoituskohteena. Ihmettelen henkilöitä, jotka allokoivat merkittävän määrän varallisuuttaan näin riskipitoiseen kohteeseen. Kun muut perustelevat Talvivaara-näkemyksiään yleensä optimistisessa valossa, katson tehtäväkseni avata tässä merkinnässä syitä, jotka pitävät minut erossa yhtiön viehätyksestä.

Ensin on tehtävä selväksi, että tarkoituksenani ei ole kääntää veistä aukinaisessa haavassa. Kirjoitushetkellä kaikki Talvivaaran osakkeenomistajat ovat sijoituksessaan tappiolla, koska osake on historian alhaisimmassa arvossaan – kukaan ei siis ole voinut ostaa omaa osakettaan pörssistä nykyhintaa edullisemmin. Esitin nihkeän suhtautumiseni yhtiöön lähes kaksi vuotta sitten erään Talvivaara-ketjun kommenteissa seuraavasti:

”Hyvin perusteltua tekstiä monilla tulevaisuuden odotuksilla.
Jäin kuitenkin kaipaamaan selkeää ja jäsenneltyä riskianalyysiä.

Lähtökohtaisesti edellytän potentiaalisilta sijoituskohteiltani todistettua osingonmaksukykyä, osoitettua ja hyvää kannattavuuden tasoa sekä realistista yritysjohtoa, joka viestii myös liiketoiminnan riskeistä. Talvivaaran listautumishuumassa havaitsin, että usealta sijoittajalta menivät sekaisin tulevaisuuden odotukset ja todistetut liiketoiminnalliset saavutukset: erilaisia tunnuslukuja laskettiin pääasiassa yritysjohdon esittämien optimististen skenaarioiden tuottamilla tuloksilla. Yleisellä tasolla sijoittajan on mielestäni kuitenkin pyrittävä arvioimaan yhtiön kannattavuutta toteutuneiden suoritusten perusteella. Näin ollen vain ja ainoastaan tulevaisuuden olettamien käyttäminen sijoituspäätöksen perustana kasvattaa yksittäisen sijoituskohteen riskiprofiilia. Tämä pätee erityisesti Talvivaaran analyysiin.

Sijoittajan näkökulmasta olen kokenut Talvivaaran jo alusta pitäen haasteelliseksi: miten arvioida yhtiön todellinen arvo, jos kohteena oleva bisnes on vuosikymmenien mittainen projekti, eikä lähtökohtaisesti ”tästä ikuisuuteen” jatkuva liiketoiminta? Miten laskea terminaaliarvo yhtiön tuotoille, kun vuoden 2050 jälkeen varantojen pohja alkaa näkyä? Yleensä lähestyn pörssiyhtiön arvonmääritystä ennustamalla muutaman lähivuoden myyntikasvun (sales growth), NOPAT-marginaalin (net operating profit after taxes margin) ja nettorahoituskulut (net interest expense after taxes). Tämän jälkeen oletan yhtiölle tiettyjä vakioituja kasvuoletuksia kauas tulevaisuuteen laskiessani jäännösarvoa. Talvivaaran kohdalla tulevaisuus on kuitenkin resursseista johtuen väistämättä rajallinen.

On totta, että yrityksen ja sen osakkeen nykyarvoa laskiessa näin kaukaiset rahavirrat ovat joka tapauksessa vain hyvin suurella epävarmuudella arvioitavissa, minkä lisäksi diskonttokorko tekee näiden tuloerien nykyarvoista verrattain pieniä. Mutta silti minua askarruttaa kuitenkin ajatuksen tasolla yhtiön ansaintamallin ja toimintahorisontin erilaisuus verrattuna esimerkiksi Coca-Colaan, joka on harjoittanut globaalia liiketoimintaa 1800-luvulta lähtien. Virvoitusjuomia tullaan myymään merkittäviä määriä myös sen jälkeen, kun Talvivaarassa on laitettu lappu luukulle (vaikka emme olisikaan sitä itse näkemässä). Näen siis Talvivaaran melko poikkeuksellisena yhtiönä arvostamisen perspektiivistä.

Lisäksi olen kokenut yhtiön operatiivisen maantieteellisen hajautuksen hyvin ongelmallisena. Sitähän ei nimittäin ole lainkaan. Kuten uutiset kertovat, on koko Talvivaaran tuotanto hyvin haavoittuvainen yksittäisen maantieteellisen alueen ja tuotantoyksikön arvaamattomuuksille. Konsernitasolla riskiprofiili olisi mielestäni erilainen, jos yhtiöllä olisi useampia tuotantolaitoksia tai sivutoimialoja, jotka generoisivat kassavirtaa myös aikoina, jolloin Talvivaarasta virtaa myrkkyjä luontoon. Tietenkään tämä ei ole realistinen vaatimus toiminnan suuren kokoluokan asettamien pääomavaatimusten vuoksi. Siksi sijoittajan onkin tehtävä kyseinen hajautus itse: tarkoitan sitä, että suuresta riskiprofiilistaan johtuen Talvivaaran ei tule missään markkinatilanteessa muodostaa kovin suurta osaa sijoittajan salkun kokonaisuudesta.

Viime kuukausien käänteiden jälkeen yhtiössä on havaittavissa myös selvä poliittinen riski, eikä sitä ainakaan vähennä Solidiumin läsnäolo yhtiön omistajakunnassa. Osakkeenomistajan näkökulmasta poliitikkojen sekaantuminen yrityselämään on järjestelmällisesti liiketaloudellista tehottomuutta luova elementti. Vaikka olen kiihkeä omistaja-arvon maksimoimisen kannattaja, en salli sen tapahtuvan esimerkiksi ympäristön kustannuksella. Kansalaisen näkökulmasta kannatan valtion interventiota Talvivaarassa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Sijoittajien kärsimyshän voidaan rajata tällä hetkellä vain muutamiin vuosiin ja sijoitetun pääoman määrään.

Olen edelleen sitä mieltä, että yritysjohdon merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Talvivaaran tapauksessa johto on tänä vuonna vaihtunut, eikä uuden toimitusjohtajan arvioiminen ole oikeutettua vielä tässä vaiheessa. Sen sijaan edellisestä yritysjohdosta ja koko Talvivaaran viestinnästä on perusteltua todeta, että metsään on menty useammin kuin kerran. Sijoitan itse mielelläni varoja konservatiivisesti johdettuihin yhtiöihin, jotka jättävät ohjeistuksiinsa turvamarginaalia ylenpalttisen hehkutuksen sijaan. Minulle sijoitustoiminnan keskeinen tavoite on löytää kohtuuhinnalla tasaisen varmoja kohteita, jotka kaksinkertaistavat toimintansa keskimäärin yli viiden mutta alle kymmenen vuoden välein. En etsi pylväitä, jotka loikkaavat kohti taivasta.

Edellä kuvattuja mielestäni kiinnostavia yhtiöitä yhdistää usein se, että niiden liiketoimintamallit ovat ehtineet vuosien saatossa osoittaa iskukykynsä ja ajattomuutensa. Talvivaaran kohdalla näin ei tietenkään ole, sillä yhtiön kasvutarina on toistaiseksi johdon presentaatioiden esityskalvoilla. Tämä lisää konservatiivisen sijoittajan riskiä, kun todistettua osingonmaksukykyä ei ole havaittavissa. Keskeinen kysymys kuuluu: miten arvioida yhtiön keskimääräinen pitkän aikavälin suorituskyky, kun historiallista dataa ei ole käytettävissä riittävästi? Kun tämän yhdistää yritysjohdon toistuvasti epäluotettaviksi osoittautuneisiin ennusteisiin, laskee yhtiön kiinnostavuus entisestään realistisen arvioinnin käydessä miltei mahdottomaksi.

Olemme päässeet tarkastelussa vaiheeseen, jossa Talvivaara on todettu täysin osingonmaksukyvyttömäksi, toistaiseksi kannattamattomaksi ja tiedotuspolitiikalta epäilyttäväksi. Listaan tulee ehdottomasti lisätä yhtiön heikko rahoitusasema, jota on viime kvartaalien aikana tosin paikattu omistajakunnan syviä rivejä kohauttaneella tavalla. Sen verran olen yhtiötä ja sen taseen kehitystä ehtinyt seurata, että uusi rahoituskierros näyttää miltei pomminvarmalta jo H1/13 aikana. Tämä on todella huono merkki, sillä optimaalisessa tilanteessa raha liikkuu päinvastaiseen suuntaan eli pörssiyhtiöltä osakkeenomistajille. Epäilen, että Talvivaaran osakekurssi lienee pahimmillaan alle euron antihintaa määriteltäessä.

Oletan, että vastausten kirjo olisi hyvin laaja, jos pyytäisimme Talvivaaran osakkeenomistajia listaamaan yhtiön tuotantoprosessin vaiheet. Tällä tarkoitan sitä, että yhtiön liiketoiminta ei ole helposti ymmärrettävää ilman erityistä perehtymistä asiaan. Itse pyrin sijoittamaan vain yhtiöihin, joiden tulonmuodostuksen kykenen varmuudella hahmottamaan. Väitän, että Talvivaaran ansaintalogiikka ei avaudu riittävästi suurimmalle osalle yhtiön osakkeenomistajista. Talvivaarassa on mielestäni olemassa myös teknologinen riski, minkä suuruutta on vaikeaa arvioida maallikon näkökulmasta. Koska yhtiön oletettu kustannusetu kuitenkin perustuu osaltaan teknologiseen osaamiseen, on tämä näkökulma huomioitava riskitekijänä. Toistaiseksihan yhtiö ei ole saanut prosessiaan toimimaan lähellekään antamiensa ennakko-odotusten mukaisesti.

Yhteenvetona voisi todeta, että monimuotoiset ympäristöongelmat ovat laskeneet yhtiön brändiarvoa. Kaupallisesta näkökulmasta tällä ei ole kovin suurta merkitystä, koska yhtiö ei myy tavaramerkkiin nojautuvia lisäarvotuotteita. Yhtiön tuote on niin sanottua bulkkia, eikä brändillä ole tässä tapauksessa järkevää differoida. Itse asiassa bulkkituotanto on yksi syy, miksi en ole kovin kiintynyt perinteisiin teollisuusyhtiöihin: lopputuotteiden hinta määräytyy hyvin pitkälti maailmanmarkkinoilla, joiden armoilla yhtiö joutuu toimimaan.

Mielestäni viime aikojen huono uutisvirta vaikuttaa joka tapauksessa Talvivaaran lisärahoituksen kustannusten nousuna, kun yhä harvempi taho haluaa sijoittaa varojaan ongelmien kanssa kamppailevaan yhtiöön. Tämä tarkoittaa tietysti vanhojen eli toisin sanoen nykyisten osakkeenomistajien menetyksiä. On valitettavasti todettava, että Talvivaaraa ennen useampi kaivosyhtiö on päätynyt maailmalla konkurssiin lisärahoituksen hyydyttyä yhtiökohtaisiin ongelmiin. Tästä mainitsi myös yhtiön entinen toimitusjohtaja ja nykyinen pääomistaja Pekka Perä tavatessani hänet alkuvuonna 2011 asiakastilaisuudessa. Kurssi oli tuolloin 7 euroa osakkeelta, joten riskipreemio on kasvanut niistä ajoista todella tuntuvasti.

Tietysti Talvivaarassa on potentiaalia, jota en tuo lainkaan esille tässä merkinnässä. Mielestäni yhtiöön kohdistuvan sijoituksen tuotto-odotuksen huonoin ja paras mahdollinen lopputulema kuitenkin eroavat niin merkittävästi toisistaan, että yhtiö ei houkuttele konservatiivista sijoittajaa. Lopulta saattaa olla niinkin, etten itse jostain syystä huomaa kaikkea yhtiön potentiaalia. Tiedostan kuitenkin olevani markkinoilla konservatiivisin oletuksin, joten pystyn sulkemaan Talvivaaran potentiaalisten ostokohteiden listalta yksin riskien näkökulmasta.

Kun yritän ymmärtää Talvivaaran osakkeenomistajia, en voi välttää seuraavaa ajatusta: olisiko Talvivaara sijoittajakansan mielestä lainkaan kiinnostava sijoituskohde, jos osakkeella ei olisi pörssilistausta ja kurssihistoriaa? Sijoittavatko ihmiset siis osakekurssiin vai yhtiöön?

Kirjoittaja ei ole koskaan omistanut Talvivaaran osakkeita. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

Pekka9 Marraskuu, 2012Voidaanko kuitenkin otaksua, että Talvivaaran tapauksessa konkurssi on poissuljettu? Viittaan tällä siihen, että valtio (+eläkeyhtiöt) ovat suurimpien omistajien joukossa ja niillä on ollut tapana pumpata rahaa tuottamattomiinkin liiketoimintoihin. Eikä liene myöskään syytä epäillä Perän halukkuutta panna yhtiöön lisää rahaa.

Tästä näkökulmasta Talvivaaran joukkolaina voisi olla perusteltu sijoituskohde?

Timppa9 Marraskuu, 2012“osake laski tänään kaikkien aikojen alhaisimpaan päätöslukemaansa.”

Ei pidä paikkaansa. Talvivaaran pörssihistoria on pidempi kuin Talvivaaran osakkeen historia OMXH:ssa. Lontoosta tuota sai marraskuussa 2008 parhaimmillaan vähän yli 90 pencellä.

Jukka Oksaharju9 Marraskuu, 2012Pekka: Olet oikeassa siinä mielessä, että vieraan pääoman ehtoinen velkasijoitus voisi tulla kyseeseen riittävällä tuotto-odotuksella. Konkurssi on kuitenkin mielestäni aina todellinen vaihtoehto, kun kyseessä on pörssiyhtiö. Jos ympäristöongelmat saavat nykyistä suuremmat mittasuhteet, on nähdäkseni syytä epäillä jokaisen tahon halukkuutta jatkaa liiketoiminnan rahoittamista. Valtio-omistaja tulee kyllä takaamaan ehkä kaksikin rahoituskierrosta, jos nykyiset ongelmat jäävät vain rahoituksellisiksi. Kainuun ja Sotkamon alueella yhtiö on liian merkittävä työllistäjä, joten taloudellisesti tehottomiakin rakenteita halutaan säilyttää veronmaksajien tuella. Tässä skenaariossa joukkolainassa olisi järkeä.

Jukka Oksaharju9 Marraskuu, 2012Timppa: Kiitos tarkennuksesta. Tarkoitin kyseisellä kohdalla nimenomaan osakkeen historiallista kehitystä OMXH:ssa.

Timppa9 Marraskuu, 2012104p on Lontoon hinta juuri nyt, joten eivät nuo LSE:n kaikkien aikojen pohjatkaan kovin kaukana ole.

optimus9 Marraskuu, 20121. “Edellä kuvattuja mielestäni kiinnostavia yhtiöitä yhdistää usein se, että niiden liiketoimintamallit ovat ehtineet vuosien saatossa osoittaa iskukykynsä ja ajattomuutensa.”

Löytyy helposti paljon esimerkkejä siitä, kuinka rahansa voi menettää sijoittamalla iskukykyisiin ja ajattomiin liiketoimintamalleihin. Vastaavasti löytyy kyllä esimerkkejä niistäkin yhtiöistä, joita olisi kannattanut ostaa, vaikka niillä ei ollutkaan tällaisia liiketoimintamalleja.

Onko edes olemassa liiketoimintamalleja, jotka olisivat yleisesti ottaen iskukykyisiä ja ajattomia? Keskimäärien tasolla olet varmaan oikeassa mutta tässä on kai kysymys yhdestä yhtiöistä, joka olisi voinut onnistuakin.

2. “Oletan, että vastausten kirjo olisi hyvin laaja, jos pyytäisimme Talvivaaran osakkeenomistajia listaamaan yhtiön tuotantoprosessin vaiheet. Tällä tarkoitan sitä, että yhtiön liiketoiminta ei ole helposti ymmärrettävää ilman erityistä perehtymistä asiaan.”

Pystytkö sinä listaamaan Coca-Colan tuotanto-, logistiikka- ja myyntiprosessin vaiheet ilman erityistä perehtymistä asiaan? Millä metriikalla määritetään yksikertaisuus ja ymmärrettävyys?

3. Olen kanssasi aika samaa mieltä Talvivaarasta. Arvostan kovasti yhtiöitä, jotka ovat onnistuneet luomaan suojavallia kilpailijoiden suuntaan, ja hyvien sijoittajien kykyä tunnistaa aitoja suojavalleja. Mielestäni kirjoituksesi tuoksuu kuitenkin harvinaisen paljon jälkiviisaudelle enkä löydä siitä varsinaisia argumentteja.

Jukka Oksaharju9 Marraskuu, 2012Optimus: Ensimmäiseen kohtaan tulee lisätä merkinnässä mainitsemani “kohtuuhinnalla”. Arvostustaso ostohetkellä siis ratkaisee yleensä yksittäisen sijoituksen lopputuloksen, vaikka yhtiö olisi kuinka hyvä tahansa.
Toinen kohta: pyrin korostamaan, miten tärkeää on mielestäni esimerkiksi se, että sijoittaja ymmärtää a) mihin pörssiyhtiön lopputuotetta käytetään, b) miksi asiakkaat ostavat lopputuotteen juuri kyseiseltä pörssiyhtiöltä eikä sen kilpailijoilta, c) ketkä ovat yhtiön tärkeimpiä asiakkaita, d) muuttuuko toimialan loppuuote tai valmistusprosessi teknologisen kehityksen myötä ja toisaalta e) mitkä ovat tuotantoprosessin keskeisimmät raaka-aineet. Eli yleisellä tasolla olisi nähdäkseni hyvä tiedostaa, mitä salkussa oleva pörssiyhtiö tekee ansaitakseen. Kolmas kohta: tarkoituksenani ei ole jälkiviisastella, vaan olla mieluummin kaukaa viisas. Annetaan tulevaisuuden näyttää, millaiseen ajanhetkeen tämä merkintä lopulta Talvivaaran elinkaaressa asettuu. Argumenttini ja oma toimintani yhtiön suhteen ilmenevät merkinnän otsikosta ja seison näkemyksen takana juurikin nykyhetkellä.

optimus9 Marraskuu, 20121. Kyllä: rahaa voi menettää ostamalla hyvää yhtiötä liian kalliilla. Mutta minun pointtini koskee vähän toista asiaa. Usein vahvaksi kuviteltu liiketoimintamalli osoittautuu vähemmän vahvaksi. Tämä tietysti liittyy markkinatalouteen, jossa on tyypillistä, että jonkun vahva liiketoimintamalli ja hyvät katteet houkuttavat kilpailijoita etsimään tapoja muuttaa pelisääntöjä. Jälkiviisauden näkökulmasta tätä ilmiötä ei ole olemassa mutta sijoitukset tehdään tilanteessa, jossa ei ole varmuutta kilpailuedun pysyvyydestä.

2. Eikös noihin kysymyksiin a)-e) ole aika helppo vastata Talvivaaran kohdalla? Melkein helpompi kuin Cokiksen kohdalla?

3. “Kolmas kohta: tarkoituksenani ei ole jälkiviisastella, vaan olla mieluummin kaukaa viisas. Annetaan tulevaisuuden näyttää, millaiseen ajanhetkeen tämä merkintä lopulta Talvivaaran elinkaaressa asettuu.” Tarkoitammekohan samaa asiaa jälkiviisaudella? Jälkiviisaus on minulle juuri tuon jälkimmäisen lauseesi asenne. Itse olen kiinnostuneempi yrityksistä arvioida tulevaa etukäteen, koska se on kuitenkin sijoitusten perusta, ja etenkin yrityksistä perustella tulevaisuutta koskevia arvioita.

Jukka Oksaharju9 Marraskuu, 2012Optimus: Tarkoitin arvion siirtämisellä tuonnemmaksi sitä, että on mahdotonta arvioida näkemykseni oikeansuuntaisuutta vuorokausi merkinnän jälkeen. Mielestäni siis ostoista pidättäytyminen on hyvin selvä näkemys sijoituskohteen tulevaisuuden kehitykselle. Tietysti perustelujen laadusta voi olla montaa mieltä. Itse hyödynsin Talvivaaran kohdalla paljon historia-analogiaa uskoakseni perustellusti: omista kriteereistäni yritysjohdon laatu, osingonmaksukyvyn kehitys ja viestinnän luotettavuus ovat olleet taaksepäin katsottuna yhtiössä osin retuperällä. Olisi mielestäni järjetöntä sivuuttaa tämä jälkiviisaus arvioidessa yhtiön kiinnostusta tulevana sijoituskohteena. Tietysti epävarmuustekijöistä suurin on tässä arviossa se, jos tulevaisuus ei toistukaan historian tavoin ja asiat yhtiössä muuttuvat. En suinkaan pidä omaa näkemystäni ainoana tai absoluuttisena totuutena. Kuten merkinnässä jo totesin, saattaa myös olla, etten itse ymmärrä tai havaitse Talvivaaran potentiaalia.

optimus10 Marraskuu, 2012Olen todellakin Talvivaaran nykytilanteesta kanssasi aika samaa mieltä. En ole itse omistanut yhtiön osakkeita enkä suuremmin tunne yhtiötä.

Liiketoimintamalli ei minusta ollut kuitenkaan mitenkään viallinen. Uudella menetelmällä hyödynnetään malmiota, joka ei olisi ollut perinteisellä menetelmällä kannattava, joka kuitenkin sijaitsee vakaassa maassa (toisin kuin monet muut kaivokset) ja vielä samassa maassa kuin bioliotuksen kehittäjä Outotec. Kaivostoiminta ylipäänsä on varsin pääomavaltaista ja riskialtistakin, jos kaivoksen tuotantokustannukset eivät ole poikkeuksellisen alhaiset. Tietysti tässä uusi menetelmä vielä nostaa riskiä.

Jos itse sijoittaa vähäriskisempiin yrityksiin ja joku yksittäinen isoriskisempi yritys epäonnistuu, todistaako se oman sijoitustyylin paremmuuden (ja ehkä sitä kautta oman fiksuuden)? Ehkä kiinnostavampi keskustelu voisi koskea vaikkapa sitä, pystyykö Talvivaara enää hallitsemaan poliittista riskiään?

Sami10 Marraskuu, 2012Katselin viime viikolla talvivaaran joukkolainaa, jolloin yield oli yli 11%. Tuo alkaa olla jo melko houkuttelevalla tasolla.

Millä yieldillä Jukka olisi valmis sijoittamaan Talvivaaran bondiin?

Jukka Oksaharju11 Marraskuu, 2012Sami: Yllätit minut kysymykselläsi, sillä en ole vakavasti pohtinut edes vieraan pääoman ehtoisen sijoituksen tekemistä Talvivaaraan. Jaan näkemyksesi, että nykyinen tuottotaso alkaa olla jo kiinnostava. Oma tilanteeni on kuitenkin se, että allokoin loppuvuonna jonkin verran lisävaroja salkun osakepainon ja kansainvälisen hajautuksen nostamiseksi. Jos olisin katsomassa yrityslainojen perään, niin kyllä Talvivaaran laina alkaisi kiinnostaa aivan näillä hetkillä – tosin vain hyvin maltillisella osalla sijoitussalkkua. Todennäköisin skenaario Talvivaarassa on nähdäkseni se, että osakkeenomistajien varallisuutta palaa ja vanhojen osakkaiden omistusosuus laimenee tulevilla rahoituskierroksilla. Nämä “valtion takaamat” lisärahoitukset kuitenkin tuottavat velkasijoittajalle juuri sen mitä pitääkin. Jotta kaikki lukijat pääsevät mukaan tämän kysymyksen ytimeen, on syytä selventää osakesijoittajan ja lainasijoittajan ero: pörssiyhtiö voi yleensä maksaaa osakkeenomistajille osinkoa vain voitollisina tilikausina (toki lyhyellä aikavälillä voidaan ottaa velkaa tai maksaa jo kertyneistä voittovaroista), mutta yhtiö joutuu konkurssin välttääkseen suorittamaan lainasijoittajille korkomaksut sekä huonoina että hyvinä vuosina. Näin ollen osakkeenomistajien riski on huomattavasti korkosijoittajaa suurempi siksi, että toiminnan tulee olla kulujen, korkojen ja verojen jälkeen voitollista. Lainasijoittajan näkökulmasta riittää, että yhtiö pystyy huolehtimaan korkomaksuista (eikä osakkeenomistajille jaettavaksi tarvitse jäädä mitään).

Sampo11 Marraskuu, 2012Talvivaaran prosessi on helppo ymmärtää. TV:n sivuilla on selkeästi esitetty prosessi grafiikan avulla ja sanallisesti. Kävin läpi koko sivuston pari kuukautta sitten ja siitä jäi poikkeuksellisen hyvä maku suuhun verrattuna muiden firmojen sivustoihin.

TV taitaa olla ensimmäinen kyseistä bioliuotus-menetelmää käyttävä kaivos, joten tottahan toki siihen liittyy ylimääräisiä riskejä. Päästöt vesistöihin ovat tietysti ikävä juttu, mutta ne eivät suoraan liity itse prosessiin, vaan kaikenlaiseen käsittämättömään huolimattomuuteen ja välinpitämättömyyteen. Eihän niitä vesiä olisi sinne kipsisakka-altaaseen saanut laskea ylipäätään. Niitä oli varastoitu sinne väliaikaisesti runsaiden sateiden takia. Kaivoksen rakennus ja ylösajo ovat vielä vaiheessa, prosessivesien puhdistuslaitoskin on vasta valmistunut. On ennenaikaista muodostaa näkemys muutaman vuoden toiminnan perusteella, kun kaivos ei ole vielä edes valmis eikä sen käyttö vakiintunutta.

Itse en osaa arvioida voisiko TV joskus olla kannattava yhtiö ja kuinka kannattava, mutta on se nyt ainakin tällä hetkellä halvempi BUY kuin hypetyksen huippuhetkellä 7.3 eurossa. Eikös yksi sijoitusviisauksista ollut se, että kannattaa ostaa kun kaikki vihaavat yhtiötä, kurssi on pohjamudissa ja veri virtaa kaduilla = velkakriisi euroopassa? :)

Mutta kiitos näistä artikkeleista. Mukava lukea ja ymmärtää aina vähän enemmän.

Pertsa12 Marraskuu, 2012Hei,
Tiedustelisin millaiset välityspalkkiot Talvivaaran joukkolainassa on?
Ja mistä sitä voi hankkia?
Käsittääkseni UB myy ainalkin piensijoittajille.

Tiina12 Marraskuu, 2012Todella onnistunut näkemys ainakin toistaiseksi… kiitos ymmärrystä avartavasta tekstistä.

jolo12 Marraskuu, 2012Kuinka helposti piensijoittaja pääsee käsiksi joukkolainoihin, esim. Talvivaaran?

Jukka Oksaharju13 Marraskuu, 2012Pertsa & Jolo: Jvk-lainan kaupankäyntikustannukset ovat noin 0,5% – 1,0% (riippuen) kauppasummasta. Minimivaatimus sijoituksen kokoluokalle on yleensä noin 50.000 euroa, jos instrumenttia haluaa jälkimarkkinoilta ostaa. Jos laina kiinnostaa, niin kannattaa olla suoraan puhelimitse yhteydessä Nordnetin kaupankäyntiin eli meklareihin. Tällöin voimme selvittää, millaisella summalla kauppa on kussakin markkinatilanteessa mahdollista järjestää. Varmuuden vuoksi korostan vielä tähän kommentin lopuksi, että yllä mainittu ei ole sijoitussuositus tai kehoitus kaupankäyntiin. Jokainen siis harkitsee oman kiinnostuksensa instrumenttiin täysin itsenäisesti.

kake13 Marraskuu, 2012Olipa erittäin hyvä analyysi ja pohdiskelu talvivaarasta!Jukka, juuri tälläisia lisää eri yhtiöistä,metsät,konepajat ?tällaiset auttaa antamaan näkemystä ja auttaa hahmottamaan sen riskipuolen myös.Kuka nykyvalossa sijoittas enää muuten ku kurssiin ja se on huono peruste se.

JamesB15 Marraskuu, 2012Mistä saa 30 % tuoton parissa päivässä ? V: Talvivaarasta! Pekka PERÄsimeen- tuotanto käyntiin-ja lisää voittoa!!

Heebo20 Marraskuu, 2012Potentiaalista ja konservatismista:

kirjoitat ettet lainkaan arvioi Talvivaaran potentiaalia ja että olet liikkeellä konservatiivisella mielellä. Ok. Kirjoituksesi on erinomainen, mutta oikeastaan kaikista olennaisimman asian jätät arvioimatta, kun tuosta potentiaalista et kirjoita–> vai et kai tosissasi ajattelet, että joku konservatiivinen sijoittaja edes ajattelisi Talvivaarasta salkkunsa tukijalkaa? Näin ollen sinun sinänsä mainio analyysisi on oikeastaan valitettavan hyödytön, koska yksikään konservatiivinen sijoittaja ei yhtiötä voisi ajatella ostavansa. Jep, perustelet asian erittäin ansiokkaasti, mutta lienee selvää ennen ensimmäisen rivin kirjoittamistakin, ettei yhtiö konservatiiville sovi.

“Villi” arvaukseni on, että sijoitttajat, jotka nyt Talvivaaraa miettivät, haluaisivat eritoten käsittää yhtiön potentiaalin–> Mitä jos yhtiö selviää vaikeuksistaan? Mitä jos tuotantoennusteet toteutuvat X vuoden kuluessa X prosenttisesti? Maailman markkinahintojen ollessa XYZ.

Takuulla ylivoimainen enemmistö sijoittajista miettii Talvivaaraa salkkunsa mausteeksi käsittäen täysin sen olevan isoriskinen jokeri. Mutta se potentiaali, sen arvioiminen olisi tärkeintä.

Jukka Oksaharju
Jukka Oksaharju
Osakestrategi, Nordnet Suomi

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
1 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
28.04.2015 09:51

Toivoisin osakkeenomistajien (ja sellaisiksi vielä pyrkivien) tarkastelevan bioliuotusta bioteknisenä prosessina ja kysyvän, mitä puutteita on nopeasti etelämaalaisten kuparikaivosten mallin mukaan käynnistetyssä tuotantoprosessissa. Onko prosessille tehty “scale up”, valvotaanko kasvuolosuhteita ja mikrobiaktiviteettia, mitä parannuksia liuotuskasojen rakenteeseen on suunniteltu jne. Bioliuotus on kaivoksen ydinprosessi: jos se kaatuu, kaatuu kaikki. Tätä ei vain ole osattu/haluttu tuoda esiin. Potentiaalinen uusi omistajakaan ei “halaistua sanaa” itse prosessista kerro.