Puhkeaisiko jo?

Olen vakavissani toivonut ja vähemmän vakavissani ehdottanut pörssikuplan puhkeamisen ajankohtaa jo pari kertaa. Kuten tiedämme, olen ollut väärässä. Epärationaalisen ilmiön loppumisajankohtaa on logiikalla vaikea etukäteen haarukoida. Se ei onnistu edes Jukka Lepiköltä 😉

Tässä kuitenkin logiikka (pun intended), joka voisi johtaa kuplan puhkeamiseen. Sen jälkeen pöytä on siivottu ja ollaan saavutettu puhkaistun kuplan nollapiste. Se on arvokas ajankohta saada kokea ja elää. Yhtä lailla se on se kohta, johon tämän aikajakson keskuspankkihullutus loppuu.

Miten markkinat kupliintuvat?

Mistä johtuu, että aika ajoin hybris valtaa markkinat, joka vääjäämättä johtaa kuplaan, joka puhjetessaan vaarantaa jopa reaalitalouden? Tunnettuja kuplan puhkeamisia ovat tulppaanimania 1600-luvulla, vuoden 1929 pörssiromahdus, vuoden 1987 musta maanantai ja IT-kuplan puhkeaminen vuonna 2000. Emmekö ikinä opi?

Vastaus on: emme. Monessa ihmiskunnan kollektiivisessa tekemisessä mopo karkaa helposti kädestä. Yksi kauhea esimerkki on juutalaisvaino Hitlerin Saksassa. Nyt näemme viitteitä samanlaisesta vainosta Putinin sodassa ukrainalaisia vastaan. Demokratia ja vapaus on asia, jota ei voikaan pitää itsestäänselvyytenä.

Osakemarkkinakupla, kuten vaino ja ihmiskunnan muut epäonnistumiset, syntyvät pienin askelin. Vainon osalta kokemusasiantuntija Marian Turskin viesti on yhtä oivaltava kuin pysäyttävä.

Nykyisen kuplan rakennuspalikat

Nykyisen osakemarkkinakuplan rakennuspalikat ovat olleet vaikeiden rakenteellisten muutosten tekemättä jättäminen, niiden korvaamiseksi ryhtyminen määrälliseen elvyttämiseen (ensin vähän, sitten hieman enemmän ja lopulta täysin vastuuttomasti), sattuman synnyttämä ja mahdollisimman huonoon aikaan osunut koronapandemia (sinänsä perustelluin) koronatukipaketteineen. Sitten Putin aloitti sodan Euroopassa. Sota on kuin inflaation jälkipoltin.

Valitettavasti fiskaalinen dominanssi vaikuttaa juurtuneen Eurooppaan. Riippumattomaksi tarkoitettu keskuspankki juoksee saamattoman ja tuhlaavan poliittisen eliitin asialla. Hyvällä tekosyyllä, tietenkin. Yhdysvalloissa sentään keskuspankki – reaktiivisesti, mutta kuitenkin – näyttäisi pysyvän lestissään, eli hintavakauden puolustajan roolissa. Inflaatiota on hyvä olla sopivasti. Mikäli se pääsee kiihtymään liiaksi, sitä ei tahdo pysäyttää mikään. FED lienee herännyt tähän todellisuuteen.

Rahalla (määrällisellä elvytyksellä) on yritetty saamaan aikaiseksi investointeja, joita ei rakenteellisten epäkohtien synnyttämien tehottomuuksien takia ole kannattanut tehdä. Rahaa on riittänyt joka suuntaan, mutta tuottavuuden kasvu on jatkanut hidastumistaan. Ja ilman tuottavuuden kasvua ei ole talouskasvua, Vaikka kuinka narulla (lue: rahalla) yrittäisi työntää. Krapulasta tulee historiallinen. Putki olisi kuitenkin hyvä lopettaa ennemmin kuin myöhemmin.

Nykytilanne

Ultralöysä rahapolitiikka (Fedin tase on vajaa 40% USA:n BKT:stä, ECB:n tase noin 72% euro-alueen BKT:stä), koronatukipaketit ja koronasulustaan horrostilasta herännyt maailmantalous sai inflaation liikkeelle. Sota Ukrainassa ja yhä polarisoituva maailma kiihdyttävät tätä entisestään. Euroalueellakin inflaatio on jo 7,5 prosenttia. Siinä missä (myöhässä?) oleva FED päätti nostaa korkonsa puolella prosentilla, EKP (sinänsä ymmärrettävästi) kipuilee edelleen.

Nousevat korot ovat myrkkyä niille 22 prosentille yhdysvaltalaisista pörssiyhtiöistä, jotka ovat zombeja. Korkoja suurempi inflaatio auttaa, mikäli pystyvät siirtämään inflaation tuotteidensa ja palveluidensa hintoihin. Toisaalta Yhdysvaltojen korkealle arvostettu osakemarkkina (Buffett-indikaattori edelleen historiallisen korkea ~180 vs. maks. 150 IT kuplan huipussa) on itsessään huolestuttavaa korkojen noustessa, koska vallitsevilla tasoilla olevista osakkeista tulee suhteellisesti yhä kalliimpia.

Puhkaisija?

Nykyinen viiden prosentin negatiivinen reaalikorko puhuu sen puolesta, että raha pysyisi osakemarkkinoilla. Varsinkin sen miljardeja hallinnoivan sukupolven mielestä, joka ei elvyttämätöntä markkinaa ole nähnytkään. Mikäli inflaatio ei kiihdy ja/tai markkinakorot kurovat eroa umpeen, alkaa korkosijoitus näyttää yhä järkevämmältä. Siihen voi mennä vuosi tai kolme. Pelko osake-arvostusten puolittumisesta voi saada muutaman prosentin inflaatiotappion tuntumaan houkuttelevalta.

Keskuspankkien määrällisen elvytyksen kääntyminen kiristykseksi imaisee tulevan 1-3 vuoden aikana valtavan määrän rahaa markkinoilta. Vaikkei keskuspankkien politiikka muuttuisi ultrakireäksi, käsillä on nyt selkeä markkinoiden epäjatkuvuuskohta. Uutta rahaa ei enää virtaa markkinoille. 14 vuoden ryyppyputki loppuu. Nousevat korot kurjistavat zombeja, mutta myös hyvien yritysten arvostuksia. Uutiset kasvavasta määrästä konkursseja voisi puhkaista kuplan.

Miten tässä käy, se tiedetään varmasti vasta jälkikäteen. Mitä mieltä itse olet? Kommentoi mielellään tähän alle 👇👇👇 omia näkemyksiäsi.