Miska Lahti
Moni ammattilainen suosittelee sijoitusstrategian valitsemista ja siinä pysymistä. Monelle se voi olla oikea tie. Itse en kuitenkaan miellä omaa toimintamalliani yhdeksi strategiaksi vaan enemmän ajatusmalliksi. Pyrin löytämään markkinoilla tilaisuuksia ja hyödyntämään niitä.
Pitkällä aikavälillä markkina on erittäin rationaalinen. Parhaiden yhtiöiden tulokset kohenevat, ja kurssit seuraavat kohenevia tuloksia kohti koillista. Lyhyellä aikavälillä markkinat taas käyttäytyvät emotionaalisen pikkulapsen tavoin, ylilyöntejä kursseissa tapahtuu molempiin suuntiin. Oleellista on tunnistaa nämä tilanteet ja pyrkiä hyötymään niistä.
Yhtiöanalyysistä
Oikeastaan kaikki tiet johtavat aina takaisin tähän. Jos olet paremmin kartalla yhtiön tilanteesta kuin keskimääräinen sijoittaja, olet paremmassa asemassa tekemään informoituja osto- ja myyntipäätöksiä. Kun teet yhtiöanalyysin ja saat järkeväksi valuaatioksi jotain muuta kuin mitä markkina hinnoittelee, toinen on väärässä. Markkinalla on paljon toimijoita, joiden yhtiöanalyysi on heikkoa ja ”sijoittelu” perustuu tunteisiin sekä talousuutisiin. Yllättävää kyllä, edes oma raha ei aina ole riittävä motivaattori lukea tilinpäätöksiä ja tehdä omaa yhtiöanalyysia. Seurataan naapurin Eskon neuvoa, koska sillä on Audi ja sen täytyy tietää mitä se tekee. Tällaisia ”sijoittelijoita” on liikkeellä paljon.
Olemalla paremmin kartalla yhtiön liiketoiminnasta, riskeistä, mahdollisuuksia, johdon kyvykkyydestä, markkina-asemasta, liiketoiminnallisista eduista ja kaikista yhtiöön liittyvistä muuttujista voit tehdä parempia sijoituspäätöksiä. Tätä ei voi korostaa riittävästi.
Oma sijoitusfilosofiani pohjautuu seuraaviin avainteeseihin
- Iso raha ei sijoita reuna-markkinoiden pienyhtiöihin.
”Iso raha”, eli ulkomaiset investointipankit ja pankkiiriliikkeet, pyrkivät pääosin ”hedgaamaan” positiot markkinaneutraaleiksi. Pienyhtiöissä markkinaneutraalia positiota on mahdoton ottaa koska shorttaaminen ei onnistu. Tämän lisäksi sijoitusten koot yleensä mitataan miljoonissa mieluummin kuin sadoissa tuhansissa. Reunamarkkinoilla toimivat pienyhtiöt eivät ole kannattavia sijoituksia, sillä pääomilla tulee vastaan likviditeettiongelmia. Yhtiöanalyysin tekeminen on liian iso kustannus, jos ei pystytä sijoittamaan merkittäviä pääomia. Iso raha ottaa mieluummin markkinaneutraalin 1% tuoton miljoonan sijoitukselle kuin yhtiöriskiä kantavan 10% tuoton 100,000 sijoitukselle.
Ison rahan liikkeet keskittyvät siis isoihin yhtiöihin. Miksi tämä on hyvä asia?
Iso raha on toistaiseksi edelleen päätoimija yhtiöanalyysien tuottamisessa. Analyytikkojen kommenteista voi olla montaa mieltä, mutta mitä enemmän heitä ja ammattilaisia yhtiöitä seuraa sitä todennäköisemmin hinnan muodostus on tehokasta.
Enemmän seuraajia-> enemmän kaupankäyntiä-> enemmän hinnoitteluvirheistä hyötymään pyrkiviä-> tehokkaampi hinnan muodostus.
Käänteisesti tästä muodostuu piensijoittajalle etu. Pienyhtiöitä ei seurata ammattimaisesti juuri ollenkaan. Harvat analyytikot seuraavat ja raportoivat Helsingin pörssin Small Cap -yhtiöistä. Inderes on viime aikoina nostanut profiiliaan tässä suhteessa mutta edelleen löytyy paljon yhtiöitä, jotka eivät ole kenenkään seurantalistalla. Yksittäinen analyysitalo, kuten Inderes, ei millään tavoita suurta sijoittajajoukkoa ja etenkin ulkomaiset sijoittajat ovat täysin numeerisen datan varassa.
Tämä muodostaa yleensä ongelmaa osakkeen vaihtoon. Jos ei ole prosessoitua dataa, kaupankäynti vähenee. Markkinoilla esiintyviä likviditeetiltään huonoja osakkeita on useita.
Iso raha kiertää huonon likviditeetin yhtiöt kaukaa. Piensijoittajalle tämä uhka on enemmänkin mahdollisuus. Huononkin likviditeetin lapuilla käydään kauppaa kymmenillä tuhansilla päivässä. Piensijoittajan muutaman tuhannen euron positio ei täten ole likviditeettiongelman varjossa, markkinahintaan pääsee aina lapuista eroon halutessaan.
Jos mietitään, haluanko lähtökohtaisesti käydä osakekauppaa lohjalaista opettajaa vai MBA-tutkinnon omistavaa analyytikkoa ”vastaan”, on vastaus selvä. Pienemmissä yhtiöissä kilpailukenttää on tasoitettu niin, että isoraha ja ammattilaiset ovat sieltä pääosin sivussa.
- Mitä tehottomampi markkina, sitä parempi osakepoimijalle
Ison rahan poissa-olo markkinoilla johtaa siihen, että hinnanmuodostus on pienyhtiöissä tehotonta. Tämä avaa osakepoimijalle enemmän ikkunoita hyötyä hinnoitteluvirheistä. Uutiset jotka tehokkailla markkinoilla hinnoitellaan kursseihin heti, vaikuttavat tehottomilla hitaammin, jolloin jää enemmän aikaa huomata tämä ja hyötyä.
Yksikin iso toimija, joka voi syystä tai toisesta haluta tehdä myyntiä/ostoa isoilla määrillä, voi heiluttaa kurssia suhteettomasti. Isommissa yhtiöissä näin ei tapahdu koska molemmilla puolilla on osto- ja myyntilaidalla tuhansia toimijoita. Pienyhtiöissä heitä on vain ajoittain yksittäisiä.
Iso omistaja joka haluaa eroon lapuistaan, oli syynä sitten avioero, hajautus, verosyyt tai mikä hyvänsä, voi painaa kurssin tilapäisesti laskuun suhteessa yhtiön valuaatioon. Nämä avaavat paikkoja osakepoimijalle.
- Kotikenttäetu
Mielestäni kotikenttäetu on aliarvostettu pointti. Tästä puhutaan paljon mutta etenkin pienyhtiöissä on kullanarvoista seurata markkinasentimenttiä, yleistä poliittista kehitystä, toimivan johdon operointia, mahdollisia yhtiöstä kantautuvia tietoja ja kaikkia niitä tekijöitä, joita on todella vaikea alkaa jostain Frankfurtin tai Lontoon tornista suodattaa. Naapurissa operoivan rakennusfirman toiminnasta taas voi saada arvokkaita vihjeitä pitämällä silmät ja korvat auki.
Osa prosessille olennaisesta yhtiötiedosta ei koskaan ylitä median uutiskynnystä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Lehto Groupin joulukuussa julkaisemat projektit. 4 kpl isoja sopimuksia kooltaan yli 100 miljoonaa julkaistiin vain paikallislehdissä. Edes Kauppalehti ei poiminut näitä, saati sitten Bloomberg tai Reuters. En oikein jaksa uskoa, että analyytikko Lontoossa lukee Kalevan sanomia tai Rakennuslehteä, eikä vain kielimuurin takia. Osa tärkeistäkin uutisista hukkuu maailmalla pyörivään tietomereen.
- Follow the smart money, eli seuraa älykästä rahaa.
Kaikkea ei tarvitse keksiä välttämättä itse, voi nojata jo olevassa olevaan tietoon. Tarkoitan tällä sitä, että jokaista sijoituskohdetta ei välttämättä tarvitse löytää ja havaita yksin. Monet fiksut ihmiset jakavat mielipiteitään ja argumenttejaan yhtiöistä sekä mediassa että sijoituspalstoilla. Jos joku älykkäänä pitämäsi henkilö argumentoi mielestäsi vakuuttavasti jonkun yhtiön puolesta, on se ehkä kannattavaa ottaa itse lähempään tarkasteluun.
Pidän itse noin 10 osakkeen salkkua, josta usein 70-80% on kiinni 1-3 osakkeessa. Noudatan tässä Buffetin ohjenuoraa, jonka mukaan ei ole syytä sijoittaa kymmenenneksi parhaaseen ideaan vaan mieluummin painottaa parasta ideaansa. Pidän tämän lisäksi noin 20 osakkeen ”tarkastelulistaa”, josta ajoittain nostan kohteita salkkuun. Tänne tarkastelulistalle etsin aktiivisesti uusia kohteita. Jos joku käsitykseni mukaan älykäs sijoittaja argumentoi esimerkiksi Sijoitustiedon sivustolla jostain yhtiöstä, nostan sen tarkastelulistalleni. Tämän jälkeen teen ERITTÄIN HUOLELLISEN OMAN ANALYYSINI. Sokea sijoitusvinkkien seuraaminen on täysin varma tie tuhoon.
Tällä säästän itseltäni aikaa perata yhtiömassasta kohteita. Tuhansiin yhtiöihin olisi mahdollista sijoittaa mutta niiden läpi käyminen olisi mahdotonta. Tarvitsen jonkun syyn alkaa tehdä tutkimustyötä. Usein se on joku kiinnostava uutinen yhtiöstä tai sitten nettipalstalla hyvin argumentoitu kirjoitus.
Tekemällä oman kattavan analyysini vien sijoituspäätöksen täysin omaan harkintaani, enkä voi tämän jälkeen syyttää kuin itseäni jos mentiin väärin. Noin 95% ajasta tarkastelulistalleni päätyvät yhtiöt poistuvat sieltä tehtyäni yhtiöanalyysin. Usein en näe samaa potentiaalia, olen eri mieltä yhtiön markkina-arvosta, valuaatiosta, liiketoiminnallisista eduista, you name it. Syitä sijoituspäätöksen tekemättä jättämiseen on yhtä monia kuin syitä sijoituspäätöksen tekemiseen. Olen kuitenkin huomannut, että tällä prosessilla säästää aikaa. Lisäksi on hyödyllistä lukea varsinkin omista mielipiteistäsi eroavia kommentteja. Näissä usein nähdään asiat eri lailla ja voit täten hahmottaa uusia aspekteja ja riskejä yhtiöstä. Kaikki tämä auttaa paremman yhtiöanalyysin tekemisessä.
Joskus käy niin että tarkastelulistalleni siirtynyt yhtiö päätyy salkkuuni. Tämän jälkeen yhtiö on pysyvästi seurannassani. Jos käytän 10 tuntia perehtyäkseni yhtiöön, pidän yhtiötä seurannassani pidempään, vaikka myisin positioni. Täten hinnan laskiessa valuaationi mukaan ”aliarvostetuksi”, voin nostaa yhtiön takaisin salkkuuni. Tämä säästää minulta analyysityötä entisestään.
Mitä pienempi pääoma sitä helpompi on lähtökohtaisesti voittaa indeksi. Isommilla pääomilla törmää moniin ongelmiin jotka eivät nyt ole esteenä. Jos joku myy ylireaktiona osaketta alihintaan liian halvalla joitain satoja lappuja, on se eri asia kuin että kymmenet sijoittajat myyvät alihintaan lappuja. Mitä isommalla pääomalla operoit, sitä useamman sijoittajan tarvitsee tehdä virhe. Alihintaan saatavat laput ovat yleensä tiukassa, etkä todennäköisesti tule saamaan niitä kaikkia, jos tosiaan on paha alihinnoittelu kyseessä.
Lue myös:
