Pörssiomistukset piiloon julkisuudelta?

Vuodesta 1992 Suomessa on ollut käytössä arvo-osuusjärjestelmä, maailman epäilemättä parhaimpia tietojärjestelmiä osakkeiden säilyttämistä ja osakekaupan selvittämistä varten. Tässä ns. suoran omistuksen mallissa kaikki omistusmuutokset toteutetaan Arvopaperikeskuksessa. Omistajat asioivat pankkien ja pankkiiriliikkeiden kanssa, jotka toimivat tilinhoitajina Arvopaperikeskukseen päin. Tilit ovat omistajakohtaisia, minkä ansiosta tilinhoitajan konkurssi ei aiheuta riskiä osakkeenomistajalle. Tästä meillä oli myönteistä kokemusta finanssikriisin aikana.

Suoran omistuksen malli on häiriöttä selviytynyt pörssikaupan rajusta kasvusta viime vuosikymmenten aikana. Järjestelmän hienouksia on myös, että kotimaisten osakkeenomistajien omistukset ovat julkisia reaaliaikaisesti päivätasolla. Viranomaiset, yleisö, yhtiöt ja sijoittajat saavat ajantasaista tietoa omistuksista ja omistajista ilmaiseksi. Järjestelmän ansiosta erilaiset palvelut kaupankäynnin lisäksi kuten osingonjaot, osakeannit, splitit ja käänteiset splitit hoituvat tehokkaasti ja edullisesti.

Euroclear hoitaa kansallisia arvopaperikeskuksia seitsemässä maassa, mm. Suomessa ja Ruotsissa. Euroclear Finland (EFI) ylläpitää arvo-osuusjärjestelmää ja Arvopaperikeskusta.

Kun arvo-osuusjärjestelmään siirryttiin vuonna 1992, uudistuksen kauneuspilkkuna oli, että ulkomaisille sijoittajille sallittiin piiloutuminen hallintarekistereihin. Tässä ns. moniportaisessa säilytyksessä ainoastaan omistajista rekisteriä pitävä pankki näkyy omistajana Arvopaperikeskuksessa. Usein omistus on erittäin vaikeasti selvitettävissä, sillä ulkomainen pankki, jolla on hallintarekisterissään osakkeenomistajia, voi pitää esimerkiksi suomalaisen pankin hallintarekisterissä tiliä, jonne annetaan vain yhteenvetotiedot sen omassa hallintarekisterissä sisältyvistä omistuksista. Säilyttäjäketjuissa voi olla useitakin pankkeja,  minkä vuoksi tietojen saanti omistajista on hankalaa ja kallista. Ulkomaisten pankkien into luovuttaa tietoja asiakkaistaan tiedetään vähäiseksi. Järjestelmään liittyy myös säilyttäjäriski rekisterinpitäjän konkurssiriskin vuoksi.

Kokemuksemme pankkien pitämistä hallintarekistereistä, joissa on suomalaisten yritysten ulkomaisia omistajia, ei ole alkuunkaan rohkaiseva. Emme tiedä juuri mitään näistä ulkomaisista omistajista, vaikka niillä saattaa olla huomattavia omistuksia yrityksissämme. Hallintarekisterit ovat oivia piilopaikkoja, mikäli osakkeenomistajalla on jotain salattavaa.

Arvo-osuusjärjestelmämme erinomaisuudesta huolimatta Euroopan Unionin piirissä ei olla tyytyväisiä nykytilanteeseen. Ehkä pahimpana ongelmana pidetään Arvopaperikeskuksen ja muiden vastaavien keskusten vahvaa asemaa. Halutaan kilpailuttaa alaa, mitä tuskin kukaan vastustaa. Toinen ongelma on EU:hun kuuluvien maiden säilytys- ja selvitysyhteisöjen toisistaan suuresti poikkeavat käytännöt ja järjestelmät.

Valmisteltavana on EU:n tasolla arvopaperikeskusasetus, joka johtanee suuriin muutoksiin nykytilanteeseen. Uutta on, että hallintarekisteröinti kaikesta päätellen tulisi mahdolliseksi myös kotimaisille sijoittajille. Pankit saisivat näin rekisterinpitäjinä lisää ansaintamahdollisuuksia. Riskinä on, että hallintarekisteröinti johtaisi omistusten salaamiseen. Tämä siitä huolimatta, ettei arvopaperikeskusasetus tiettävästi suinkaan poissulje nykyisen suoran omistuksen mallia Suomessa.

Huolestuttavaa on, että Suomesta näyttää löytyvän tahoja, jotka käyttäisivät mielellään hyväksi tilaisuutta ajaa myös kotimaiset pörssiomistukset kokonaan tai osittain piiloon julkisuudelta. Asiaa kehitellään kahdessa työryhmässä, joissa kummassakin on isoja näkemyseroja. Hallitusohjelman mukaan osakeomistuksen julkisuuden tulee säilyä ”vähintään nykytasolla”. Edellä mainitut tahot, joilla huhupuheiden mukaan lienee kannatusta valtiovarainministeriössä, ovat sitä mieltä, etteivät osakeomistuksen julkisuutta ole tarpeen säilyttää nykytasolla, jos tai kun hallintarekisteröinti sallitaan.

Salaamisintoiluun valmiiden tahojen vaikuttimista on vaikea ottaa selvää. Tiedot omistusrakenteista ja omistajista on keskeisiä sijoituskriteereitä. Kun tämä tieto puuttuu, markkinaluottamus kärsii ja sijoitusriski kasvaa olennaisesti. ”Uudistus” mitätöisi suuren osan siitä työstä, mitä vuosikymmenten saatossa on tehty pääomamarkkinoiden kehittämiseksi Suomessa.

Lainvalmistelijoista poiketen tämän artikkelin kirjoittaja on kokenut sitäkin aikaa 1960-luvulla, jolloin pörssiltä puuttui lähes kaikki toimintaedellytykset. Siihen aikaan yritysten omistus oli huippuluokan liikesalaisuus ja osakerekisterit täysin epäluotettavia, koska rekisteröintipakkoa ei ollut. Yritysten johdollakaan ei välttämättä ollut tietoa oman yhtiön omistussuhteista. Sijoittaja ei tiennyt ketkä muut olivat samassa veneessä kuin hän ja mitä piilossa olevat pääomistajat ajattelivat muitten omistajien oikeuksista. Pörssivaihto oli olematon, tilinpäätökset mitäänsanomattomia, pörssilainsäädäntöä ei ollut ja kaupankäynti fyysisillä osakekirjoilla lievästi sanottuna tahmeaa. En usko, että kukaan haluaisi enää toimia sellaisilla markkinoilla, missä pörssiyhtiöiden omistus on arvailujen varassa.

Joku ehkä ajattelee, että jonkun täytyy myös hyötyä omistusten salaamisesta; muutenhan asiassa ei olisi mitään järkeä. Ja kyllä hyötyjiäkin on, vaikka mukaan ei laskettaisi rahanpesijöitä tai muita alamaailman toimijoita. Omistusten piilottaminen helpottaa ratkaisevasti sisäpiiritiedon hyväksikäyttöä tai vihamielisten yritysvaltausten toteuttamista.  Verottajan karttamiseen omistusten salaaminen on myös oiva lääke. Tästä lienee kokemusta niillä suomalaisilla, jotka ovat tekeytyneet ulkomaalaisiksi päästäkseen ulkomaisille sijoittajille sallittuihin hallintarekistereihin.

Kim Lindström

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
13 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
12.06.2014 01:27

Unohdatte jatkuvasti muutaman asian. 1. Jo nyt iso raha voi milloin tahansa sijoittaa Suomeen hallintarekisterin kautta. Perustetaan sijoitusyhtiö ulkomaille, sen nimiin avataan tili osakevälittäjälle ja sitten aletaan ostaa osakkeita. On puhdasta tietämättömyyttä kuvitella, että omistukset ovat nyt kaikilta osin julkisia. 2. Hirttäydytte jatkuvasti tuohon omistusten julkisuuden toteutukseen. Hallintarekisterilainsäädäntö voidaan toteuttaa niin, että isoimmat omistajat ovat silti julkisia. Tämä on vain lainsäädännöllinen juttu. 3. On naurettavaa väittää, että muka öbaut kaikkialle muualle maailmaan olisi hallintarekisterilakien takia hyvin riskialtista sijoittaa ja Suomi olisi ainoa lintukoto. USA:ssa on käytössä aivan samanlainen järjestelmä ja osakkeet ovat hyvin useilla välittäjillä “pooled nominee account”-tileillä. Yllättävän kivasti… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
12.06.2014 20:52

Olen ehdottomasti samaa mieltä Paapaaan kanssa. Nykyisin piensijoittajista kilpaillaan todella heikosti ja kulut ovat aivan järkyttävät suhteessa esim. Paapaan mainitsemaan Interactive Brokersiin.

Mutta eikös tässä olisi markkinarako perustaa oma välitysfirma suunnattuna nimenomaan piensijoittajille? Tietenkin netissä toimiva ja hyvin yksinkertainen hinnoittelu = kaikki kaupat 0,5 %, min 3 euroa.

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
12.06.2014 22:05

Nyt putosin kärryiltä:
-Nordnetin halvin hinta kotimaisella osakkeella 3 euroa / kauppa (=käytännössä ei mitään) ja tämä menee sijoittajan tilille arvopaperikeskuksessa.

-interactive Brokersin eurooppalaisten osakkeiden halvimmat hinnat 4 euroa / kauppa (monella markkinalla kalliimpaakin) ja näistä pidetään kirjaa Interactiven kirjanpidossa jotka riskillisiä tilejä.

Oman matematiikan mukaan näyttäisi että meillä halvempaa sijoittaa arvopaperikeskuksen tilien kautta kuin sijoittajakollegoiden ulkomailla. Miksi tätä pitäisi muuttaa? Kuka tässä vedättää vai mikä eron selittää?

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
13.06.2014 11:30

3e komissiossa pysyminen tarkoittaa, että kauppoja pitää tehdä vuodessa karkeasti 200. Eli vähintään 600e komissiot vuodessa. Ja menit metsään siinä, että puhut Suomeasta. Mutta suomalaisia osakkeita ei voi ostaa kuin suomalaisen välittäjän kautta. Kiitos tämän artikkelin lainsäädännön. Verrataan siis omenoita ja omenoita. Nordnet veloittaa USA-osakkeista (USA:n pörssi pitäisi olla tärkein sijoittajille) vähintään 15e/kauppa. IB veloittaa 0.5e/kauppa. Siinä sitä eroa! Euroopassakin IB on tuntuvasti halvempi, vaikka ero ei ole noin posketon. Euroopasta ostettuja osakkeita ei säilytetä Nordnetin tapauksessa millään arvo-osuustilillä, vaan Nordnet käyttää jotain satunnaista alivälittäjää ja osakkeet on samalla tavalla säilytettyjä kuin IB:n tapauksessa. Sillä erolla, että IB:n kautta asiakas… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
14.06.2014 13:15

“Nordnet ei ainakaan kerro mitään tällaisesta suojasta ulkomaisten osakkeiden kohdalla ja koko ketju on täysi mysteeri. Enkä asiaan kysyttäessä saanut vastausta. En siis luota siihen läheskään niin paljon.”

Voisiko Nordnet ystävällisesti selventää tätä asiaa?

Nimetön
Nimetön
12.06.2014 10:51

Tämän asian ympärillä keskustelu huvittaa… Kaupankäynti Suomessakin on jo nyt aika halpaa mut ei ihan ilmaista vielä, kannattaa selvittää mitä muualla maksaa. Mistä johtuu että sijoittaminen ulkomaisiin arvopapereihin on paljon kalliimpaa? Samalla hinnalla kai sitten jatkossa hallintarekisterin kautta? Pankkien ketjuttuminen varmaan iso

Eikö tehokkuus syntyy yksinkertaisuudesta.

Paljonko tuosta esim 10 euron kaupankäyntipalkkiosta on tilistä?

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
12.06.2014 15:11

Niin, Nordnetin kautta ulkomaan ostokset jopa alkaen 20e/kauppa (Kanada). Nordean kautta alkaen jopa 24e/kauppa + pakolliset säilytysmaksut. Tuo on monelle piensijoittajalle aivan järjetön hinta. Kulun pitäisi jäädä alle prosenttiin, joten keskituloinenkaan ei kummemmin noilla kuluilla hajauta. Itse maksan tällä hetkellä toisella välittäjällä alkaen 0.5e/kauppa. Voin siis helposti tehdä paljon kauppoja. Eli puhutaan jopa 97.5% halvemmista kuluista. Jossain on joku häikkä. Alivälittäjät ottavat toki oman siivunsa kuluista. Ja ulkomaille sijoitetaan käytännössä aina hallintarekisterin kautta – käytti sitten Nordnetiä tai jotain ulkolaista välittäjää. Suurin ongelma on ohut kilpailu, johon laikumuutos auttaisi. Sen jälkeen tulee kankea lainsäädäntö, johon myös lainsäädäntö auttaisi. Siksi on… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
12.06.2014 18:56

Yritin katsoa euroclearin hinnastoa, siellä oli tosi paljon eri transaktiohintoja, hinnat alkaen muutamista senteistä muutamaan kymmeneen senttiin. Mikähän noista oikea hinta ja paljonkohan nordnet ottaa ja paljonko pulittaa euroclearille? Noi senttitason hinnat ei pahalta kuulosta senttiä, eli ei kovin kallista. Kim tuumii että hallintarekkarista isompia pankin kuluja?

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
12.06.2014 19:23

Luulisi Lindströmin ymmärtävän kulurakennetta ennen kuin kommentoi, ei ollut itselleni helppo ymmärtää euroclearin hinnastoja. Sama pätee monen välittäjän hintoihin…

Nimetön
Nimetön
12.06.2014 18:59

Sijoitusrahastolaissa on maininta siitä, että rahastojen varat on pidettävä erillään sekä säilyttäjän, että muiden asiakkaiden varoista (segregated account). Tätä utopiaa ei KV rahasto ole käytännössä koskaan pystynyt toteuttamaan kuin Suomessa. Ellei maailma ole hyväksymässä suomalaista käytäntöä, lienee todenäköisempää, että kuvio tulee menemään toisin päin. Ja onhan se myös kustannustehokkaampi järjestely – mutta miten merkittävä? Yhteisillä säilytystileillä on kuitenkin myös riskinsä: omnibustileillä on solidaarinen vastuu. Jos säilytettäviä arvopapereita jonain päivänä on liian vähän, esimerkiksi jonkun hedge-rahaston posahduksen seurauksesta (joka ei pysty palauttaamaan lainaamiansa osakkeita ja vakuudet ovat olleet riittämättömät – myönnetään että kohtalaisen epätodennäköistä, mutta kuitenkin), kaikki kyseisellä säilytystilillä olevat osapuolet… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
12.06.2014 19:13

Itsellä tuo riski -aspekti painaa kyllä aika paljon, enemmän kuin julkisuus, siitäkään ei haittaa ole ollut. Saako verottaja tiedot suoraan niin ei tarvitse itse tarkastaa?

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
13.06.2014 11:32

Ulkomaiset välittäjät eivät toimita mitään tietoja Suomen verottajalle, joten se on tehtävä itse. Vastuu on toki aina itsellä, vaikka toimittaisikin.

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
12.06.2014 21:28

Samaa mieltä pääosin. Ja ulkomaiset välittäjät ovat tyypillisesti SIPC:n piirissä, jolloin salkut ovat vakuutuksen piirissä turvassa aina $500k:hon asti ja käteisen osalta $250k. Tällä pääsee jo alkuun.

Ja enpä tiedä yhtään tapausta, jossa suoraan osakkeita ostava olisi konkurssitilanteessa menettänyt sijoituksensa. Tietääkö kukaan?

Hallintarekisterilain ei pitäisi olla mikään este suurimpien omistajien julkisuudelle. Muulla infolla ei pitäisi olla merkitystä. Ministereiltä vaaditaan tiedot kuten ennenkin ja kaikkein oleellisinta on tajuta: jos tällä hetkellä joku haluaa omistuksensa piilottaa, se on helppoa nykylainsäädännössä. Muutos ei siis ole heikennys. Se on vain parannus.